I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

Sivut

tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulukuumetta

Tuli sitten podettua joulukuumetta ihan kirjaimellisesti. Huh. On muuten melkoinen urheilusuoritus keholle tuo sairastaminen! Onnekseni olin tehnyt haluamani valmistelut riittävän hyvälle mallille, niin "pieni" aatonaaton horkka ei kauheasti haitannut.

Käsittämättömän vähällä sairastamisella selvisin. Perjantai-iltana oli hieman kipeä olo ja samoin seuraavana aamuna. Sitten alkoikin palella ja iski kunnon kuume. Päivällä väreilin 38,4:n asteen lämmössä, kunnes kuume vain yhtäkkiä laski. Hissutellen paistoin laatikot ja tein luumu-rusinasopan sekä puuron valmiiksi. Menin lepäämään ja kuume iski uudelleen. Tällä kertaa paljon korkeammaksi. Ylimmillään en edes uskaltanut mitata, niin kipeänä olin. Sen mitä tajunnan rajamailla vielä mittasin, oli 39,2.

Tästä piti tulla kakku lahjaksi.. näytti jo valmiiksi dogibägiltä..
Joskus nuoruudessani olen viimeksi viettänyt joulun seudun pyjamassa ja päivän kokonaan sisätiloissa. Joulu kaiketi on rentoutumista ja rauhoittumista varten, se ainakin toteutui! Aattoaamu valkeni edellispäivän myrskyn jäljiltä kireässä pakkasessa, ja minulla ei ollut enää kuumetta! Ihmeen kaupalla onnistuin siis nitistämään pahimman taudin liki vuorokaudessa. Tässähän alkaa kehittyä joka saralla. ;)

Kun lauantaina en uskaltanut työntää edes nenääni ulos ovesta, aattona piti jo päästä hieman haistelemaan joulun tuulia. Olin varsin iloinen kuullessani ja nähdessäni heti kotiovella tilhiä. Kovin kummoisia jouluperinteitä minulla ei ole, mutta lintujen näkeminen ja ruokkiminen tuottaa valtavasti iloa ja tuo joulumieltä. Hiivin hiljaa kuin tonttujoukko varpahillaan, ja myös melkein alle sillan. Koskikaroille olen tavannut käydä huikkaamassa joulutervehdyksen tutulla yöpymispaikalla, ja sainpa mukavan vastauksen takaisinkin (Instagramissa video, klik!). Hihkuin onnesta.
..ei pelastanut koristelutkaan, mutta vaniljakastike toimii aina! ;)

Piparkakut jäi leipomatta ja sauna siivoamatta. Mitäpä sitten, kun en tässä kunnossa olisi pystynyt lauteille kiipeämään. Piparkakutkin tuntuvat vähän karheilta kurkulle, joten laatikot
ja kala tuntui juuri sopivalle potilasruoalle. Veti vertoja aatonaaton jaffalle ja jäätelölle, muu ei silloin oikein uponnut. Viinit jäi juomatta (onneksi otin koemaiston valkkaria jo torstaina, haha), mutta illalla teki mieli jo kahvia. Se on sen merkki, että alan todella tervehtyä.
Uusi lempi-cd


Ääneni tosin kuulostaa joltain Tina Turnerin ja Barry Whiten välimaastosta, nenä vuotaa ja silmiin sattuu. Kyllä tämä olotila on silti parempi kuin kuume. Joulupäivänä selviydyin jopa käymään perheeni luona kotikonnuilla Kärsämäellä. Oli ihana nähdä ja kokoontua hetkeksi yhteen. Tapaninpäivän hyvän sään ansiosta kävin Jannen kanssa lintuhommissa. Ulkoilma teki eetvarttia. Rehkimään en kylläkään pysty, ja onneksi ei tarvitse.

Not much, but enough.

Lähinnä tässä on aika kulunut sohvan ja sängyn välillä; niinkuin varmaan useimmilla meistä. Televisiota en päivisin juurikaan katso, ehkä nippanappa urheiluruudun ja vaikka ampumahiihtoa tai jonkun luonto-ohjelman tallenteelta. No, nyt tuli katsottua pari elokuvaa ja useampi dokumenttikin. Mitenpä tämän joulun paremmin paketoisi kuin siteeraamalla Tonttu Toljanteria elokuvasta Joulumieli: "Onni yksillä, joulu kaikilla." Niinpä.





Maybe I was too enthusiastic about Christmas, because I really got fever just right before the Eve. Well, luckily I did not have many preparations left and I had a chance to rest properly. I had very high fever on Saturday (over 39 degrees!), but it settled down soon which felt like a miracle. On Christmas Eve no fever, but a bad flu. Fine for me. Just visited quickly outside to say Merry Christmas for the nature too. The Dippers made me really happy. Feels like I got the answear back (video on Instagram, click here).

