Se on kaakana!

Helpoista lajeista on hyvä aloittaa.

Alunperin pohjalaisena tänne Savoon muutettuani oli edessä pienehkö kielimuuri. Vieläkin törmään kummiin lausahduksiin ja sanaparsiin milteinpä päivittäin. Mummoni oli Savonmualta kotoisin ja äidinäidin siskon luona Kuopiossa tuli hänen elinaikanaan usein käytyä, joten täysin vierasta kieltä Savo ei ole minulle ollut.

Pienenä toki ihmetytti, kun olimme äitini ja siskoni kanssa kalakukkokaupungissa Maija-tädin luona yökylässä ja aamulla hän tarjosi meille "kaarapuuroo" ja "verestä leipee". Siskon kanssa huuli pyöreänä ja kysyvä katse äitiin. Turvallista oli syödä.

Näiden avulla oppii paljon.

Ensimmäisinä työpäivinäni toimittajana Iisalmen Sanomissa oli jälleen mennä sormi suuhun ja puhelu äidille. Päivän hokema lehtitalossa oli "Minkä ihmeen taatta?" Yritin hihitellä mukana. Ei ollut hajuakaan, mistä puhuttiin. :'D ja kun uusia tuttavuuksia vähitellen tuli, udeltiin olisinko illalla pihassa. Öö.. joo..? Nykyään puhun sujuvasti sekaisin Oulun ja Savon murretta. Riippuu tosin hieman, kenen kanssa huastelen.

Söpöjä urpiaisia on nyt paljon liikkeellä.

Vähän samanlaista tuttavuutta olen viimeisen viiden vuoden aikana tehnyt lintumaailman kanssa. Lähtötilanteeni oli se, että erotin nipinnapin harakan ja variksen toisistaan. Linnut ovat aina kiehtoneet kovasti, mutta niiden tunnistamiseen en aiemmin ollut päässyt käsiksi.

Kuin taivaan lahjana, löysin kymmenen vuotta sitten Iisalmeen muutettuani valmentajan ja aloitin yleisurheilu-urani hänen ansiostaan uudelleen. Ja mikä parasta. Hän tuntee siivekkäät! Voi minua onnekasta. Alkuun hävetti kulkea Jannen mukana, kun en oikeasti tunnistanut yhtään mitään. Viisi vuotta sitten lähdin ensimmäistä kertaa rengastusretkelle ja sillä tiellä olen edelleen.

Metsäretkien kohokohta on tavata seurallinen kuukkeli.

Voi mahtavaa, miten paljon olen tuona aikana oppinut luonnosta ja linnuista! Nyt voisin jo rohkeasti väittää, että pystyn itsenäisesti tunnistamaan yli sata lintulajia. Varpuslinnut ja pöllöt ovat tutuimpia, vesilinnut ja kahlaajat vielä osittain melko vaikeita. En varsinaisesti bongaile tai kerää vuoden aikana "lintupinnoja", mutta huvikseni lasken, kuinka monta olen tunnistanut.

Viime vuoden saldoksi tuli 139. Osaan sain tosin kokeneemmilta konkareilta apua. Aika kiva määrä kuitenkin. Ja sanottakoon esimerkiksi, että opin vasta viime keväänä tunnistamaan kiurun laulun. Noloa, mutta totta. Nyt kun kerta olen liittynyt jo Instagramiinkin ajattelin repäistä myös lintumaailman puolella. Tein tunnukset Tiira-lintutietopalveluun ja aion ilmoitella sinne havaintojani.

Lajikirjo on mukava kirjata ylös.

Jos innostuit myös, niin Birdlife Suomen sivuilla (klikkaa tästä) on hyvä starttipaketti. Sieltä löytyy yhteystiedot myös paikallisiin lintuyhdistyksiin. Niin, ja ne savolaiset linnut. Varoituksen sanana, niitä on kaksi. "Tuolta kuuluu suorastaan kaamea huuto." "Eiku se on kaakana!" Jep. ;)


I've always been very facinated about birds. My only problem was, that I couldn't recognize them. I hardly saw the diffrence between the magpie and the crow. I have been very lucky. Ten years ago, when I moved here in Northern Savonia, I met my coach and he is also a pro with birds! Wonderful! I did my very first birdringing trip with Janne about five years ago. And I am starting to feel as a pro as well. Haha. It totally helps, when somebody really teaches you. Janne is also a birdringer, so I do see the birds very closely. That has helped a lot too.

