Insinöörin opissa

Pääsin pari talvea takaperin tutustumaan majavan elinympäristöön, kun kiersin valmentajani mukana koskikarapuroilla. Kadehdin heidän insinööritaitojaan. Pysähdyin useasti ihastelemaan hampaanjälkiä puissa. Ällistyttävän sileää! Majavalla ei varmaankaan ole hammassärkyjä. Timbeeeeer!

Pääsin katselemaan myös majavan pesää suhteellisen läheltä. On se melkoinen taidonnäyte. Ja miten älykäs padonrakentajakin se on. En ole koskaan nähnyt tuota mainiota lättähäntää. Toivottavasti joskus onnistaa.

Kun loihdin uutta järjestystä kotiini, yritin ajatella majavan tavoin. Ei mitään ylimääräistä eikä turhaa. Keskityin merkittäviin asioihin ja kokonaisuuksiin. Järjestäminen ei onneksi ole rakettitiedettä. Jokainen pystyy siihen.

Oli hyvä, että noudatin kirjan ohjeita ja siinä suositeltua siivousjärjestystä. Se oli selkeä ja järkevä eikä takapakkeja tullut. Taukoja oli pakko pitää sekä kesken raakkaamisen että asiayhteyksien välissä. Ajoittain kämpässä oli kaikki aivan levällään useamman vuorokauden, mutta väliaikaisen kaaoksen kesti ihan mielellään miettiessäni lopputulosta.

Kaikin puolin oli mukavaa suunnitella uutta ratkaisua asuntooni. Aluksi ajattelin, etten esimerkiksi taittele vaatteitani KonMarin opin mukaan. Vaatehuoneen tyhjennyttyä näin tekstiilini eri tavalla. Halusin antaa niille ansaitsemansa arvon. Taittelemalla ne ovat kauniisti esillä, vievät vähemmän tilaa, eivät vahingoitu eivätkä rypisty. Sitäpaitsi taitteleminen on mukavaa ja meditatiivista.

Nyt kun käytän ja viikkaan minulle tärkeitä tekstiilejä, tulee hyvä olo ja mieli. Aamulla on suorastaan riemastuttavaa, kun saan laittaa lempisukat jalkaan ja päivä on jo heti positiivisempi. Vitsit, että on kivaa avata kaappi, kun sieltä ei ensimmäisenä pursua kaikki syliin tai ole kaaos näkyvillä. Lempparitavarat ja vaatteet ovat heti ulottuvilla ja kutsuvasti esillä.

En tiedä, tarkasteleeko majava työn tulostaan. Onko se tyytyväinen ja toteaa olevansa valmis. Kenties aina riittää pientä viilattavaa. Järjestelmällinen ja suunnitelmallinen se ainakin on. Aion ottaa niistä vastaisuudessakin mallia.

En tohtinut soittaa ovikelloa ja kysyä, onko majava kotona. Päiväkahvit tämä näky silti kruunasi. :)

When I created a new order for my apartment I tried to take a learn from beavers. They really are nature's own engineers. I have had a possibility to get known their lifestyle better when I discovered Dippers with my coach a few years ago. I've ever seen a beaver and I hope someday I will. But anyway, if they are masters to organize and planning things, I could be that too. Nothing extra, only what is necessary. Everyone can do that. It's not rocket science!

I followed the KonMari book quite carefully and I found it a good way to go forward. The method is clear and reasonable. If you start the project and you really want to do it, you won't fail. It just takes some time. I needed a lot of breaks. There were times when everything was just messed up several days in my apartment, but you can withstand it by thinking that it's only temporary. It also helps, if you can imagine the glorious final result. It totally pays its prize and it is worth of doing.

All in all, it was nice to plan new solutions for my stuff. Firstable I thought that I will not fold my clothes as KonMari recommends. I came into second thoughts because I wanted to give my dear textiles a value they deserve. By folding clothes takes a less space, they will not get wrinkled and everything is just so nicely visible. Folding is fun and meditative. Thumb up for it! :)

Ulos kaapista!

