Hymy herkässä, sattumaltako?

Tämä puukiipijä jättää pian pöntön

Moni asia tapahtuu sattumalta. Tänä keväänä olen kuullut sellaisia juttuja, että joku voisi jo ihmetellä, mistä rapakosta olen oikein juonut. Vaikka en vielä kovin laajasti lintujen pesimäkäyttäytymistä tunne, kuulostaa jouhisorsan pesä katottomassa telkänpöntössä meikäläisenkin korvaan melko erikoiselta. Ihmetystä herätti myös telkkänaaraan kaksi puolisoa. Toinen oli lajikumppanikoiras, mutta toinen oli uivelokoiras. Jännä nähdä, millainen pesue putkahtaa vesille.

Telkkäpesue viittä vaille valmis vesille

Suloisia telkänpoikia

Sattumalla on ollut merkitystä usein minunkin elämässäni. Pari vuotta takaperin kärsin jatkuvista flunssista ja lähes selittämättömistä hengitysvaikeuksista. Kuulin, että oireet voivat johtua viisaudenhampaista. Tiesin, että minulla on niitä ainakin kaksi, sillä toinen oli puhjennut ja toinen oli tulollaan. Vaikean kilpailukauden jälkeen päätin hankkiutua niistä eroon mahdollisimman nopeasti. Olen aikaisemmin asioinut julkisella puolella ja tyytyväisenä asiakkaana kyselin aikaa ensiksi sieltä. Havahduin päätökseni kanssa vasta heinäkuun lopulla, ajanvarauksen kanssa siis auttamatta liian myöhään. En voinut jäädä odottamaan. Piti keksiä toinen ratkaisu.

Minun hampaat muotissa

Turvauduin internetiin ja selailin yksityisten hammaslääkärien tarjontaa Iisalmessa. Hammaslääkäriasema Crossdental erottautui raikkaudellaan ja selkeydellään. Sitten tullaankin siihen sattuman osuuteen. Tein lopullisen päätöksen melko erikoisella perusteella. Yrityksessä työskenteli tuolloin hammaslääkäri, jolla on sama nimi kuin oli aikoinaan kanssani rippileirillä yhdellä uimaripojalla. Tarkastusajan sain heti ja viisaudenhampaista kaksi poistettiin seuraavana päivänä. Ja kyllä, toimenpiteen teki nimikaima.


Sattumaa tai ei, tänä keväänä on ollut monestakin syystä aihetta hymyyn. Joskus asiat vain loksahtelevat paikoilleen, kun sitä ei edes odota tapahtuvan. Crossdentalin kanssa aloitimme yhteistyön reilu vuosi sitten. Olen erittäin kiitollinen saamastani tuesta, kannustuksesta ja hammashoidosta. He ovat osaltaan auttaneet minut takaisin urheilijaksi. Toivottavasti minäkin olen joku päivä yhtä rautainen ammattilainen.

Iloiset ovat ilmeet aamukaffella Crossdentalilla. Kuvassa minä, Reija ja Anu. Kuva: Crossdental/Ville Vierola

Tulta ja tappuraa

Meillä on muutakin yhteistä kuin ruskeat silmät

Olen tulisielu. Sisälläni roihuaa, vesi ei saa minua sammumaan. Maa kantaa minua lujalla otteella, näen ympärilläni muutakin kuin ilmaa. En vastusta mitään enkä ketään, mutta viime aikoina on noussut savu korvista. Miksi keväällä täytyy kaataa puita?

Puukiipijän pesä, kun pönttöä raottaa

Olen surullisena seurannut ihan vierestä, kuinka linnuilta ja monilta muilta lähtee pesät alta. Järkyttävä näky kohtasi kierrellessäni puukiipijän pönttöjä. Valtavan kaunis sekametsä sai silmieni alla kyytiä. Pönttö oli toki osittain tallella, mutta viisi munaa jäi kodittomaksi ja tuhon omaksi. Murhenäytelmä sai jatkoa, kun lähellä ollut kahdeksan munan teerenpesä oli jyrätty ja sadan metrin päässä seitsemän munan metson pesä samaten. Kyynel silmäkulmassa lähdin pois. Pöntöt korjasin mukaani.

Sarvipöllöt uudessa tekopesässä

Harmittava tapaus sattui myös sarvipöllöille. Autiotalon pihasta kaadettiin puita, ja alas tuli valitettavasti pesä ja poikaset. Vanhin untuvikko menehtyi rytäkässä. Riensimme apuun ja värkkäsimme tuohikorista tekopesän. Sinne jäi vikisemään hieman muuttuneeseen maisemaan kolme poikaa. Toivottavasti emo hyväksyy uuden "kodin".