Koskikara on ihanan sympaattinen ja touhukas lintu.

I have come a long way to this. Firstly I was so shamed to even walk in the nature with Janne, because I knew nearly nothing. I was only interested. Slowly, I learned. Now I can proudly say that I can identify unassisted over a hundred birds. Passerines and owls I do know best, but wading birds and water birds I find more challenging. Well yes, there are a lot of difficult passerines too. Like I learned the Eurasian Skylarks song as late as last spring - without speaking about special birds. My knowledge is only in the usual ones. I don't truly twitch, but it's nice to count how many species I get in a year. Last years summary was 139. Pretty good, I think. I got some help too. But, if you get interested in birds, here is a link for a beginning. :)

Joulu on taas

My mom made these by herself. <3

Olen jouluihminen. Olen aina ollut. Mumminikin oli. Häntä alkoi joulu syyhyttää jo marraskuun alussa. Meidän molempien onnea oli koristella mummin asunto lattiasta kattoon kaikenlaisilla koristeilla. Ei paikkaa, mihin tonttu ei olisi sopinut eikä kimallenauha passanut.

Joulukoristelaatikko poltteli näppejäni poikkeuksellisen aikaisin tänä vuonna. Mitä sitten. Annoin mennä, kun kerta joululta jo tuntui. Mummin kanssa joulun laittaminen oli yksi vuotuisista tähtihetkistä. Samalla kun loihdimme asunnolle uutta ilmettä, hän kertoi minulle tarinoita. Oveen kiinnitettäville tontuille piti aina olla pari tai vähintään toisen tontun piti tulla tervehtien vastaan. Kukaan ei saanut olla yksin.

Valoja ja koristeita oli paljon, ja joka puolella. Se oli minun joulumaani. Ja on edelleen. Vaikka mummi on nukkunut ikiunta jo yli yhdeksän vuotta, on hän silti luonani läsnä. Pieni perintökuusi nostattaa lapsenomaisen ilon joka vuosi, kun saan pukea sen jouluun. Tosin, koristeiden määrä on nykyisin ehkä hieman hillitympää. ;)

Mummi teki usein myös riisipuuroa. Liekö sukuvika vai mikä, mutta onhan tuota jo useampi kattilallinen tullut kiehautettua tälle syksylle. Porkkanalaatikkoakin tein ensimmäisen kerran jo lokakuussa. Hih. Jouluruoista puolestaan tulee mieleen toinen mummoni, äitini äiti. Hän todella osasi nauttia hyvästä ruoasta. Mummo arvosti suuresti nätisti katettua pöytää, kauniita astioita, yhdessäoloa ja rakkaudella tehtyä, perinteistä ruokaa.

Pidän itsekin valtavasti astioista ja onnekseni sain niitä mummolta perinnöksi. Tunnen suurta iloa ja mielihyvää voidessani laittaa itsetehtyjä ruokia hyvinpidettyihin astioihin esille. Kaiken lisäksi löysimme äitini kanssa kirpputorilta samaa sarjaa vielä lisää. Mummon muistolle on mukava kokkailla.

I went crazy. Like this a lot.

Jostain syystä tänä vuonna olen tuntenut intoa ja haikeutta enemmän kuin vuosiin. Yhteisiä hetkiä on ikävä, joskin niitä on aivan ihana muistella. Joulu alkoi viimeistään, kun mummo ja pappa tulivat yökylään. Aattoillan kohokohta oli, kun mummi ja hänen siskonsa tai kaksi tulivat myös kotiimme jouluaterialle. Miten mukavaa oli kokoontua samaan pöytään ja hyvän ruoan ääreen.

Sisälläni hehkuu lempeä lämpö, kun matkustan ajassa taaksepäin. Arvostan perinteitä ja nautin niistä kovasti. Mutta. En tiedä, onko minusta tullut vanha vai hullu; voisin kuvitella viettäväni joulun myös yksin ilman mitään mukavuuksia. Joulun sanoma on tänä päivänä välillä niin kaukana mieltämästäni, että ihan hyvilläni olisinkin siitä kokonaan irti.

Silti. Kotini sai jouluasun tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, joulukalenteri on edelleen tarpeellinen ja odotan jouluaattoa sekä yhteistä jouluateriaa valtavasti. Piparkakkuja aion leipoa ja voisinpa lähettää vaikka korttejakin! Nautitaan tavoillamme. Tehdään joulu sydämestä, ja sydämeen.

