Se on loppu ny!

Sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään päättyvät yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut Berliinissä ja huomenna ehkä kahvi kaapistani. Kuinka kävikään uusimman Muumi-mukin kanssa?

Vaikka jonkin päättyminen saattaa tuntua kaihoisalta, avaa se useimmiten mahdollisuuden jollekin toiselle tai uudelle. Näin jälleen kerran myös minun kohdallani. Kesäni on ollut erikoinen ja ihana. Suunnitelmat ovat vaihtuneet, mikä on oikeastaan ollut vain hyvä asia. Ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.

Löysin sen kuuluisan punaisen langan. Minulla on nyt ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni visio. Keksin, mitä kohti mennä ja mitä tavoitella. Tiedän, mitä haluan. Olen täysin uuden äärellä. Olen aidosti motivoitunut, päättäväinen ja määrätietoinen. Hieno, uusi tunne!

Joten, olen päättänyt ainakin toistaiseksi lopettaa blogin ylläpitämisen. Rakastan kirjoittamista ja voi olla, että vielä joku päivä palaan tämän pariin. Aikanaan aloitin blogin pitämisen sen vuoksi, että lukijat pääsisivät osaksi luontoa minun kauttani. Niin paljon upeita retkiä ja hetkiä on tullut vuosien saatossa koettua.

Kuvia on vaikka kuinka paljon. Ne ovat tuottaneet monille iloa ja hämmästystä; ihanaa, sillä se niiden tarkoitus on ollutkin. Instgram-tilini laitan myös toistaiseksi jäihin. Kuvia enkä muitakaan päivityksiä aio ainakaan ahkerasti päivittää. Voi olla, että poistan myöhemmin koko profiilini. Sosiaalinen media ei ole minua varten.

Monia valmiita kirjoituksia sekä satoja kuvia jäi julkaisematta. Ajatuksia ja ideoita on edelleen paljon. Tämä blogi ja kaikki kuvat ovat kulkeneet mukanani oikeastaan sen takia, että saisin itselleni vahvistuksen tekeväni ja toimivani oikein. Elin jossain määrin uudelleen jo mennyttä elämää. Se oli tähän asti ihan hyvä idea, jotta opin hyväksymään ja näkemään menneisyyteni.

Nyt en enää aio katsoa taaksepäin, vaan mennä täyttä höyryä eteenpäin. Blogi ja Instagram vaan sattuivat nyt putoamaan tästä kyydistä. Minulla on niin vahva visio tulevasta, että aion keskittää kaiken energiani sen aikaansaamiseen ja toteuttamiseen.

Kiitos näistä vuosista! Toivotan upeita luontohetkiä ja urheiluelämyksiä jokaiselle myös tulevaisuudessa!

Jenni

It's over, finito and Kaputt! I've decided to quit my blog so far. I have finally found a way to follow. First time ever in my life I have a feeling that I know exactly what to do. I am very motivated and determined, which is a totally new feeling, great! This blog has given me a lot. My English it's much better and fluent. I have built up my vocabulary too.

I love writing and I might get back with this. I have many texts ready just to publish and hundreds of pictures to share. When I started, my goal was to take my readers close to nature. I have had so many great moments there. I am pleased with every second I've lived. All of this blog and pictures also on Instagram have been a strengthening to myself if I was doing right. It was a good idea so far. But, I wanted to freeze my Instagram too. No more updates, at least not for a while. I may delete my profile later. Social media is not perhaps for me.

You know what they say about when the one door closes and the other opens. That's what has happened. Now it's time to move on and not look back. What is past, is past. I have so clear vision of my future right now that I want to focus all my energy on it.

Thank you for following! I wish you many great moments with nature and sports too!

Sincerely,

Jenni

Vannomatta paras

Minulla on periaatteita ja periaatteitten periaatteita. Yksi niistä on ollut sosiaalisen median välttely. Miksikö? Minun todellinen elämä ei ole puhelimessa eikä tietokoneella. Sitäpaitsi koen sen hirvittävänä aikasyöppönä.

