Marjakarhu liikkeellä

Huh-huh. Nyt täytyy myöntää, etten oikeasti ole ehtinyt kirjoittaa uusia blogitekstejä, vaikka aiheita ja ideoita olisi kosolti. On marja-aika. Päivästä leijonanosa kuluu ulkona. Kotona käyn lähinnä tiskaamassa puurokattilan, pesemässä pyykkiä ja nukkumassa jonkusen tunnin. Niin, ja ne marjat täytyy pakastaa.

Vaikka kilometrejä metsämailla on kiitettävästi alla, on mukava välillä erehtyä luonnon suhteen. Marjakauden alun ennustin jotakuinkin oikein. Olin silti turhaa huolissani sadosta. Lähdin mukaan yleiseen käsitykseen, ettei marjoja ole eikä tule. On sitä hölmö. Kyllä niitä on. Ehkei niin paljon kuin viime vuonna, mutta on kuitenkin, kun menee vain metsään.

Mustikan osalta samalla alalla saattaa olla tyhjää ja pientä rupua, mutta sitten löytyy mättäitä, joilla pääsee suorastaan mässäilemään. Poimuria en ole koskaan käyttänyt. Kerään kaikki marjat aina käsin ja useimmiten muutenkin suoraan pakastusrasioihin. Käsin poimiminen on kivaa, eikä tarvitse tehdä kolmeen kertaan samaa työtä. Kotona kun joutuisi ensin siivoamaan roskat ja sen jälkeen purkittamaan tai pussittamaan. Tietysti, jos ei metsässä halua viettää hieman kauemmin aikaa, niin poimurilla päässee nopeammin kotiin.

Tällä juomalla jaksaa!

Helteistä huolimatta olen siis ollut enimmäkseen maastossa. Kesän tärkein harjoitukseni on ainakin vielä tänä vuonna marjojen poimiminen. Neljä tuntia itsekseen suon keskellä kasvattaa luonnetta ja rohkeutta. Siellä on vain pärjättävä. Onko minua pelottanut? No, ajoittain. Mutta sitten muistan, ettei turvallisempaa paikkaa ole kuin keskellä ei mitään. Todennäköisemmin saan turpaan aamuyöllä nakkikioskilla. Muita poimijoita Jannen lisäksi ei ole näkynyt, joten tappelua marjoista ei ole tullut. Näitä riittää minulle, sinulle, karhuille ja linnuille - ilman kahakkaa.

Juolukka kypsyi mustikan tapaan eriaikaisesti.

Sinällään metsässä ja suolla ei tarvitse olla yksin mihinkään vuorokauden aikaan. Kuuma on kyllä ollut, sillä pitkät housut ja takki on pakko pitää päällä. Surraavia, pöriseviä ja iniseviä seuralaisia riittää. Lintuja on aika vähän enää äänessä, mutta kurkien ajoittaiset törähtelyt tuovat mielihyvää urakkaani. Ilahduttavan monta pientä sammakkoa on hyppelehtinyt edessäni. Onpa suolla ollut yksi kyykäärmekin seuranani. Hyvin olemme samalle alalle sopineet.

Parvekeaamujen parhautta: tuoreita marjoja!

Metsässä minua ei oikeastaan muu harmita kuin oma toimintani. On ärsyttävää, kun itsestä jää aina jälki. On eri asia nähdä, missä hirvi on makoillut tai karhu astellut kuin katsoa taaksepäin omia saappaiden tekemiä norsunjälkiä. Pahinta on kuitenkin kävellä kahden puun välistä ja törmätä hämähäkin seittiin. Ei siinä mitään, että verkko kutittaa naamallani ja on sitkeässä irrottaa, mutta minua harmittaa hämähäkin puolesta. Toinen tehnyt valtavan ja upean työn, jonka tuhoan sekoittamalla kaikki kutimet. Yritän kyllä kulkea varoen.

Poiminkohan näitä ilman hikikarpaloita..?

Vietän niin paljon aikaa ulkosalla, että olen päivän täysin uutispimennossa. Tärkeimmät uutiset luen aamusella sanomalehdistä. Urheilu-uutiset kiinnostavat sen verran, että ainakin teksti-tv tulee kotiin palattuani selattua. On oikeastaan vapauttavaa olla tietämätön maailmanmenosta. Että jos jotain oikein mullistavaa tapahtuu, niin soittakaa! Tämä marjakarhu on nyt liikkeellä.


Oh, yes. Berries! I've been hurry with those, so I haven't had time to update my blog. When I'm at home, I do laundry and dishes, sleep a few hours and then I go again. It pays off wintertime. It takes courage and increases attitude when you are totally alone in the middle of nowhere in the swamp. Have I been scared? Well, yes. Few times. But when reminding myself that it is much more safety here than outside the local bar. No need to fight for berries. There are plenty of them for you and me, but for bears and birds too.

