Makuasioita

Millä lie lannoitettu (lue teksti)... Hyviä silti ovat! ;)

Meni taas vähäksi aikaa maku ihan kaikesta, kirjaimellisesti. Sain tuossa kevään korvalla uuden flunssan! Viitisen viikkoa meni siitä kunnolla paranemiseen. Kaikki kikat ja konstit olivat kyllä käytössä, uutena sinkki. Mahatautia minulla ei vielä ole ollut, sitä odotellessa... No, eipä ne vaivat ole ennenkään valittamalla lähteneet.

Mautonta on toisinaan myös ihmisen toiminta. En oikein ymmärrä vihaa luonnoneläimiä kohtaan. Miksi meidän täytyy saada hallita ja kontrolloida kaikkea? Tulin hyvin surulliseksi, kun viirupöllön pesäkolo oli tarkoituksella tukittu. Kelopökkelöön, jossa uljas pöllö pesi kahtena viime vuonna, oli tökätty keppi. Kaiken huippu oli Tyrnävältä kantautunut uutinen: viirupöllö poikineen oli ammuttu. Sydäntä särkevää. Lisäksi olen kuullut, kuinka harakanpesiä on kotipihoista tuhottu, jotteivat ne häiritsisi yöunia. Joutsenen muniin on puhkottu reikiä, jottei mitään kuoriutuisi. Metsäkoneet jyräävät surutta puukiipijöiden elinympäristöjä. Tältäkin keväältä on jo yksi poikaspesä tuhoutunut hakkuiden takia. Luonnonsuojelurikoksia kaikki, mutta me emme välitä. Omia etuja on kivempi ajaa.

Viirupöllöllä ei ole ollut hyvä pesimävuosi Pohjois-Savossa

Elämä sen sijaan on maistunut hyvinkin makealta. Ehkä sen tekee upea kevät ja alkukesä, ehkä oma ymmärtämykseni. Olen saanut motivaation takaisin! Ei perus-arjessani ole ollut valittamista, normaalia mukavaa elämää hymyssä suin. Mutta jotakin uutta ja hienoa on minussa tapahtunut. Olen päässyt irtautumaan kaavamaisuudesta. En enää tee asioita, koska ne vain täytyy tehdä. Nyt haluan tehdä. Siinä on iso ero, niin harjoituskentällä kuin kotiaskareissakin. Huomaamattani olen saanut paljon enemmän aikaiseksi.

Punatulkkuja on ollut paljon ja nyt on myös poikasia!

Kosiomatkalla? Ahaa!

Ei kaikki kuitenkaan ole tullut ilman kitkeriä sivumakuja. Kovassa koulussa olen ollut itseni kanssa. Monet puhuttelut olen päälleni pitänyt, ja vihdoin alkaa oppi mennä perille. Pyrin vastaisuudessa siihen, että käännän kaiken vähänkin negatiivisen asian positiiviseksi keinolla millä hyvänsä. Ei ole olemassa ongelmia, me vain luomme ne ja tuhlaamme energiaa niiden pohtimiseen ja ratkomiseen. Haluan vihdoin siirtyä sanoista tekoihin. Sillä on merkitystä. Huolet, murheet ja kiire on nyt siirretty romukoppaan.

Homma taas maistuu!

Kevään ja alkukesän makuja ja tuoksuja on ollut ihanaa tunnustella. Torijäätelöllä olen käynyt jo monta kertaa. Ensimmäiset muurinpohjaletut olen syönyt ja raparperipiirakallakin herkutellut. Smoothiet maistuvat super-hyviltä ja suoraan lähteestä haettu vesi on taivaallista! Mustikka on jo kukkinut ja villiyrtit ovat nyt parhaimmillaan. Kyllä tässä ihan vesi kielellä odotellaan uutta satokautta, myös urheilussa.


Hooray, I have got my motivation back! I won't complain about my ordinary life, but now it has something more. It's so nice to do things, like athletics again. Now I do things willingly, earlier I only had to. I have accomplished a lot during one month! Never been this sure and feeling great about what I do. For now on I want to focus all my energy for good things and being positive. Life is too short to rewind things, which I can not affect anymore. There are no problems. We made them up and then try to fix them. I don't want to be part of that kind of life anymore. It only matters, what I do next. And what's great also, feels and tastes like summer. Yummu!

Aamu alkaa usein parvekkeelta. Lähtee päivä mukavasti ja rauhallisesti käyntiin.

Herätys

Siellä lepää..

