Kesä vaakalaudalla

Voi elämä, että pidän eritoten tästä vuodenajasta! Koivun ja sireenin tuoksu, kukkaloisto ja lintujen ilakointi. Tähän en vaan milloinkaan kyllästy. Ja se hetken huuma, se on pian ohi. En halua synkistellä, kauneutta on myös syksyllä ja talvella, mutta tässä ja nyt on jotain vain niin paljon enemmän. Sääli, että se tuntuu myös menevän nopeammin ohi.

Laulurastaan pesällä

Minulla on ollut jälleen ilo ja nautinto kulkea valmentajani mukana linnunpesillä rengastelemassa. Suloiset linnunalut ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Pöllönpoikien vikinä ja telkänpoikien hyrinä soi hellyyttävinä säkeinä korvissani. Terhakat rastaanpojat luovat mieleeni hilpeyttä ja pehmoisia töyhtöhyypän, kuovin ja lokin poikasia voisin paijata loputtomiin. Ja entäs tämä vehreys ja luonnon runsaus - kesä on kauneimmillaan.

Mikään ei kestä ikuisesti eikä siltä tosiasialta voi välttyä, että päivän pituus jälleen tästä eteenpäin lyhenee. Taitekohta on mennyt. Onneksi valoa riittää vielä rutkasti nautittavaksi. Hullaannuin täysin tästä upeasta vuodenajasta ja pari linturetkeä on venynyt aamun pikkutunneille saakka. Kaikki näyttää erilaiselta, kun kotiutuu vasta auringon noustessa. Yöllä luonto elää erilaista elämää. Rauhallista ja voimaannuttavaa.

Tämä aika tuntuu menevän ohi ennen kuin se kunnolla ehtii edes alkaa. Juhannusruusutkin ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan. Samaa voisi sanoa omasta voinnistani. Juuri kun ehdin parantua edellisestä vaivasta, uusi tuli jo päälle. Niska edelleen oikkuilee. Tällä kertaa siihen iski noidannuolen tyyppinen vika. Pystyin juhannusviikolla hädin tuskin kävelemään eikä pää liikkunut minnekään. Ja kun muutaman päivän päästä alkoi olo kohentua, vaiva tuli uudestaan, mutta toiselle puolelle niskaa.

Kalalokin poikanen

Juhannukseni meni siis luontoa ihastellessa ja retkeillessä sen minkä pystyin. Kieltämättä oli mukavaa istua valmentajan kyydissä ja katsella upeita Savon maisemia. Ajettiinpa juhannuspäivänä lossillakin, joka sekin oli itselleni elämys. Kaukaa Kallaveden takaa erottui myös Puijon torni. Että ei mitään niin kurjaa, ettei jotain hyvääkin.

Niska ei ole vieläkään täysin oireeton, särky onneksi helpotti. Täytyy yrittää pysyä positiivisena. Ympärillä on paljon hyvää, jos vain haluaa nähdä niin. Ja jos niskoihini on meteorologina uskomista, niin pian lämpenee. Näin kävi ainakin viimeksi, kun aloin parantua. Heh. Ja vaikka juhannus meni jo, niin onneksi tämä kaikki tulee ensi vuonna uudestaan. Mutta ilman niskavaivoja, kiitos.

Puutossalmen lossilta näkyy Puijon tornille asti.

I go crazy in this time of the year. All the colours, smells and noises. The beauty is everywhere! I've been up very late and came home at the sunrise. Nature looks so different by night. Summernight is something special. I love. It makes me feel stronger and powerful. All I can say, is Wow! Here has been quite cold for a summer. Only like +15 dergrees. If we believe my neck, it will get warmer soon. And yes, there is unfortunately problem again. This time my neck got stuck, I hardly could have moved in a week. And the only thing which helps is time. Feels like summer is over before it already started. Well, I have to stay positive. I'll be fine and there is good things around me, if I want to see so. And the spring and summer will come next year too. Without the neck pain, thank you.