Maybe I've been there also alone because of hot weather. It's been already a few weeks +28-32 degrees here in Northern Savonia. And there's no option to be without a jacket and trousers in nature. Buzzing "friends" takes care of that. So, it's extra hot. Sweaty but nice work. The sound of birds has almost disappeared. I have only had a company with some Common Cranes, some small frogs and one viper. We all get along with each other. No problem.

I spend so much time outdoors that I read and hear the main headlines from the newspaper and on the radio the next morning. So, if something unbelievable happens, please call me! ;)

Teki mieli hypätä uimaan suolampeen marjanpoiminnan välissä. Tyydyin kuitenkin vain naamanpesuun. Helpotti hetkeksi.

Luonnollista voimaa

Luonto tarjoaa paljon jännittäviä ja yllättäviä asioita. En vieläkään meinaa uskoa todeksi näitä aurinkoisia lämpimiä päiviä. Kesä. Kuinka sinua kaipasinkaan. Ensimmäiset ukkosetkin tuli koettua viikko sitten. Oli vielä aika pehmoista. Jyrähtelyä, mutta ei rankkasadetta ja salamanvälkettä ainakaan siellä, missä satuin ennustettujen ukkosten aikaan olemaan.

Mökillä sen sijaan kävi melko uskomaton juttu. Oli lämmin ilta, alkoi sataa, ja lämpötila putosi. Puhuin tuvan eteisessä siskoni kanssa puhelimessa. Sateen vuoksi oli pakko siirtyä yhteyden katkeamisen uhalla sisemmäksi. Oven jätin säppiin avonaiseksi. Yhtäkkiä näin, kun järveltä päin alkoi vyöryä järkyttävän kova tuulenpuuska. En tiedä tarkkaan, mikä trombi tai syöksyvirtaus se oikein oli, mutta luonto näytti kyllä kertalaakista voimansa.

Siskoni kuunteli hieman huvittuneenakin luurin toisessa päässä, kun raportoin hänelle suoraa lähetystä. Ensiksi putoili lehtiä ja oksia ja "roskaa" oli paljon ilmassa. Sitten puuska nosti rannalla olleen lasikuituveneen ilmaan ja heitti sen kymmenen metrin päähän pysähtyen jykevään ulkopöytäkalustoon. Seuraavaksi saunan savupiippu sai kyytiä: piipun hattu lensi ties minne ja tiilet murenivat maahan. Minäkin sain osani, tosin vain kovan tuulen muodossa kasvoilleni. Takanani olleet tavarat, kuten kukkaruukut, sen sijaan lentelivät hujan hajan.

Janne oli entisessä kivinavetassa viimeistelemässä aiemmassa tekstissä (tästä klik!) mainitsemaani hakkuuaukolta tuotua viirupöllönpönttöä. Navetan ovi läimähti voimalla kiinni ja hyvä, ettei Jannekin painautunut mahalleen lattialle. Niin kova puhuri se oli. Ihme, ettei linnunpesiä ainakaan pihapiirissä putoillut. Olipahan melkoinen näytelmä!

Rantasipit. Niin ihania ja söpöjä kesäkavereita.

Voimia olen saanut näyttää ja käyttää minäkin. Innoistuin valtavasti isojen pöllien pyörittämisestä ja kantamisesta, joten olemme tehneet sitä hieman lisää. Se on oivaa kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelua. Videon voit katsoa Instagtamistani täältä. Vielä mukavammaksi homman tekee se, että joku päivä niissä toivottavasti pesii pöllö tai telkkä.

On hienoa, että monien vuosien vaikeuksien jälkeen sitä tuntee jälleen pystyvänsä johonkin. Mahtavaa olla jaksava, menevä ja tekevä. Sellainen olen pohjimmiltani. Olen siis saanut fyysiset ja henkiset voimani takaisin. Ehdin jo luulla, etten niitä enää koskaan saavuttaisi. Todellisuudessa ne ovat koko ajan olleet minussa. Ne piti vain saada käyttöön. Joogan avulla ymmärsin tämän yhtälön.

Luonto on antanut ja näyttänyt minulle parhaat puolensa. Olen saanut ja saan sieltä edelleen niin paljon. Nyt vihdoin, kun koen olevani tarpeeksi vahva, on minun vuoroni antaa jotakin takaisin. Olen osa luontoa ja se on osa minua. Laitetaan yhdessä isot pyörät pyörimään - luonnon ja itsemme hyväksi.


The power of nature is amazing. I had a great opportunity to feel it a week ago. I was at the summer cottage with my coach Janne. The evening was warm, but when it started to rain, the temperature fell a bit. I was talking on the phone with my sister. I watched rain at the entry cottage. Suddenly, I saw a huge blast coming from the lake. It got bigger and bigger.