Tekstin otsikon voi käsittää monella tapaa, mutta kohdallani se tarkoittaa tätä: olen raivannut tarpeettomat tavarat pois kaapeistani kummittelemasta ja nyt voin siitä vapautuneesti kertoa. Mitään klikkiotsikkoa tuosta ei siis saa, sori! Vaikka en ennen ja jälkeen -kuvia pysty julkaisemaan, haluan suurinpiirtein kertoa, mitä KonMarittaessani lähti ja mitä jäi.

Vaatteet
Asuntoni pienin huone, vaatehuone, oli ylivoimaisesti eniten täynnä. Sieltä karsin melko ronskilla kädellä ja määrällisesti paljon. Laitoin kaikki "ihan kivat" pois. Se koski niin lakanoita, pyyhkeitä, farkkuja, takkeja, kenkiä, urheiluvaatteita, laukkuja ja vöitä. Väärän kokoisista, rikkinäisistä ja kulahtaneista tekstiileista luovuin myös. Ne olivat jo tehtävänsä tehneet. Epämiellyttävät römppävaatteet heitin suosiolla menemään. Niitä oli kertynyt paljon. Käytän likaisissa hommissa aina samoja tiettyjä vaatteita, lemppareita nekin, ja uusia aina tulee. Tietyt vaatekappaleet vain sykähdyttää. Sen kyllä tuntee.

Kirjat
Pidän lukemisesta, mutta sille en ole ennen tätä prosessia saanut järjestettyä niin paljon aikaa, kun olisin halunnut. Kirjoja minulla ei valtavasti edes ole. Kirjasto on siitä kiva paikka, ettei kirjoja tarvitse kotona omistaa hyllykaupalla. Äitini on myös kova lukemaan, joten sieltäkin suunnalta saan hyviä kirjavinkkejä ja teoksia lainaksi. Luovuin oikeastaan vain muutamasta keittokirjasta sekä sellaisista ei-kaunokirjallisista teoksista, mietelausekirjoista ym. Ja niistä romaaneista, joista en luettuani pitänyt, laitoin kiertoon.

Lehdet
Olen yrittänyt tässä vuosien saatossa saada inspiraatiota leikekirjan tekemiseen omasta urheilu-urastani. Vuodet 2009-2012 sain aikanani mukavasti kansien väliin, mutta arvatenkin sanomalehtiä olisi vielä vino pino purettavana. Tämä piti vain hyväksyä ja järjestää tilapäinen paikka tuolle hommalle. Sen tekeminen on kivaa ja toivonkin nyt kevään aikana saavani sumaa puretuksi. Aikakausilehtiä oli kertynyt yllättävän paljon. Osan säästin ja osan kierrätin. Olen enemmän kirja-ihminen, joten varmaan nuo loputkin ei-luetut lehdet vielä tässä joku päivä lähtee kiertoon. Nyt niille on toistaiseksi tilaa ja oma paikka.

Paperit ja mapit
Olisin varmaan myös hyvä kirjanpitäjä. Niin säntillisen tarkasti ja hyvässä järjestyksessä minulla oli mapit. Ekologisuuden kannalta on hyvä, että nykyään saan kaikki laskut sähköisenä. Mutta esimerkiksi minulla oli vielä kansien välissä kiltisti tallessa vuoden 2011 televisiolupamaksu ja sen kuitti! Totuuden nimissä heitin vanhoja kuitteja ja laskuja pois noin puolen metrin pinkan. Enpä ole yhtäkään arkistoimaani kappaletta tarvinnut tai kaivannut ja jos niin kävisi, ratkotaan ongelma sitten kun se eteen tulee. Edellisten opinahjojeni muistiinpanot yliopistoa lukuunottamatta heitin pois. Säästin vain ne, joista ajattelin minulle vielä olevan iloa ja ehkä hyötyäkin.