"Muumipeikko, senkin lihava lössykkä! Herätys! Nyt on kevät!" Ei auttanut Pikku Myyn huutelut, kun koko Muumitalo oli noiduttu ikuisille talviunille. Onneksi sekin tarina saa mukavan lopun, kun Noita heltyy ja taikoo Nuuskamuikkusen huuliharppuun vastaloitsun. Yhtä varmoja kevään säveliä alkaa olla ilmassa myös täällä Pohjois-Savossa.

Karapuroja on tullut kierreltyä ahkerasti ja ensimmäisiä muuttolintuja on tullut samalla havaittua. Laulujoutsenia on näkynyt melko monessa sulassa ja ylilentäviä tööttäyksiäkin olen ilolla ottanut vastaan. Ensimmäiset telkät ja sinisorsat ovat saapuneet, ja harmaalokkien kailotusta ja lentoa olen myös saanut ihastella. Tiaisilla on kovat kähinät menossa ja muun muassa harakat kyhäävät jo pesiä. Pöllöjen ääntelyä voi kuulla tyyninä iltoina. Töyhtöhyyppiä tallustelee pelloilla ja niiden soidinlento on komeaa katseltavaa. Mustarastaiden sirahteluakaan ei enää tarvitse ikävöidä ja olenpa nähnyt jo punarinnan ja peiponkin... Ai että, kevät todella tulee kohisten!

Ja täällä herää!

Aurinkoakin on ollut mahtava nähdä kunnolla pitkästä aikaa. Se jälleen herättää uuteen eloon. Minäkin olen saanut viime aikoina melkoisia herätyksiä. Kevätmyrsky on riehunut sisälläni. Olen luullut ajattelevani ja tekeväni asioita oikein, mutta voi veljet kuinka hyvää tekikään ymmärtää oma vajavaisuuteni. Olen ollut kertakaikkisen väärässä.

Someone just wants back to have a nap

Valmentajani on ihmetellyt jo vuosien ajan, miksi jarrutan itse kehitystäni. En ole tajunnut laisinkaan, mistä hän edes puhui. Lähinnä suututti, kun hän ilmaisi asiasta. Miten niin muka? Minähän teen kaiken urheilun eteen ja niin hyvin kuin mahdollista. Kuka nyt tahallaan itseään hidastaa? En aiemmin tajunnut, että juuri tuo inttäminen ja vastaanhangotteleminen oli se asia. En halunnut, että minuun ja tekemisiini puututaan. Olo on ollut kaikki nämä vuodet kuin Pikku Myyllä - Kyllä minä tiedän!

Työmaa se on palokärjelläkin. Me vain hakataan päätä puuhun vähän eri syistä.

Kaiken huipuksi luulin, että tämä koskee vain urheilua. Enpä arvannutkaan, että olen omassa arjessanikin ollut niin heikoilla. Ihmeissäänhän sitä on, kun kuulee kuorivansa banaaninkin väärin. Ilman sitä kuuluisaa itkua ja hampaiden kiristystä en näihin asioihin ole päässyt käsiksi. Kasvukipuja. Mutta tämä herättely oli todella tärkeää, jotta voin kehittyä ihmisenä ja urheilijana.

"Olet edistynyt opinnoissasi mukiinmenevästi ja jos jatkat samaan tahtiin, sinusta voi tulla lentokykyinen noita ennen kuin täytät kolmekymmentä", sanoi noita Aliisalle.

"Mutta jos tapaan Muumeja, niin kolmekymmentäyksi vuotta, vai?" arvuutteli Aliisa.

"Sinä olet nokkela tyttö", vastasi mummo.

Vielä on aikaa lentoonlähtöön.

One way, or another

The Sun has woke me up again. I feel nearly reborn. Well, there is another reason for that too. I have got a total wake up, what comes to me as an athlete and as a person. I have thought, that I can face things wisely. I've been wrong. My coach has wondered for years, why I slow down my advancement. Everytime he has mentioned about this, I have started to argue. No I'm not! What that suppose to mean? I'm doing everything as good as I can. No one wants to brake the improvement on purpose, right?


After all, that was the Thing. Instead of fighting back, I've realized the facts. When I need to react and how. That is something I can benefit also in my life outside of the sport. It did not happened without sad face and crying, but it was worth it. Sometimes it hurts to become stronger. Now I have an empty field in front of me and it will be easier to take a next step. It's finally spring again and I'm awake. Let's enjoy it!