I just know the feeling

Vihreän vehreää

Viirupöllön söpö poikanen

Ei ollut pesimärauhaa naakoillakaan. Viitasaaren puolella levennetään kantatie 77:ää. Isot, komeat, palokärkien poraamat haapapuut saivat lähteä. Samalla lähtivät pesät, poikaset ja yhdyskunta naakoilta. Jos nyt jotain hyvää, niin ainakin hyvät pönttöpuut kaadetuista haavoista vielä saa. Menetettyä ne eivät kuitenkaan korvaa.

Iloinen rentukka

Ei parane synkistellä, vaikka tässä ohessa olen polvivaivan kanssa tuskaillutkin. Luonto on alkanut vihertää toden teolla. Korpin ja oravan poikaset alkavat olla leikkisän isoja ja ensimmäiset telkkäpesueet ovat vesillä. Myös viirupöllöllä ja helmipöllöllä on somia ja hyväkuntoisia poikia. Niiden vikinää ja hyrryytystä voisin kuunnella iltakaudet. Kunpa ihminenkin oppisi hyrisemään luonnon tahtiin.

"Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa." Helmipöllön sisaruskatras.

Pohjolan sankarit

Mokoman Takatalvi soi kieltämättä päässä, kun viime keskiviikkona tuiskutti lunta ja torstaiaamu valkeni kuin joulukuussa. Nyt tuo 15 sentin kerrostuma on aika lailla taas sulanut. Minä pärjään ja viihdyn joka kelissä. Olinkin huolissani horroksesta heränneiden eläinten ja muuttolintujen puolesta. Tällaiset vaihtelevat keliolosuhteet kysyy lujuutta.

"Luulin kinosten jo vihdoin sulaneen ja valon auringosta tuoneen elämän lahjaksi luoduilleen."

Matkalla kutu-ojaan

Reilu viikko sitten alkoi pienemmätkin järvet vapautua jääpeitteestä. Olin iloinen nähdessäni ja kuullessani ensimmäiset sammakot ja rupikonnat. Kyllä minäkin kurnuttaisin, jos olisin viettänyt koko talven järven pohjassa. Myös sisilisko oli noussut talvikolostaan lämmittelemään kalliokivetykselle ja siili tervehti tuhinallaan rapistellessaan koivikon heinikossa. Kaksi kuikkaa tuli ilakoimaan järvelle heti jäiden väistyttyä.

Kunnes. Saapuu takatalvi. Tavatonta se ei ole eikä sitä kestänyt kauaa. Paremminkin se oli takatalvipäivä. Onneksi. Hautomassa olevalta lehtokurpalta ei näkynyt kuin silmä pesän päältä. Pöntössä kuuhotti telkkänaaras ja otti vastaan suoraan lentoaukosta päälle pöllyävän lumen. Ruokintapaikalla vilisi kymmenittäin pikkulintuja ja tilhille kelpasi tarjolle laitetut punaisena hehkuvat pihlajanmarjat. Hyönteiset vaikenivat. Siilit, sisiliskot ja sammakot piiloutuivat. Leskenlehdet peittyivät lumen alle. Hiljaista.

Näin riehakas vappu meillä oli

 

Vanhan tilhi-koiraan puku

Vähitellen aurinko maalaa ympäristöön lisää värejä. Ilman täyttää jälleen tuttu pörinä ja laulu, kurnutus ja suhina. Hallitseva vuodenaika ottaa vallan. Kylmä talvi on takana. Moni onnistui raivaamaan tiensä kevääseen.

Pöllön pökkelö on nyt neljän hengen yksiö

Samalla lailla minä olen selviytynyt. Minun takatalveni tosin kesti yli kaksi vuotta. Kaaduin ilman saappaita. Sitkeä sairastelu- ja loukkaantumiskierre piti sivussa urheilukentiltä. Voimat olivat välillä vähissä. Onnea oli kuitenkin matkassa. Nousin ylös. Kuljin läpi tuulen, lumen ja jään. Palkintona sitkeydestä seison taas tukevasti kahdella jalalla ja vahvempana kuin koskaan ennen. Valmis en ole, mutta nyt minulla on valmiudet harjoitella. Luonto kyllä opettaa, jos sitä vain malttaa kuunnella. Ei puukaan kasva vuodessa korkeaksi; se lujittaa ensin juurensa.

"Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu, niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän. Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan, ettei tuulet löis, veis veto mennessään. Sillä päivät pitenee." Happoradio - Tuhkaa hangelle