Astiat
Olen astiafriikki! Ne tuottavat minulle paljon hyvää mieltä ja aamukahvikuppia on toisinaan vaikea valita. Menen vähän kauden ja päivän tuntemuksen mukaan. Huomasin kuitenkin joidenkin astioiden kohdalla, etteivät ne herättäneet isompia sykähdyksiä tai niiden käyttöaste oli ollut viimeiset kymmenen vuotta nolla. Niiden oli aika vaihtaa kotia.

Muut käyttöesineet
Kynttiläkippoja ja -lyhtyjä sekä maljakoita minulla oli valtavasti. Jätin vain ne, joista aidosti pidän. Cd-levyjä minulla on kohtuullisen paljon. Kuuntelen niitä mielelläni, joten luovuin vain muutamasta. Ne ansaitsevat tilan kodistani. Dvd-levyjä karsin jonkin verran, niitä tosin omistan melko vähän muutenkin. Myin kirpputorilla pikkusälän lisäksi valokuvakehyksiä ja pieniä tauluja.

Lopputulos
Rakkaat esineet ja vaatteet ovat kutsuvasti esillä ja pidän niistä parempaa huolta. Näin niiden käyttöikäkin pitenee oletettavasti. Ekologista sekin. Tilaa on kohtuullisesti ja kaikelle löytyi lopulta paikkansa. Nyt tiedän, mitä minulla on. Opin samalla myös hahmottamaan, mitä tarvitsen ja mitä en. Minulla on edelleen paljon tavaroita. Jos asuisin teltassa, pärjäisin repullisella tavaraa. Kaikki on suhteellista. Olen onnellinen näiden asioiden ympärillä, mutta viimeiseen leposijaan otan vain yhden asian mukaani. Kasvatan tästedes mieluummin henkistä pääomaa.


Okay, a short summary what I toss away and what I saved during the KonMari project. Basically, I relinquished everything I found out "just ok". It involved clothes, sheets, towels, books, dishes... you name it. Altogether things which were in my house. I had (and I still got) lot of stuff, but now I do have only items I really like or could I say, I love. It really does have an effect how I feel. Nothing irritates me anymore at my home. There's only joy, wow!

I sold a lot of my things in a flea market. And for instance, the clothes which were not sold I recycled. I hope that now somebody does have a use for my things, which I didn't have. I feel relieved about that. And you know what, you can recycle even decayed textiles at H&M and KappAhl stores! That's a great thing for nature. It's good to think it too.

What I feel afterwards is that now I do appreciate my clothes and items more. I take better care of them too and by doing that, they'll last longer. Ecological. Now I do have more space and a place for everything. I know what I have. I know what I need and what I don't. I still have a lot of stuff, but it's okay. If would live in a tent, I would get along only with a bag. When I die, I'll take only one item with me. For now on, I'll only increase my mental funds. Period.

Luopumisen tuskaa

Olen aina ollut erittäin huolellinen. Esimerkiksi vaatekaappini on lapsuudestani asti ollut hyvässä järjestyksessä. Ainakin minun tapauksessani, kaappien sisältö ja siisteys kertoo jotain sisimmästäni. Olen tunnollinen, huolellinen ja järjestelmällinen, mutta kerään tahattomasti asioita itselleni ja itseeni.

Olen ollut jopa niin tunnollinen, että käytin rikkinäisiä sukkia ja kulahtaneita vaatteita. Ajattelin käyttää ne aivan loppuun, koska se on myös ekologista. Eihän se loppujen lopuksi ollut kivaa. Sukista pilkistävät varpaat nolottivat aina kengät riisuttuani eikä nuhjuinen yöpaitakaan tuonut kovin naisellista oloa. Treeneissä uudenkarhea toppi ei ollut miellyttävä päällä, mutta koska olin sen hankkinut, niin ekologinen ajattelu velvoitti pukemaan sen ylleni.

