Neiti kesäheinä

Olen niin iloinen nähtyäni pitkästä aikaa siilejä. <3

Suomi ja suvi. Kesä kauneimmillaan ja ruislinnun laulu korvissa. Kesäöinä on todella ollut onni omanani. Kotiin en ole ennen puolta yötä palannut. On kukkaloistoa ja niin vehreää. Voiko ihminen enää parempaa toivoa tai pyytää?

On ollut ilo seurata luonnon kiertokulkua. Kesällä kasvu on niin voimakasta, että sen näkee melkein silmissä. Ensimmäiset mustikat ja mansikat on tullut jo kerättyä. Nams. Pakastin alkaakin ammottaa tyhjyyttään. Ei ole enää kuin puolukkaa jäljellä. Vanamon tuoksut ja veteen piirtyvät varjot ovat hurmanneet minut täysin kesäisen metsän yössä samoillessa.

Riemua on riittänyt linnunpojillakin. Kesä on ollut myös niille pitkästä aikaa suotuisa. Ensimmäiset siiveniskut on sykähdyttävä hetki. Ääntä riittää, samoin valoa. En malta nukkua. Mieleenpainuva hetki on ollut nähdä suopöllön lentoa pellolle nousseen usvan seassa.

Kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin. Ne metsäkoneen puusta pudottamat kanahaukan poikaset kuolivat hoidosta huolimatta. Voi surkeus. Eikä käynnissä olevat hakkuut nostata tunnelmaani. Myös auton alle on katkennut monen linnun tie.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa

On suoranainen harmi, että harva osaa nauttia hetkestä ja vallitsevasta kauneudesta. Minullakin meni kauan aikaa sen sallimiseen ja ymmärtämiseen. Joogan ja meditaation kautta olen oppinut laulamaan sydämeeni hiljaisuutta.

Enää ei tarvitse ajaa virvatulta, kädessäni on viimein onnen kulta. Niin kuin hämärtyvässä yössä päivän äänet ja elo vähenee, olen saanut rauhoitettua omaa elon piiriäni. On taito pysäyttää aika ja melu ympäriltään. Mielen tyyneyttä, ja kaikki on sees. Kun tuulikin nukkuu.

En tiedä, minkälainen tie on edessäni. Tiedä mitä tuntemattomista tuvista löytyykään, ja tällä viittaan oman sisimpäni tutustumiseen. Onneksi kaiken ei tarvitse olla niin päivänselvää. On rikkaus, että huominen on ensin hämärän peitossa.


Finnish summer nights are something incredible. I just want to stay up. It's a miracle if I get home before midnight. Love the feeling of dusky nature. You'll see things in a different light and the atmosphere is way different. Just don't want to miss it. I'll miss it in winter. But when I have a chance to enjoy it, why shouldn't I live it.

I can finally live for the moment. It took this far to let it happen. Thanks to yoga and meditation, I have a skill to stop the time and all noises around me. It's okay to be surrounded by the silence. I have no idea, what's front of me. It's good that tomorrow is first covered by darkness. Things will come clear later in daylight.

Kotikaupunkini Iisalmi auringonlaskussa.

Yökukkuja

I got a feeling, somebody is watching me. :D

Olen aina pitänyt itseäni yöihmisenä, ihan pienestä asti. Ala-asteellakin mieluummin valvoin ja olisin herännyt vähän myöhemmin. Kouluun tihkaisi nousta joka aamu. Minua ei saa hevillä nukkumaan. Ei vieläkään eikä etenkään näin kesäaikaan. Illoissa on vain jotakin taianomaista. Saan silloin ylivoimaisesti eniten aikaiseksi. Pöllö, mikä pöllö.

Se on varmasti tottumiskysymys; minulle hyvin pinttynyt tapa. Herään kunnolla eloon vasta iltapäivällä. Ei aamuissa mitään vikaa ole. Mutta jos haluan nousta ennen kahdeksaa, siihen tarvitaan yleensä herätyskello ja mielellään myös ämpärillinen kylmää vettä. Pommiin nukkuminenkaan ei ole tavatonta. Välillä tunnen itseni Uuno Turhapuroksi, kun kellonsoittoon on niin hyvä nukahtaa.




Mutta jos minulla on sovittua menoa aamulla tai aamupäivästä, nousen todellakin aikaisin. Haluan olla aamulla hidas. Lyhyt ulkoilulenkki tai joogahetki, puuro, sanomalehti ja kahvi rauhassa. Vasta sitten voi alkaa toimia. Tämä silläkin uhalla, että nipistän yöunien pituudesta. Harvemmin koen itseni silti väsyneeksi.

Miellän itseni päivänsäteeksi, joka valaisee myös yöaikaan. Kaikki on niin erilaista auringonlaskun jälkeen. Vuodenajasta riippumatta yöllä on upeaa. Luonto on hereillä koko ajan. Hämärässä näkee ja kokee ympäristön aivan uudella tavalla. Eri linnut ovat äänessä, samoin tuulen tyyntyessä luonnon tuoksut tuntuvat voimakkailta. Hämyssä kaiken aistii eri tavalla.

En ole ennen nähnyt lumikkoa kesällä.

Minulla on ollut onnea ja osin epäonneakin kulkiessani ilta- ja yöaikaan kameran kanssa. Tilanteet tapahtuvat ja vaihtuvat nopeasti. Vaikka kamera olisi laukaisuvalmiina, aina ei ehdi hienoihin luontohetkiin mukaan. Ja yleensä valoisina kesäöinä on silti liian pimeää kuvaamiselle. Uusia hienoja kohtaamisia olen kuitenkin saanut kokea. Kaksi hirveä hakkuuaukolla ja lumikko tutulla mökkitiellä. Kesän ensimmäisen siilin yhytin viime yönä ja yölaulajaretkellä näin ensimmäistä kertaa viitakerttusen.

Viitakerttusen laulu on monisäikeistä ja värikästä. Kaunis yön ääni.

Blogin päivittäminen on jäänyt osin juuri siksi, että olen kotona käynyt vain nukkumassa muutaman tunnin ja taas karannut luontoon. Päivän retket saattavat kestää reilusti yli puolen yön. Ei minulla ole univelkaa eikä minua väsytä. Ehdin nukkua taas talvella. Pian auringonlasku ja -nousu tapahtuu näillä leveyksillä liki yhtä aikaa. Olen siis yhtä aikaa ilta- ja aamuvirkku, ja olen liikkeellä jo ennen ylösnousua. ;)


I love summer nights. Nature feels totally different by night time. All the sounds, animals and light. Nature is always awake. I could stay up all summer long. Nights just are my favourite. I've been like this since childhood. No problem to stay awake. But mornings.. I like, but I want to calm them down. Nothing extra before jogging or yoga, coffee, breakfast and newspaper. It takes time, but after that, I am ready for a long day.

 

I have no need to stay inside at summer time. I normally come home after midnight and just sleep few hours and then we go again. I have a whole winter time to sleep again. I rarely feel tired. Love to be on go. And why not. Summer nights are just amazing. Besides, soon the sunrise and set are almost at the same time here in Northern Finland. So, I am awake early in the morning too. ;)