Tasapainoilua

Oma hetki lammastossuissa.

Au, au, au ja kerran vielä au. Nyt on mennyt treeni perille tai sitten olen vain ollut heikkoa tekoa. Kinusin jokunen kuukausi takaperin valmentajaltani, että koska me oikein alamme harjoitella. Vakuutin olevani vihdoin valmis. Tuumasta toimeen. Hirmu hauskaa on ollut ja paljon uusia asioita on tullut tehtyä. Ihmeen hyvin lihaksetkin ovat kestäneet, ja ennen kaikkea minä muutenkin. :D

Olen pystynyt tekemään harjoitteita, joista aiemmin vain uneksin. Lisämotivaatiota olen saanut, kun olen voinut ikään kuin heittäytyä lapsenomaiseen maailmaan - kaikki on uutta ja ihmeellistä. On vapaus tehdä asioita toisella tavalla ja ennen kaikkea eri lailla kuin ennen. Virheet ja epäonnistumiset eivät enää haittaa. Kun kaadun, nousen ylös ja nauran. En olisi ikinä uskonut tällaista piirrettä itsestäni löytyvän.

Uusi ja vanha kohtaavat myös loikkapiikkareissa.

Tuo ilo ja into löytyi puolivahingossa. Halusin kokeilla jotain normaalista harjoittelustani poikkeavaa. Osasin joskus ala-asteella ollessani etuperin puolivoltin ja vähän kävellä käsillä, ja huvin vuoksi halusin oppia nuo taidot uudestaan. Käsilläkävelyn "muistin" melko äkkiä, mutta kehonhallinta oli vielä muuten melko vajavaista. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että olen oppinut uusia temppuja. Jee! Tästä linkistä näet yhden uuden hallitsemani taidon.

Aamun nautinnot. <3

Mikä parasta, tuon leikkimielisyyden ansiosta myös siitä normaalista harjoittelusta on tullut aivan toisella tavalla sujuvaa. Ei harjoittelu ole pakkopullalta tuntunut oikeastaan koskaan, mutta sellainen jatkuva huoli omasta kunnostani on poistunut. On mukavaa olla utelias ja kokeilla, mihin kehoni pystyy.

Rajojen vetäminen sekä tasapainon löytäminen harjoittelun ja levon suhteen onkin sitten aina toinen haaste. Näin varmasti itse kelläkin. Olin niin innoissani uusista lihaskuntoharjoitteista, että tein niitä erittäin mielelläni ja päivittäin. Jumi tuli varkain. En ole pahassa jamassa, mutta kyynärpää olisi kiittänyt huilista jo himpun aikaisemmin.

Nyt tässä pari päivää huilattuani tajuan, kuinka puhki koko kehoni olikaan. Vauhti sokaisee. Tällä kertaa älysin jarruttaa melko ajoissa. Onneksi. Ai että on tehnyt hyvää nukkua vähän pidemmät yöunet ja antaa keholle lupa palautua. Tässä alkaa hiljalleen olla taas kuin uusi ihminen.

Että ei, en ole enkä ole ollut heikko tai huono. Välillä on oikeasti järkevää vetää hieman happea. Olen hyvilläni, että minusta löytyi uusia lihaksia ja ilokseni sain niitä käyttöön. Nyt ne saavat ansaitun palautumisen. Kyllä eläintenkin lihaksia kolottaa ruoanhankintareissun tai henkensä edestä paon takia ihan varmasti. Siksi nekin välillä pysähtyvät ja keräilevät voimia. Aivan, normaalia ja luonnollista.


Ouch, my muscles are hurting! That's only a good thing because I have probably found some new of them too. I have surprised myself many times lately. I could have done things and trainings I only could have dreamed about. I've felt like a little girl. It's nice to be fearless and try something totally new and it's okay to fail too. Earlier all the mistakes made me feel sad. Now I just can laugh for it. I really thought, that it will impossible for me. Feels good to develop physically and mentally at the same time.

So, I have found balance for my body. Literally. Here's a link for a one skill I've learned, if you want to check. The other thing is to find balance between trainings and having rest. I've been so excited about new exercises that I made them daily and very willingly and yes, a lot too. I do not have pain and I'm not injured, but my elbow could have been more thankful if I have stopped to strain it just a little bit earlier. Well, lesson learned again. Now I have taken a couple of days easier. It was quite a shock to realize, how stressed my whole body really was and partly still is. Feels good to let my body recover well. Bit by bit I am starting to feel like a new person again. :)

Metsään kannattaa mennä nyt

Monesti kalastajille toivotellaan kireitä siimoja. Siinä määrin toivotukseni ovat osuneet kohdilleen, että sain muutama päivä sitten tuttavaltani kassillisen kalaa. Nam. Kylläpä passaa joku päivä tuikata pannulle kuhaa tai ahventa. Namnam.