Käytin siis vaatteita, joista en edes pitänyt tai jotka olivat jo kunnialla velvollisuutensa hoitaneet. Sama koski ihorasvoja, hoitoaineita, shampoita, pompuloita, lakanoita, koriste-esineitä ja astioita. Vuosien varrella kerääntynyt sekamelska vaikutti myös henkisesti. Tavallaan tunnollisuuteni ja sitä myöten tuntemani velvollisuus johti tilan loppumiseen asunnollani sekä päässäni.

Vaatteet kannattaa kierrättää, luontokin kiittää!

En tiennyt, mistä, mitä ja miten karsia. Tässä KonMari auttoi valtavasti. Luopuminen oli vaikeaa ja ajoittain tuskaista, sillä meitä sitoo tavaroihin ja vaatteisiin tunteet. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, kun vaikkapa tietyistä käsipyyhkeistä (jotka hyvästelin) tuli erinäisiä muistoja mieleen. Ja juuri tunnesidosten vuoksi projekti venyi ja kesti. Elin monia menneitä hetkiä uudestaan. Samalla heitin hyvästit tarpeettomille muistoille.

Luopumista helpotti ajatusmalli, että tavaroillakin on nyt parempi. Kaikelle on paikkansa; niin säästämilläni esineillä kotonani kuin niillä, jotka päätin laittaa kiertoon. Molemmat kiittävät. Myin paljon tavaroitani kirpputorilla ja toivon, että omat entiset aarteeni ovat nyt jonkun toisen luona iloa tuomassa. Kierrättäminen on lähellä sydäntäni, joten jo ajatus jatkojalostuksesta helpotti luopumista.

Näihin voi viedä myös rikkinäisiä vaatteita!

Tarpeettomat johdot ja laturit sekä rikkinäiset valosarjat vein elektroniikkaromun keräyspisteeseen. Turhia lehtiä ja papereita oli vino pino ja ne vein paperinkeräykseen. Ehjiä vaatteita ja tavaroita myin kirpputorilla ja ne, mitkä eivät menneet kaupaksi, vein Lähetyskirpputorille (ottavat sinne ainakin täällä Iisalmessa ilmaiseksi vastaan).

Rikkinäiset vaatteet voi kierrättää H&M:ssä. KappAhl ottaa vastaan myös laukkuja ja kenkiä, mahtavaa! Molemmista liikkeistä saa ekoteon tehtyään halutessaan alekuponkeja seuraavalle ostoskerralle. Sekajätteeseen päätyi loppujen lopuksi hyvin vähän roskaa, mikä lämmittää luonnonystävän mieltä suuresti.

Enää ei tarvitse pelata tavaroilla Tetristä. Tulin samalla myös päästäneeksi irti taka-alalle sysäämistäni muistoista. KonMari lupaa kirjassaan, että "Samalla kun siivoat, tule järjestäneeksi asiasi ja elämäsi.". Näin todella tapahtui. Minä ja tavarani saimme uuden elämän ja uuden alun. Ja kupongeilla ostin uusia sukkia niiden rikkinäisten tilalle. Käyttämättömät etusetelit ovat jo paperinkeräyksessä. Voilá!

I've been very tidy and conscientious since childhood. I am good to organize and put things where they belong. In my opinion, how do you storage and what kind of things you have, it tells a lot of you as a person. Or at least in my case, I figured that out. I have worn even holey socks and shirts I dislike. Well yes, it is ecological and that's why I kept those stuff, but it wasn't fun. I didn't feel confident and okay with it. All that hodgepodge reflected my head.

There are many things you get and earn during your lifetime, but what do you really need and what do you want to save? Within the KonMari project, I find out, that I had a lot of things just to keep for as responsibility. Because of my conscientiously, there was no more space for me or for my thoughts. Relinquishing was the hardest part and the book of KonMari helped with this a lot. I faced my history by searching my closets. My belongings woke up different kind of emotions. It was scary and painful, but very soothing too. I am thankful for the all the stuff I decided to keep but also thankful for those I let go. Win-win for both. Everyone got a new life and a new beginning.

Hävityksen kaunistus

Muonaa tarjolla pahan päivän varalle.