Punakylkirastas ruokkimassa nälkäisiä poikasia. Mato on ainakin paksu!

Firstly, it blew leaves and branches from trees. Then happened something very powerful: wind flew the rowboat over ten meters! After that, the pipe of the sauna crashed on the top. I was only reporting the live show to my sister and wondering what just happened. Finally, the gust arrived up to the cottage. Man, it blew hard! Flowerpots and other items fell right behind me. I only realized the blow on my face. Luckily nothing bad happened. My coach was making the birdhouse for Ural Owl in the old byre. Wind slammed the door and still, he felt it strongly there too. What a spectacle!

Well, I have had a chance to show my power too. I got very excited about carrying and rolling logs. It's very good training by the way. The best part of it is that hopefully someday an owl or a Golden Eye may nest in those. Great!

After a few hard years, it is so great to feel powerful again. I found it impossible. All the good was already inside of me. Just needed to dig it out. And I am thanking yoga for that too. Nature has given me a lot. So, now it's my turn to give something back. Strong enough to do something. I'm part of nature and it's part of me. I hope you are with me. Let's take deep care of it - for the good of both.

Kaksi ääripäätä kohtasivat: myrsky ja pouta.

Silmissä vihertää

Ei, en ole kateudesta vihreä. En ole koskaan mielestäni ollutkaan. Minua ei haittaa, että toiset urheilijat leireilevät etelän lämmössä pitkiä jaksoja. En kadehdi myöskään heitä, jotka lomailevat ulkomailla. Rakastan lähiympäristöäni vuodenajasta riippumatta vain niin paljon. Viihdyn täällä mainiosti.

Etenkin tämä aika vuodesta. Wau! En tällä hetkellä malttaisi edes olla missään muualla kuin kotoisassa Savon ympäristössä. Toki helle tuntuu kylmän talven ja sateisen viime kesän jälkeen aivan ihanalta, mutta muutenkin luonnossa on mahtavaa liikkua juuri nyt. Hyttysiäkään ei ole vielä riesaksi asti, paarmoista puhumattakaan. Voi valtava tätä lajien kirjoa ja kauneuden määrää!

Linnunpoikia en vielä ole päässyt näkemään, mutta pari komeaa ukkometsoa kylläkin. Ovat olleet niin hormonipöllyssä, että haastavat ihmisen tai vaikka auton taisteluparikseen. Kuvat jäi osaltani jostain syystä ottamatta. Ei tehnyt mieli lähteä ottamaan nelikiloisesta kanalinnusta mittaa. On se komistus!

Olen ollut innoissani myös siitä, että olen päässyt taas ulos harjoittelemaan. Kotoinen Sankariniemen kenttä tuntuu mukavalta jalkojen alla. Nyt on jälleen uusi hieno kesä edessä aikaa hakea lentoa menoon. Tähän asti kaikki on sujunut oikein kivasti.

Mustikkakin kukkii pian. Nam.

Varsinaiset harjoitukset hoitelen urheilukentällä, mutta liikuntaa tulee paljon myös luonnonhelmassa. Valmentajani kotimökillä saa kantaa puita ja vettä, mikäli mielii saunoa. Puuhun kiipeän mielelläni, välillä syystä, välillä ihan vain huvikseni. Korkealta saa kivoja kuvia!

Toissailtana kävin Jannen kanssa hakemassa hakkuuaukolta ison puupökkelön, jonka sahasimme valmiiksi jo viime syksynä. Siitä on tarkoitus tehdä pönttö viirupöllölle. Vaikka ontto puu oli ehtinyt vähän jo kuivahtaa, se painoi takuulla yli 60 kiloa. Siinä tuli sopiva iltapuhde helteiseen keliin, kun sitä kiertin, vyörytin ja kannoin metsätien varteen. Matkaa oli kiitettävät parisataa metriä.

Onneksi urakan jälkeen pääsin suoraan uimaan. Järvivesi on lämmennyt jo melko paljon. Ihastelin rantavedessä upeaa auringonlaskua. Joutsen kutsui pariaan järven toiselta puolelta ja telkät lensivät kunniakierrosta ohitseni. Rantaraidassa pörisivät kimalaiset ja sammakot kurnuttivat sen juurella. Kirjosiepon ja pajulinnun laulut säestivät täydellistä kevätiltaa.

En olisi uskonut, että hetki olisi voinut muuttua vielä paremmaksi, mutta niin tapahtui: vastarannalta kaikui viirupöllön huhuilu. Hihkuin sisäisesti riemusta. Tuli niin onnellinen ja hyvä tunne. Ihan kuin olisin saanut kiitoksen jo etukäteen. Nyt täytyy alkaa taistella niiden elinympäristön puolesta tosissaan.

Kaiken lisäksi kovasti odottamani ja kaipaamani tervapääskyt saapuivat tänään. Tuomikin kukkii muutaman päivän sisään. Kesä voi alkaa.