Grandmom's traditional Christmas tree. <3

I've always been a big fan of Christmas. My grandmom was too. When I was young, we decorated her apartment from bottom to top of lights and glitter. We might start the decoration already in November and this year I couldn't wait neither any longer. Whoops. But it felt good and I'm more than happy, what I've done here. Not as much sparkles as at my granny's, but still something familiar from the past: grandmom's small Christmas tree. It's more than pleasure to decorate it. I feel like a little girl when doing it. :)

Free evening. Wanted to celebrate a bit. Looked great and tasted fantastic!

In this year, I'm more than excited about Christmas and I even don't know why. I am exceptional early (which does not happen very often) and I feel a bit melancholic too. My grandparents don't live anymore and they have been lately a lot in my thougts. So great memories. We had wonderful time together, especially at Christmas. We used to gather around the same table. Excellent food, good company and relaxing time together. Love it! But nowdays it won't be a problem to spend Christmas on my own. This materialism doesn't fit for me at all. But. I do love Christmas and I already wait for the Eve. Let's enjoy and let the Christmas come from your heart, and also to your heart.

Kesä vaakalaudalla

Voi elämä, että pidän eritoten tästä vuodenajasta! Koivun ja sireenin tuoksu, kukkaloisto ja lintujen ilakointi. Tähän en vaan milloinkaan kyllästy. Ja se hetken huuma, se on pian ohi. En halua synkistellä, kauneutta on myös syksyllä ja talvella, mutta tässä ja nyt on jotain vain niin paljon enemmän. Sääli, että se tuntuu myös menevän nopeammin ohi.

Laulurastaan pesällä

Minulla on ollut jälleen ilo ja nautinto kulkea valmentajani mukana linnunpesillä rengastelemassa. Suloiset linnunalut ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Pöllönpoikien vikinä ja telkänpoikien hyrinä soi hellyyttävinä säkeinä korvissani. Terhakat rastaanpojat luovat mieleeni hilpeyttä ja pehmoisia töyhtöhyypän, kuovin ja lokin poikasia voisin paijata loputtomiin. Ja entäs tämä vehreys ja luonnon runsaus - kesä on kauneimmillaan.

Mikään ei kestä ikuisesti eikä siltä tosiasialta voi välttyä, että päivän pituus jälleen tästä eteenpäin lyhenee. Taitekohta on mennyt. Onneksi valoa riittää vielä rutkasti nautittavaksi. Hullaannuin täysin tästä upeasta vuodenajasta ja pari linturetkeä on venynyt aamun pikkutunneille saakka. Kaikki näyttää erilaiselta, kun kotiutuu vasta auringon noustessa. Yöllä luonto elää erilaista elämää. Rauhallista ja voimaannuttavaa.

Tämä aika tuntuu menevän ohi ennen kuin se kunnolla ehtii edes alkaa. Juhannusruusutkin ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan. Samaa voisi sanoa omasta voinnistani. Juuri kun ehdin parantua edellisestä vaivasta, uusi tuli jo päälle. Niska edelleen oikkuilee. Tällä kertaa siihen iski noidannuolen tyyppinen vika. Pystyin juhannusviikolla hädin tuskin kävelemään eikä pää liikkunut minnekään. Ja kun muutaman päivän päästä alkoi olo kohentua, vaiva tuli uudestaan, mutta toiselle puolelle niskaa.

Kalalokin poikanen

Juhannukseni meni siis luontoa ihastellessa ja retkeillessä sen minkä pystyin. Kieltämättä oli mukavaa istua valmentajan kyydissä ja katsella upeita Savon maisemia. Ajettiinpa juhannuspäivänä lossillakin, joka sekin oli itselleni elämys. Kaukaa Kallaveden takaa erottui myös Puijon torni. Että ei mitään niin kurjaa, ettei jotain hyvääkin.

Niska ei ole vieläkään täysin oireeton, särky onneksi helpotti. Täytyy yrittää pysyä positiivisena. Ympärillä on paljon hyvää, jos vain haluaa nähdä niin. Ja jos niskoihini on meteorologina uskomista, niin pian lämpenee. Näin kävi ainakin viimeksi, kun aloin parantua. Heh. Ja vaikka juhannus meni jo, niin onneksi tämä kaikki tulee ensi vuonna uudestaan. Mutta ilman niskavaivoja, kiitos.