On luonnollista, että orava varastoi ruokaa pahan päivän varalle. Sillä ja monilla muilla luonnoneläimillä siinä on kyse selviytymisestä. Kun avaan oman ruokakomeroni, voisi luulla minun varustautuvan vähintäänkin ydinsotaan.

Järkytyksen aiheita aiheutti aiemmin myös muut kaappini. Näistä eritoten vaatehuoneeni, jonne en edes enää meinannut mahtua sisään. Tavaraa oli yksinkertaisesti aivan liikaa. Olin varastoinut paljon tarpeettomia ja minulle hyödyttömiä esineitä. Miksi ihmeessä ihminen niitä säilöö?

Nämä kassit lähtivät yksistään vaatehuoneesta...

Kuten viime tekstissäni mainitsin, kokeilin uteliaisuuttani KonMaria. Ensiksi ajattelin sitä kaupalliseksi hömpäksi, mutta kun luin kirjaa, innoistuin valtavasti ja tartuin toimeen. Ja voin kertoa, että ainakin minulle menetelmä oli mullistava kokemus!

Kun aloin tarkemmin tutustua tavaroihini, ne todella puhuttelivat. Kuulostaa hullulta, mutta näin se on. Tavarat itsessään kertoivat, mitkä haluan säilyttää ja mitkä laittaa kiertoon. Loppujen lopuksi minulla oli paljon vaatteita ja tavaroita, joita käytin ja säilytin vain velvollisuuden tunnosta. Nyt kun asun vain minun mieltäni hivelevien asioiden keskellä, olo on kevyempi, huojentuneempi ja siten myös paljon parempi. Elän ilon ympärillä. Näinhän sen pitäisi mennä!

Toki täytyy myöntää, ettei projekti aina helpolta tuntunut. Tuskastuinkin. Omien tavaroiden läpikäynti oli samalla avain sisimpääni. Ne kertoivat paljon itsestäni ja myös siitä, miksi nyt oli aika sanoa tietylle ajanjaksolle näkemiin. Siksi tähän on mennyt kauan aikaa enkä ole täysin valmis vieläkään. Ehdottoman hyödyllistä ja kannattavaa kuitenkin.

I'm keeping this..!

Mikäli innostuit, suosittelen lukemaan Siivouksen elämänmullistavan taian. Siinä on kaikki esimerkkeineen niin hyvässä paketissa, ettei minun niitä kannata uudelleen kirjoittaa tänne. Noudatin kirjan siivousjärjestystä säntillisesti ja tein muutenkin aika lailla pilkulleen Konmarin oppien mukaan. Ja vaikka tavaraa ei olisikaan liikaa, liputan kirjan puolesta. Ehkä voit löytää uusia puolia itsestäsi järjestelemällä ja tutkimalla sinua ympäröiviä esineitä. Miksi pidät niistä tai mitä tunteita ne sinussa herättävät?

Tämä artikkeli oli joku aika sitten Savon Sanomissa.

Isojen kokonaisuuksien osalta sain projektin valmiiksi noin kolmessa kuukaudessa. Syy, miksen ole vielä valmis on se, etten tuossa tunnekuohussa pystynyt läpikäymään esimerkiksi valokuvia ja kirjeitä. Minulla odottaa vielä iso ruokareseptipinokin läpikäymistä. Ajattelin, etten "nyhräämällä" etene. Siinä mielessä siis poikkesin kirjan neuvoista. Nyt on aikaa palastella ja paikkoa, ja se on aika kivaakin. :)

PS. Olisin halunnut laittaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta en pysty. En halua enää nähdä sitä kaaosta ja tavaramäärää.

I wonder why people store stuff they don't need or dislike. I had a lot of unuseful and unnecessary things. I was curious but a bit sceptic about KonMari method. I doubted could it really work. I grabbed the book The Life-Changing Magic of Tidying Up and I it totally got me. It really was something magical it definitely worked! When I really started to get known with my belongings, they spoke to me. Might sound quite weird, but when listening they told me if to keep or toss away. And now I am more than happy to live with everything which brings me joy. That's how it should go!

