I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

torstai 31. elokuuta 2017

Kukkahattujätkä

Mistä tietää, että on vanhentunut? Ainakin siitä, että aamu lähtee käyntiin paperisella (huom!) sanomalehdellä ja mielellään myös parilla kupposella kahvia. Samoin siitä, että radiokanava on vaihtunut pääosin Ylesuomeksi ja että enää ei tytötellä, vaan täditellään.

En silti koe olevani vanha eikä minulla ei ole ikäkriisiä. Numeroissa siirtyminen uudelle kymmenluvulle tuntuu vain hurjalta ja jopa pahalta. En haluaisi ajatella ikää ollenkaan. Ärsyttää urheiluselostuksissakin, kun kolmekymppisistä puhutaan aina kokeneina (=vanha) urheilijoina. Syrjintää. Eipä nuorista puhuta kokemattomina. Ja miksi iän pitää muutenkin aina määritellä käytettävissä oleva suorituskyky?

Moni eläkeläinenkin on loistavassa kunnossa, mutta heitä ei enää huolita töihin. Sääli. Sitten taas, kun joku rokkari kuolee alta nelikymppisenä, sanotaan että hän menehtyi niin nuorena. Eskarilainen odottaa koulua, teini mopokorttia ja parin vuoden päästä jännätään täysi-ikäisyyttä. Tavallaan on omituista, että ihminen ei ole koskaan ikänsä puolesta tilanteeseen sopiva. Miksi?

Minä olen paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Silloinkin aloitin aamuni sanomalehdellä, kahvilla ja uutisilla radiosta. Välillä tytöteltiin, välillä täditeltiin. Suurin ero löytyykin korvien välistä. Mitä ajattelen ja kuinka toimin. Minkä koen oikeaksi ja minkä vääräksi. Vuosia takaperin sillä ei ollut niin väliä.

En tiedä onko iän tuomaa, vai minkä takia auringonlaskut tuntuvat ilta toisensa jälkeen aina vain upeammilta. Aurinko kultaa maiseman ja muistot. Entäs kukkaniityn tuoksu ja maalaispeltomaiseman utuisuus - sen voi aistia ihan autosta käsin.

Ei sen niin väliä, minkä ikäisenä mistäkin nauttii. Olen pienestä pitäen rakastanut metsää ja marjassa käyntiä. Nyt on taas tämä marjakarhu liikkeellä. Ja pieniä vitamiinipommeja on nyt paljon tarjolla! Pakastimessakin komeilee jo mukavasti rasioita. Keskellä pimeää talvea on mukava muistella vehreyttä huokuvaa metsää marjasopan, smoothien tai ihan marjakipon kera. Metsä antaa olemuksellaankin jo paljon. Ihana olla ihan hiljaa.

Ikä on todellakin vain numero. Olen harjoitellut jo parin vuoden ajan keskiviikkoisin veteraaniurheilijoiden kanssa. Keski-ikä on yli 70 vuotta, mutta jutut ja kujeilut aivan kuin heidän nuoruusvuosinaan. Siinä joukossa on rehtiä meininkiä ja oikeaa asennetta - sitä aitoa oikeaa vanhan ajan hyvää henkeä. Kunpa itsekin osaisin säilyttää pääni terävänä ja kehoni terveenä. Vaikka olen ylivoimaisesti nuorin ja ainoa nainen, tunnen kuuluvani joukkoon. Sain heiltä taannoin myös kovan tunnustuksen: Jenni on hyvä jätkä! Ilman kukkahattua, toistaiseksi.


How do you know, that you are getting older? When you start your mornings with newspaper (not virtual), with a couple cup of coffee and the morning show on the radio. And people use to call you girl, now you are lady. Still, I don't feel myself old and I do not have age crisis. But it feels weird and also sad to turn thirty. I don't get it, why does it matter so much to everyone? If you are an 30-year-old athlete, you are (too) old. But if you are an actor or an artist, you might be too young and you don't have enough experience. We are actually waiting the right age all the time. When is it? Why is it so hard to live for the moment, despite the age?

Let me tell you something. I'm in a better shape than ten years ago and I started my morings at the same way. Sometimes they called me a girl, sometimes a lady. The biggest difference for those days is what I think and how I act. What I see right and what for wrong. Years ago it didn't matter that much. The age is definitely only a number. When I was a little girl, I loved to pick up berrys and that's what delights me nowdays too. And I have trained over two years on every Wednesday with a group of gentlemen, age over 70.  I am amazed what they do and how they think. They still got their youth and what comes to the humour, my stomach muscles got trained well. We do have a wonderful spirit together. I enjoy to be there a lot and I always learn something new, specially how I should take an attitude on athletics. And guess what they said a couple weeks ago: "Jenni, you are a good guy!" Yep. ;)