Todettakoon, että tokihan olin Facebookin alkuaikana jäsenenä. Irtauduin tästä huvituksesta kuitenkin jo hyvissä ajoin vuonna 2010. Katunut en ole enkä myöskään ole kokenut tarvetta liittyä uudelleen. Minulla oli siellä 500 "kaveria", mutta näiden vaikeiden vuosien aikana ystävät on voinut laskea yhden käden sormilla. Se siitä todellisuudesta.

Blogin kirjoittamista en ole kokenut järin sosiaaliseksi toiminnaksi. Minusta on vain mukava laittaa ajatuksia ylös ja joskus ottaa kantaakin. Ja tietenkin kiva näin digitaalisena aikana, jos joku näitä lukee ja saa siitä jotakin itselleen. Niin sen tarkoitin. Kommentteja teksteihin ei ole juurikaan tullut. Tarvittaessa voin niihin palata, mutta kommenttikentässä en varsinaisesti keskustele. Pahoitteluni tästä.

Nyt olen kuitenkin rikkomassa yhden periaatteeni tai oikeastaan tein sen jo. Päätin liittyä Instagramiin, kuten edellisessä kirjoituksessani jo vähän uhosin. Syy, miksi päätin antautua tälle, on luonto. En osaa sanoa, saanko Instagramin kautta sen enempää lukijoita kuin niitä nyt on, mutta toivon näin. Mielestäni minulla on paljon annettavaa ja kerrottavaa meitä ympäröivästä kauneudesta.

Toivon, että kirjoituksillani toisin luontoa lähemmäs jokaisen elämään. Lisäksi se kaikki hyvä, mitä sieltä saa, olisi hienoa saada kaikkien ulottuville. En puhu nyt pelkästään terveysvaikutuksista ja marjoista ja sienistä, vaan myös ihan tietämättömyydestä. Minulle on omilla retkillä auennut aivan uusi maailma ja käsitykseni ihmiskunnasta on romuttunut.

Olen äärimmäisen huolissani luonnon katoamisesta. Me olemme hyvää vauhtia tuhoamassa sitä. Ajattelin, että jos saan yhdenkin samoja asioita arvostavan lukijan toimimaan kanssani, tällä planeetalla on vielä toivoa ja pidempi tulevaisuus edessä. Jos en, niin ainakin haluan yrittää ja ravisuttaa joka tapauksessa muidenkin ajatusmaailmoja.

Se vain pätee niin kaikessa, että pienistä puroista kasvaa suuri joki. Ja lopulta juuri ne pienet asiat ratkaisevat kaiken, niin urheilussa kuin arjessakin. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa mihin vain, samoin suhtautumisella. Tästä olisi kosolti tarinaa ja esimerkkejä. Jatketaan toisella kerralla.

Ja mitä vielä tulee sananlaskuihin - ei todellakaan pitäisi sanoa koskaan "ei koskaan". Olin varma, etten ainakaan tässä asiassa joutuisi syömään sanojani. Silloin uuden urheilu-urani alkutaipaleella valmentajani ehdotti, että minusta voisi tulla hyvä keihäänheittäjä. Nauroin tuolle väitteelle puoli tuntia ja sanoin: "Toivotonta. Ennemmin opetat lehmän puhumaan kuin minut heittämään keihästä." Aika näyttää, mutta voi olla, että jälleen joudun perumaan puheitani. Ehkä hyvä niin, kun ei ole tuon vakavammasta asiasta kyse. ;)

Oh, no! I did it! For now on you can find me also on Instagram! The main reason I joined, is the nature. I hope I'll get more readers for my blog, because I find that I have a lot of to tell you about the nature. I'm really worried that all this beauty around us is fading away and disappearing. And it's only because of us. I wish I can shake your way of thinking and that you'll get the nature also to your livingroom or wherever you'll read my texts. There's a lot we can do for the dear nature. This way of living isn't good for it.

I really hope we can give extra years by working together. I doesn't take much, but it will have a large effect. It's all about how we releate and what kind of choices we make. This all matters at work or in sports. I do have a good example. When I was starting my sports career, my coach said "I think you would be a wonderful javelin thrower." I laughed about a half an hour and said that it's easier to teach a cow to speak than me throw a stick. Well, never say never. We'll see. ;)