I must say, it wasn't easy all the time. It was hard to face my past and say goodbye to one era. The process was a key to myself. That's why it took about three months and I must confess, I'm still not ready. It was impossible to sort letters or photos when the emotions were strong anyway. But now I do have time to finish the project and I'm happy and good with that.

So, if you got interested, I highly recommend the Marie Kondo's book. It includes good examples and it's full of great tips. I followed her advice conscientiously. And even if you don't have too much stuff, you might find new sides about yourself by sorting and organizing. Why not give it a try? :)

Tilan tekoa

I never get too old with Moomins! Muumien kanssa on kiva nukkua!

Savossa on sellainen ilmaisu kuin "ruppeen nyt tilan tekkoon". En vieläkään täysin ymmärrä sen merkitystä, sillä se tarkoittaa juuri ennen nukkumaanmenoa pedin laittamista kuntoon. Itsehän toki raotan vain peittoa ja kömmin sisään. Pitäisikö siihen kuulua vielä jokin muu rituaali? Kertokaa ihmeessä pohojalaistaustaiselle.

Tilaa olen tehnyt itselleni viimeisen vuoden aikana myös ihan konkreettisesti. Olisin halunnut kertoa kaikesta kokemastani ja suoranaisista mullistuksista jo aikaisemmin, mutta keskeneräisenä ja vielä kovin haavoittuvana se tuntui vaikealta. Nyt olen valmis jakamaan kokemukseni ja toivon, että näistä kirjoituksista voisi olla myös muille apua

Pieni, suuri kirja

Kuten todettua, urheilu-urani ja elämäni junnasi monta vuotta paikallaan, koska aivokapasiteettini tilttasi. Tila loppui. Ei elämäni kurjaa ole ollut. Nautin kyllä kaikesta tekemästäni ja asioista ympärilläni, mutta samojen asioiden toistaminen edistymättä ja etenemättä mihinkään ajoi minut risteykseen. Oli pakko valita uusi suunta.

"Kotiasiat kunnossa ja elämä on aika hienoa!"

Olen siisti ihminen ja kovin järjestelmällinen. Sanoisin, että oli lottovoitto lukea Marie Kondon kirja Siivouksen elämänmullistava taika. Innostuin valtavasti, kun pääsin järjestelemään asuntoani. Se todellakin antoi alkusysäyksen kaikelle. Ikään kuin kaivattu potku takamukselle!

Korostan, että tavaroiden loniminen ja loputon järjesteleminen on intohimoni. Siksi siihen varmaan niin hyvilläni ja vähän ykskaks tartuinkin. Mainittakoon, että olisin mielelläni ammatiltani järjestelijä. No joo, mutta omasta asunnosta oli lähdettävä liikkeelle. Alkutilanne oli se, että säilytystilat olivat vähissä. Yritin epätoivoisesti keksiä uusia hienoja keinoja ja ratkaisuja ahtauteen.

Kirjan ohjeita noudattamalla aloitin projektin. KonMari kehottaa aloittamaan helpoimmasta ja isoimmasta kokonaisuudesta, joten vaatehuone oli ykköskohteeni (kerron yksityiskohtaisemmin myöhemmin). Purin koko sisällön makuuhuoneeseeni ja osin olohuoneeseen. Tavaramäärä järkytti. Ajattelin, etten selviä tästä ikinä. Se oli vasta parin neliön kokoinen koppi!

Uskollinen "Allu" oli mukana myös tällä käänteentekevällä luontoretkellä.

Vähitellen menetelmä alkoi hahmottua ja innostuin prosessin edetessä vain lisää. Olin yhtäkkiä täynnä intoa ja varmuutta, mikä oli outo ja uusi tunne. Pitkästä aikaa koin saavani jotakin aikaiseksi ja tein jotakin itselleni merkittävää. Heräsin eloon keskellä syksyistä lokakuuta!