Still, my voice sounds something between Tina Turner and Barry White, my nose is burning and eyes hurting, but this definitely beats the fever. I felt enough good on Monday to visit my childhood home and see my dear family. It was lovely to gather together for a while. I'm very thankful about that. It was fresh and good weather on Boxing Day, so I went ringing some birds with Janne. I couldn't have done much, and luckily it's not necessary at the moment. Have just get some rest, ate Christmas food and watched movies and documentaries (which I rarely do). Not complaing at all. I really had a wonderful Christmas time despite the flu.

torstai 21. joulukuuta 2017

Sydämeeni joulun teen


Olen seonnut. Varmaan lopullisesti. Nyt ei ole tarkoitus kehuskella, ihmettelen vain ääneen. En ole vielä koskaan ennen saanut niin paljon aikaiseksi kuin mitä viimeviikkoina on tullut tehtyä. Joulua on ollut joka vuosi mukava laittaa, mutta (entisten) tapojeni mukaan tein sen aina melko myöhään. Ja juuri kun koristeet sai paikalleen, ne saikin jo riisua pois.

Luumu-rusinasoppaa, nam!
Ei se elämäntapa sinällään haitannut; jokaisesta hetkestä olen kyllä nauttinut täydestä sydämestäni. Haaveilin vain sellaisesta, että olisin ajoissa ja saisin aikaan. No, nyt se on vihdoin totta! Olen ällistyttänyt itseni moneen otteeseen. Alustavan joulusiivouksen (=lue, välttämätön pakko pitkän moppitauon jälkeen) tein jo puolitoista viikkoa sitten ja sain aikaiseksi jopa askarrella joulukortteja ja vieläpä lähetin ne aikanaan! Seuraavaksi ehdin varmaan vielä siivota saunankin. No, joo. Ei nyt liiotella.

Tontunovi minun malliin.
Jouluintoani ja kirkasta mieltäni ei ole tuntunut pysäyttävän mikään. Tosin, sunnuntai-iltana muutuin mietteliääksi. Kävin silloin kirkossa laulamassa Kauneimpia joululauluja. Tapahtuma on mieluinen joka vuosi, mutta tällä kertaa jokin oli vain toisin. Olin aluksi kyllä haltioissani tunnelmasta ja muistoista sekä ympärillä olevista ihmisistä, kunnes sisäinen mielensäpahoittaja astui mukaan kuvioon. Viereeni istui yksikseen nuori poika, joka räpläsi noin kolmen minuutin välein puhelintaan, muka huomaamatta. Ärsyynnyin. Kuinka joku ei kestä noin pientä hetkeä ilman What's Appia?

Ehkä olen liian vanhanaikainen, mutta toivoisin kunnioitusta tapahtumaa ja kanssaolijoita kohtaan. Huomautin asiasta pojalle ystävällisesti ja kiitos hänelle siitä, että kännykkä pysyi loppuajan taskussa. Ei ollut mukavaa olla tuossa tilanteessa "tiukkapipo", ikävä maku jäi itsellenikin.

Oli rentouttavaa askarrella vuosien tauon jälkeen.
Kaiken kukkuraksi kuulin kirkon pihalla, kylläkin tahattomasti, kahden teinitytön keskustelun. Toinen oli etsinyt joululahjojaan joka paikasta, mutta ei ollut niitä tänä vuonna vielä mistään löytänyt. Siis mitä?!? Minulle tämä on aivan vierasta. Minusta on mahtavaa, kun on yllätyksiä, ja kun voi ja saa aidosti yllättyä!


Lahjoja on ihana antaa ja saada, vuodenajasta riippumatta. Varsinkin, jos toinen on sen ajatuksella ja lämmöllä paketoinut. Sen sijaan karsastan, että jotakin täytyy ostaa vain tavan vuoksi. Siitä huolimatta, minun jouluni syntyy aivan muista asoista kuin muovikääreistä ja yltäkylläisyydestä. En väitä, etteikö ole mukavaa, kun joulun eteen nähdään vaivaa ja aikaa. Niin minäkin teen. Pidän silti oman jouluni omasta mielestäni melko pienimuotoisena ja ennen kaikkea stressittömänä.

Hetkellisestä hämmennyksestä toivuttuani olen jatkanut oman arkeni keskellä valmistautumista ihanaan jouluun. Ja niinhän se on, ettei ole oikea tai väärää tapaa juhlistaa joulua. Ainoa toiveeni on, että muistamme kunnioittaa itseämme, toisiamme ja luontoa. Kiireetöntä ja rauhallista joulua!

Saukkokin kävi jättämässä joulutervehdyksensä mökille. Ilahduin. :)


I've gone crazy with Christmas. I wonder how much I have already done. Decoration and cleaning mostly, but before this year I feel I've always been late. This is amazing to be on time. I've dreamed about this condition, and now it's finally true. I am proud about what I've accomplished. I've been as excited as when I was a little girl. I really do wait the Christmas Eve, it doesn't have to wait for me. I feel I'm ready, although I still do have a lot of preparation to do, like baking and cooking. No stress, just a good feeling and the Christmas mood.