Oh, wow! Everything is turning into green. I love the place, where I live and at the moment I even wouldn't like to be anywhere else. Yes, the warm air feels wonderful after cold winter and rainy last summer. But anyway nature is very tempting right now. I am also excited that I can train outside again. The home track feels wonderful under my feet. Moreover, I have a whole summer time to learn to fly.

I still do some exercises in nature too. A good example is from some days ago. I and my coach have searched good trunks from logging areas to make them for birdhouses. Well, this was quite big. The log weighted over 60 kgs and I rolled it nearly 200 meters. And here has been very warm (+25-29 degrees) lately. Quite a sweaty work. But I already got the best prize ever. After the workout, I went swimming. The sunset was once again amazing and guess what I heard, the Ural Owl. <3

Kuikkien seurassa on kiva uida. Black-throated Loons are nice swimming company.

Talviunille

Puun ja kuoren (tai tyynyjen) väliin mahtuu hyvin

Moni tuntee itsensä väsyneeksi talvella. Valoa on vähän ja sitä kestää vain lyhyen hetken. Ei ihme, että karhukin vetäytyy tuhisemaan talvipesään. Itse pyrin olemaan mahdollisimman tehokas auringonnousun ja -laskun välisen ajan, ja viettämään sen myös ulkosalla. Näin minä pysyn virkeänä. Olen yrittänyt oppia tätä rytmiä päiväeläimiltä.

Käsitreeni meneillään

Linnut hyörivät ahkerasti päivän ruokintapaikoilla ja vetäytyvät hämärän tullen suojaisaan paikkaan nukkumaan. Ei ole vara riskeerata hengellään pimeällä. Pian peto vie. Minun uhkani illan tullen lienee sitten televisio. Onnekseni tuon paholaisen voi sammuttaa nappia painamalla. Eläimillä se ei ole ihan niin yksinkertaista.

"Älä lyö sormilles." En, en.

Oman korteni talvikekoon olen kantanut rakentamalla linnuille pönttöjä. Syksyn aikana tuli aherrettua kymmeniä pikkulinnun-, telkän- ja viirupöllönpönttöjä. Hyvää treeniä paitsi tekeminen, myös niiden vieminen maastoon. Kilometrejä kertyi niin askeltamalla kuin soutamalla. Voimaharjoitteluakin tuli, kun tasapainoili 70 kiloa painavan viirupöllönpöntön kanssa tikapuilla. Tokihan se piti myös ensiksi puun äärelle kantaa, ja vieläpä suon läpi. Tarpeellista ja hyödyllistä, molemmille.

Parasta pehmikettä

Nyt on asumuksia erikokoisille linnuille talveksi ja kevääksi pesimäpuuhia varten valmiina. Hyvä yöpymispaikka on yksi elinehto talvesta selviytymiseen. Siksi ei ole niin väliä, mihin aikaan vuodesta pönttöjä korjaa tai vie luontoon. Niistä on apua vuoden ympäri. Telkälle ja pöllöille pönttöihin täytyy muistaa laittaa pehmikkeitä patjaksi ja tyynyksi pöntön pohjalle, sillä ne eivät kanna sinne mitään itse. Kuiva lahopuu on oivaa materiaalia.

Muutama pikkulinnun pönttö valmiina vietäväksi

Minäkin olen panostanut omiin pehmikkeisiini viime aikoina. Ostin kaksi uutta tyynyä sekä uuden petauspatjan. Ah, kyllä kelpaa nyt nukkua. Aamulla kolottavat niska- ja selkävaivat hävisivät niiden myötä. Lisäksi olen aina kuvitellut, että tarvitsen paljon unta. Olen kuitenkin nukkunut huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin ja olen virkeämpi ja kehoni toimii paremmin. Outoa. Ehkä ihminen on sittenkin luotu liikkumaan.

Näillä mennään!

Pöllön eväs oli jäänyt tarjottimelle

Some people might feel tiredness during the winter, special here in North. The time of daylight is very short, only six hours and it still gets shorter. I have tried to take a lesson from dayactive animals. Do as much as you can between the sunrise and sunset. It works! I feel very lively and I have accomplished a lot. This autumn I have also made many birdhouses for different birds. By this you can help them to survive from wintertime and of course there's a nest box ready for spring. It was fun and useful. It's good for me as a practise and for birds as a cover. For owls and goldeneye it's important to remember to put something soft to the birdhouse, because they won't carry there anything. Rotten wood is the best pillow and mattress they can get. I invested also for my bedclothes. Two new cushions and a mattress. No more pain in neck or back in the mornings and I don't need as much sleep anymore. Maybe, after all, human is made for moving.

Kauniissa syyssäässä kelpasi evästaukoa pitää pönttöjen viennin ohessa.