Yksinkertaisuudessaan luovuin siis vanhasta ja annoin tilaa uudelle. Ihan noin helposti se ei kuitenkaan mennyt. Tavaroiden läpikäyminen tarkasti ja yksityiskohtaisesti toi mieleen ison nipun muistoja. Niiden kohtaaminen oli vaikeaa ja ajoittain jopa ahdistavaa. Irtipäästäminen toi kuitenkin tilalle vapauden. Henkinen ja fyysinen taakka keveni merkittävästi. Aikaa tuohon meni ja osittain projekti on edelleen kesken. Nyt on kuitenkin hyvä olla. Se on pääasia.

Syksyllä 2016 koin Tornionjoen varrella jonkinlaisen herätyksen. Seisoin vastarannalla katselemassa naapurimaahan. Miksen minäkin voisi ylittää omia rajojani? Näin unelmani, mutta haaste oli melkoinen. Päätin yrittää. Ei kai täältä kukaan kuivin jaloin selviä - oma silta täytyy rakentaa itse.

As I told, I got bored for my life. Everything was day after a day just a same. I haven't felt miserable. Happy, normal life. But still, I was missing something. My closets and brains were full of stuff. I needed to make a change and arrange some space for myself. I have heard about KonMari-method and I wanted to give it a chance. That was a jackpot for me! I love cleaning and even more sorting stuff. I could do that as a job. I'm crazy about placing things where they belong. Although I am a tidy and well-organized person, there was no more space for my stuff. I just tried to invent new solutions for everything and it was a waste of time. That reflected also physically and mentally.

I started the project as the book recommended. Firstly my clothes room. It was so full that it was hard to even step in. I spread all the stuff on my sleeping room and partly to the living room. Ouch. The clothes room size is only a few square meter, so how on earth all have fitted in? I was shocked. I thought I could ever make this through. Slowly I got the idea and I really got excited about fixing room for myself. And suddenly I was full of energy and very self-confident. I have missed that feeling and after a long time, it felt more than great. I blossomed in the middle of fall!

Simply I just threw away things I don't need or I dislike. What I got back were space and the freedom. Well, I wasn't that easy. The hardest part was to face the past. It's unbelievable how different kind of articles wakes up memories and how difficult it is sometimes just to let go. The process took a lot of time and it's still partly going on. But now I feel free, relieved and lighter and that's the most important thing.

Uusi alku, uusi mahdollisuus

Oma huoneentaulu.

Ihminen on varsin erikoinen kapistus. Sitä tulee kerättyä päivien ja vuosien aikana kaikennäköistä; henkistä ja konkreettista pääomaa. Minun mielen päällä on pyörinyt viime viikkoina paljon asioita, liikaakin. Olen joutunut puntaroimaan valintojani sekä arvojani.

Olo on ollut kuin teini-ikäisenä tienristeyksessä. Mitä olen tehnyt oikein ja mitä väärin? Mitä minä tulevaisuudelta haluan? Millaiseksi ihmiseksi haluan kasvaa? Mitä minä arvostan? Liuta kysymyksiä, joihin en välttämättä saa vastauksia.

Näitä asioita olen pohdiskellut ahkerasti jo pidempään, mutta tuulen heilutellessa ja pakkasen purressa ne nousivat nyt uudelleen ja vahvempana pintaan. Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että olin polkenut urheilu-urallani ja elämässäni ylipäätään monta vuotta paikallaan saamatta mitään konkreettista, uutta ja järkevää aikaiseksi. Ihmetystä herätti kysymys: miksi?

Sen ymmärsin, että olin tullut tien päähän. En enää halunnut jatkaa valitsemaani polkua. Pääni oli niin täynnä roinaa, samoin kaikki kaappini, että tila oli yksinkertaisesti käytetty kaikkialta loppuun (aiempi blogi-viittaus täällä). Menneestä luopuminen oli edellytys uudelle, joten tein paluun juurilleni. Palasin pisteeseen, josta aikanaan lähdin liikkeelle.