The only thing, which got me a little confused, was in the church on Sunday. I went to listening and singing Christmas carols. The young boy next to me was texting like in a every third minute. I felt it disrespectful. And by accidently I heard two teenage girls conversation at church yard. The other girl was sought her presents everywhere without finding them this year. Whaaaat? I love surprises and Christmas is one of the best time for them. Well, maybe those things are okay to somebody. All in all, there's no wrong or right way to celebrate Christmas. My only hope is to respect ourselves, the others and the nature. I wish you a peaceful and relaxing Christmas!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulu on taas

My mom made these by herself. <3
Olen jouluihminen. Olen aina ollut. Mumminikin oli. Häntä alkoi joulu syyhyttää jo marraskuun alussa. Meidän molempien onnea oli koristella mummin asunto lattiasta kattoon kaikenlaisilla koristeilla. Ei paikkaa, mihin tonttu ei olisi sopinut eikä kimallenauha passanut.

Joulukoristelaatikko poltteli näppejäni poikkeuksellisen aikaisin tänä vuonna. Mitä sitten. Annoin mennä, kun kerta joululta jo tuntui. Mummin kanssa joulun laittaminen oli yksi vuotuisista tähtihetkistä. Samalla kun loihdimme asunnolle uutta ilmettä, hän kertoi minulle tarinoita. Oveen kiinnitettäville tontuille piti aina olla pari tai vähintään toisen tontun piti tulla tervehtien vastaan. Kukaan ei saanut olla yksin.

Valoja ja koristeita oli paljon, ja joka puolella. Se oli minun joulumaani. Ja on edelleen. Vaikka mummi on nukkunut ikiunta jo yli yhdeksän vuotta, on hän silti luonani läsnä. Pieni perintökuusi nostattaa lapsenomaisen ilon joka vuosi, kun saan pukea sen jouluun. Tosin, koristeiden määrä on nykyisin ehkä hieman hillitympää. ;)

Mummi teki usein myös riisipuuroa. Liekö sukuvika vai mikä, mutta onhan tuota jo useampi kattilallinen tullut kiehautettua tälle syksylle. Porkkanalaatikkoakin tein ensimmäisen kerran jo lokakuussa. Hih. Jouluruoista puolestaan tulee mieleen toinen mummoni, äitini äiti. Hän todella osasi nauttia hyvästä ruoasta. Mummo arvosti suuresti nätisti katettua pöytää, kauniita astioita, yhdessäoloa ja rakkaudella tehtyä, perinteistä ruokaa.

Pidän itsekin valtavasti astioista ja onnekseni sain niitä mummolta perinnöksi. Tunnen suurta iloa ja mielihyvää voidessani laittaa itsetehtyjä ruokia hyvinpidettyihin astioihin esille. Kaiken lisäksi löysimme äitini kanssa kirpputorilta samaa sarjaa vielä lisää. Mummon muistolle on mukava kokkailla.

I went crazy. Like this a lot.
Jostain syystä tänä vuonna olen tuntenut intoa ja haikeutta enemmän kuin vuosiin. Yhteisiä hetkiä on ikävä, joskin niitä on aivan ihana muistella. Joulu alkoi viimeistään, kun mummo ja pappa tulivat yökylään. Aattoillan kohokohta oli, kun mummi ja hänen siskonsa tai kaksi tulivat myös kotiimme jouluaterialle. Miten mukavaa oli kokoontua samaan pöytään ja hyvän ruoan ääreen.

Sisälläni hehkuu lempeä lämpö, kun matkustan ajassa taaksepäin. Arvostan perinteitä ja nautin niistä kovasti. Mutta. En tiedä, onko minusta tullut vanha vai hullu; voisin kuvitella viettäväni joulun myös yksin ilman mitään mukavuuksia. Joulun sanoma on tänä päivänä välillä niin kaukana mieltämästäni, että ihan hyvilläni olisinkin siitä kokonaan irti.

Silti. Kotini sai jouluasun tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, joulukalenteri on edelleen tarpeellinen ja odotan jouluaattoa sekä yhteistä jouluateriaa valtavasti. Piparkakkuja aion leipoa ja voisinpa lähettää vaikka korttejakin! Nautitaan tavoillamme. Tehdään joulu sydämestä, ja sydämeen.
Grandmom's traditional Christmas tree. <3



I've always been a big fan of Christmas. My grandmom was too. When I was young, we decorated her apartment from bottom to top of lights and glitter. We might start the decoration already in November and this year I couldn't wait neither any longer. Whoops. But it felt good and I'm more than happy, what I've done here. Not as much sparkles as at my granny's, but still something familiar from the past: grandmom's small Christmas tree. It's more than pleasure to decorate it. I feel like a little girl when doing it. :)
Free evening. Wanted to celebrate a bit. Looked great and tasted fantastic!

In this year, I'm more than excited about Christmas and I even don't know why. I am exceptional early (which does not happen very often) and I feel a bit melancholic too. My grandparents don't live anymore and they have been lately a lot in my thougts. So great memories. We had wonderful time together, especially at Christmas. We used to gather around the same table. Excellent food, good company and relaxing time together. Love it! But nowdays it won't be a problem to spend Christmas on my own. This materialism doesn't fit for me at all. But. I do love Christmas and I already wait for the Eve. Let's enjoy and let the Christmas come from your heart, and also to your heart.