Hillittömän kokoinen hämähäkki!

Itselleni on tervetullutta kireät lihakset. Ainakin tietää harjoitelleensa. Ja nyt niitä tiukkuuksia on ollut. On ollut jopa siinä määrin, että oli järkevää heittäytyä hetkeksi pois kovista treeneistä ja antaa keholle mahdollisuus hieman palautua. Kokemus on opettanut, että luontoa ja kroppaa todella kannattaa kuunnella. Näin välttää usein myös turhia vammoja. Joten, vietin pari päivää metsässä ja suolla. Miten hyvää se tekikään.

Pieni ihana sinisiipi. Näitä näkyi paljon.

Harjoittelen muutenkin hyvin pitkälti luonnon ehdoilla. Siinä piilee oma viisautensa. Niin taisi käydä tälläkin kertaa. Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla vielä ehdit marja-apajillekin. Otin huvikseni pari purnukkaa mukaan, josko jotain sattuisi vielä löytymään. Ja voi jukra, että löytyi! Maiskuttelin kuin karhu konsanaan mustikkamättäillä ja keräilin marjoja mukaani. Olin pakahtua onnesta, kun löytyi vielä lakkojakin. Ensimmäistä kertaa keräsin myös juolukoita. Luonnon oma karkkikauppa. Namnamnam.

Hirvikin on painellut tästä ohi

Nautin ihan kaikesta ympärilläni. Luonnon rauha. Melko hiljaistahan siellä jo tähän aikaan vuodesta on. Perhosien menoa oli kuitenkin mukava seurailla, vaikka erinäisiä öttiäisiä olikin jokunen kimpussani. Ja jehna, millaisia hämähäkkejä näinkään. Noin isoja en ole vielä koskaan tavannut. Harmitti ihan, kun välillä kävelin vahingossa seittiin. Hirmuinen työ meni siinäkin hukkaan. Höh. Tuollaisten siimojen kanssa meikäläinen menisi kyllä ihan solmuun...

Jännää jäkälää, oiskohan punatorvijäkälä?

Opin reissulla jälleen paljon uutta. Enpä tiennyt hämähäkkien "ruokailun hälytysjärjestelmästäkään" aiemmin. Niillä on hirmu fiksu systeemi: kun ruoka on verkossa, se värähtelee ja antaa niveljalkaiselle merkin. Pian kahdeksanraajainen vipeltäjä onkin saaliinsa kimpussa. Näin ihan itse. Minun ruokakelloni on edelleen kurniva maha. Metsäreissun kruunasikin nuotio ja makkara sekä illalla paistetut muurinpohjaletut. (Tähän voisin kirjoittaa monta kertaa nam, mutta jätetäänpä väliin.)

Mmmm-mmm-mmmm...

My candy

 

 Täytyy myöntää, etteivät urheiluasiat pyörineet juuri lainkaan mielessä. Välillä tekee hyvää tuulettua ja irtautua täysin homman ytimestä. Tällä tavalla uskon pääseväni tekemiseeni taas paremmin kiinni. Nyt on kirjaimellisesti uusia eväitä repussa ja aion tulevaisuudessa hakea niitä vielä lisääkin. Jäihän suolle karpaloiden raakileita ja vähitellen puolukatkin kypsyvät. Siihen saakka pidän kieleni sinisenä.

Oman maan mansikkaa ja muun maan mustikkaa. Päivä purkissa!

Evästauko

Aeto, savolaenen lettu

I have worked really hard for athletics. When you got very tight muscles, you know it's time to rest a little bit. And that's how I did. I spend a couple of days in nature. I enjoyed a lot. I had time for new thoughts and they got nearly nothing to do with sports. I was also very excited about berries. I picked up a few boxes of blueberries, cloudberries and northern bilberries. You should see me. I have a totally blue tongue! Well, even spiders are not afraid of me. I saw some I found huge. Wow. They are fine artists. I am amazed. The journey was crowned with a campfire, sausage and thin pancakes. What a great weekend. I feel fresh to start over again. Just let the nature take care of.