Puutossalmen lossilta näkyy Puijon tornille asti.

I go crazy in this time of the year. All the colours, smells and noises. The beauty is everywhere! I've been up very late and came home at the sunrise. Nature looks so different by night. Summernight is something special. I love. It makes me feel stronger and powerful. All I can say, is Wow! Here has been quite cold for a summer. Only like +15 dergrees. If we believe my neck, it will get warmer soon. And yes, there is unfortunately problem again. This time my neck got stuck, I hardly could have moved in a week. And the only thing which helps is time. Feels like summer is over before it already started. Well, I have to stay positive. I'll be fine and there is good things around me, if I want to see so. And the spring and summer will come next year too. Without the neck pain, thank you.

Kiviojan keväthuumaus

Kevät ja alkukesä todella humahti ja meni huumassa. Olkoonkin niin, että päivä on lyhentynyt ja kesä kääntynyt ehtoon puolelle, korvissani soi silti kevään sävelet ja upeat muistot. En tiedä, kuinka monelle Tapio Rautavaaran kappale Anttilan Keväthuumaus on tuttu. Itse muistan kuulleni tuon ensimmäisen kerran noin viisi-kuusi-vuotiaana c-kasetilta, jonka kummitätini oli nauhoittanut äidilleni. Siinä kasetilla oli lisäksi muun muassa Madonnaa ja Juice Leskistä, ja sitä kuunneltiin usein matkalla kesämökille.

Vuodet ovat vierineet noista ajoista, mutta kappaleen sanat elävät yhä vahvasti mielessäni. Minäkin olen tänä kesänä ampaissut mielelläni ylös vuoteesta, aurinko on ollut useana päivänä korkealla ja tuuli lounaassa. Harjoitukset ovat sujuneet kuin tanssi. Vihdoin alkaa kaikki tekeminen tarttua taas kehoon. Kentällä on ollut hauskaa ja antoisaa. Treenit tuottavat paljon iloa ja nautintoa. Olen vihdoin päässyt mukaan harjoitteluun, en ole vain valmentajani armoilla. Pystyn itse päättämään, mitä ja miten on järkevää tehdä. Sitä ominaisuutta ja varmuutta minulla ei ole aiemmin ollut.

Minulle on vihdoin auki taivas ja maa. Paita on hulmunnut ja kintut ovat saaneet kyytiä niin kotoisalla Sankariniemen kentällä. Kannustusjoukotkin ovat olleen kohdillaan. Varis on usein huudellut joko moukarihäkin päältä tai harakka käkätellyt katsomon katolta. Tervapääskyt ovat näyttäneet taivaalla kiihdyttämisen mallia ja huvittavinta kyllä, minulla on ollut siellä myös oma jänis vauhdinpitäjänä. Siis ihka oikea. Joku päivä minäkin pötkin yhtä kovaa, pakoon kanssakilpailijoita ja väsymättä.

Masterpiece by chaffinch

En ole mies enkä ehkä ihan niin vanha kuin Anttila, mutta yhtä lailla tässä on ollut huolia ja rahatkin tiukalla. Huilannut olen tarpeen vaatiessa, vaikka työtä kyllä piisaa ain'. Hyvin tässä on kuitenkin tullut pärjättyä ja ison avun olen luonnosta saanut. Sieltä löytyy vastaus moneen pulmaan. Nautitaan kesän loistosta ja loppukesän hehkusta.

PS. Ja pienenähän toki kuulin ja lauloin kertosäkeen sanat muodossa Orvokki, lennokki, vuokko ja moni muu. ;)



This summer has been amazing. I have grown up a lot as an athlete. I don't really know how all this suddenly happened. I won't say I was hopeless, but me and my coach thought that I hardly can run fast ever again. We were sure, that my running condition is quite bad and firstly it also looked and felt like it. I supposed to get back into hepathlon this year, but our plans changed totally in May. Finally my body works like it should. It takes in all the running trainings like in the old good days before. I have got enough time to do base properly and that's the reason why I haven't rushed competing. I enjoy a lot to train, even it goes well or just okay. I have got my self-confidence also back. This might actually work and lead for good results. It's important that I believe it for that too, not only my coach. Let's say, I'm in! Ever been this enthusiastic for athletics before. I'm glad that I have positive people around me. Thank you for the all help and support. Like my other coach Erkki said: Think positive and you can't think negative. Let's enjoy summertime! :)

Painetaan asia villasella