Kevätvarpaat. Kiitos Marjuska! <3

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen käynyt läpi pitkän ja raskaan tien. Päästin irti, annoin anteeksi, hyvästelin tarpeettoman, ja nyt olen sovussa sen ja itseni kanssa. Helpottavaa ja vapauttavaa, mutta ajoittain rankkaa. En kutsuisi tätä identiteettikriisiksi, vaan pikemminkin tutustumismatkaksi itseeni. Prosessi on kesken, enkä oleta sen päättyvänkään.

Voi olla, että juuri nuoruusvuosieni innoittama tuli pitkästä aikaa mieleen Apulannan Plastik-levy. Sitä tuli luukutettua vuosituhannen vaihteessa ihan antaumuksella. Ilokseni se kuuluu edelleen stereoistani ihka aidolta cd-levyltä. Digimusiiki ei ole vienyt minua vielä mennessään. Rakastan levykokoelmaani! Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni. Lyriikat merkitsevät minulle paljon, ja tuo levy on itselleni valtavan tärkeä. Lievitti teinivuosien kasvukipujen tuomaa tuskaa. Toimii vieläkin.

Summa summarum. Sain haluamani uuden alun ja uuden mahdollisuuden niin elämälleni kuin urheilu-urallenikin, ja siitä olen valtavan kiitollinen. Tulevissa teksteissäni aion valottaa matkaani - ehkä joku muukin saa siten henkistä ja fyysistä tilaa itselleen. Minä juhlistan uutta alkua kukkakimpulla ja lakatuilla varpaankynsillä. Tuntuu hyvältä olla taas oma itsensä.

Niin kirjoitin liikaa eilen taas

Kirjoitin sulle uudestaan

Pitäisi muistaa uskaltaa

Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee

Odotus viimein palkitsee

Lajinsa parhaat selviytyy

Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa

Tie pelastaa jos uskaltaa

Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

On liian helppoo olla onnellinen

Minä tiedän kyllä sen

Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

Apulanta - Maanantai

Jokaisella polkunsa.

The human is a collector. There's much you get and have during the lifetime. Both concrete stuff but mental as well. I've been at the crossroads in the past weeks. I've been thinking a lot, maybe too much. I have questioned my choices and values. What I've done wrong or right? What do I want for the future? What kind of a person I want to be and become? What I do appreciate? A slew of questions without any answers. Actually, all this begone one and a half year ago. I was wondering why things don't proceed as I wanted. I was stepping still with my sports but in my life too. I just wasn't been able to do anything special. Why?

The only thing I realized, was that this can't go any further. I was at the end of the road. My head was full of memories and my closets too. The capacity just faced its limits (link to an earlier post here). By relinquishing was a requirement for something new. So, I started over. I won't call this an identity crisis, it is more like getting a better knowledge about myself. It felt harsh but relieving to let go. This process is still going on and I am not expecting it to become to an end. On upcoming texts, I will tell what I've come through. I'm very thankful for this new beginning and about another chance. Feels good to be me again. And I will celebrate this achievement with a bouquet and nail-polished toes.

PS. This song is very important for me. Spice Girls and especially "Sporty Spice" Melanie C has been a huge idol for me. And she still is.

So I found a reason to stay alive,
Try a little harder, see the other side.
Talking to myself -
Too many sleepless nights,
Trying to find a meaning to this stupid life.
I don't want your sympathy,
Sometimes I don't know who to be.

...

Tärkeät. <3

So I found a reason
To let it go
Tell you that I'm smiling
But I still need to grow.

...

The first time to really feel alive
The first time to break the chain
The first time to walk away from pain

Hey, what ya looking for?
No one has the answer - we just want more
Hey, who's gonna make it back?
This could be the first day of your life.
Hey what ya looking for?
No one has the answer they just want more...

Hey, who's gonna shine a light?

This could be the first day of my life...

Melanie C - First Day Of My Life