Röllimetsän tarinoita

Menninkäiset odottaa päivänsäteitä

Tämä kevät on ollut erikoinen ainakin säiden puolesta (todettakoon se nyt vielä kerran ja lyödään kämmeniä vastakkain vaikka arkistointimielessä). Lumet sulivat ja jäät lähtivät varsin myöhään ainakin täällä Savossa, eikä räntäsateeltakaan ole voinut välttyä vielä edes kesäkuussa! Viileä sää ei varmasti ole jäänyt keneltäkään huomaamatta, ei edes linnuilta. Missä laulu? Missä se vihreys ja vehreys? Puut näyttävät samalta kuin syksyn ruskassa. Tällaista tarinaa ei paraskaan satusetä osaisi kirjoittaa.

Mistähän lie mönkinyt?

Ja saduista puheen ollen. Rölli-peikko on ollut Muumien ohella suosikkiohjelmani lapsena, ja ilahduttavat ne toki vieläkin. Nuoremman sisareni kanssa tapitimme jaksoja VHS-kasetilta. Kesämökillä serkkujen kanssa mukavaa puuhaa oli myös Rölli-laulut ja niitä jatsailtiin tietysti C-kasetilta. Ja mummo löi tahtia kävelykepillään ja nauroi niin makeasti. Silloin kesä tuntui kesältä. Oli lämmintä, ainakin enemmän kuin viisi astetta.

Todellinen helmipöllö

Rölli putkahti elävästi mieleeni, kun kiertelimme valmentajani kanssa puukiipijän pönttöjä ja etsimme pesiä yhtenä näistä harvoista aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Päädyimme Sammakkolammelle. Tästä ensimmäinen huvitus. Palatessani metsästä tielle, näin valmentajani vastarannalla mökkiläisten kanssa. Laituri oli karannut! "Kautta likaisten varpaitteni."

Sunnuntain päivälevot viirupöllön tyyliin

Ei ehkä olisi suuret kivetkään pitäneet laituria paikallaan, sillä vesi oli noussut niin paljon. Vaan eipä hätiä. Yhteisvoimin ja -tuumin saimme karkulaisen takaisin paikalleen. Soutuveneellä hinasimme laiturin lähemmäs rantaa ja meikäläinen avusti kahlaamalla. Jokin etiäinen oli aamulla, että kannatti laittaa shortsit römppähousujen alle. Mukavasti viilensi ja kevensi hikilenkkiä, joka jatkui vielä monta tuntia.

Puukiipijän poika oli pudonnut pesästä, kylmä!

No ne shortsikelit loppuivat äkkiä. Olen sen verran lälläri, että olen huikeat kaksi päivää pärjännyt ilman välihousuja sitten viime kesän... Toivoisin niin kovasti, että linnunpoikasille ja nisäkkäiden uusille tulokkaille olisi myös lämmintä tarjota. Säälittää ja surettaa. Kylmä oli vastaanotto, ja se on jo koitunut monien kohtaloksi. Valitettavasti.

Vaan minkäs teet. Näillä mennään, mitä annetaan. En ole vielä varsinaisia rataharjoituksia ulkona tehnyt, vaikka vihdoin olen jälleen treeneihin täysipainoisesti palannut. Melkein pari viikkoa olen ollut kivuton. Jes! Nyt tosin sain pienen kevätflunssan. Eiköhän tästä tokene ja kesäkin vielä tulee. Sitäpaitsi hyttysiä ei ole juuri lainkaan ja mustikka on kukalla. Pian taas laulattaa. Mummoakin taivaassa.

Palokärjen workshop

This spring has been very weird here in Finland. Even a good writer can't imagine weather like this. Sleet in June and degrees are just on plus side. Oh please, come on! Birds are not singing and where are all the green trees? What is happening? I can't remember a start for a summer like this. I must say, I feel sorry for all the fledglings. I can always put a winterjacket on. They have a very cold welcome to this world and all of them can't survive. Unfortunately. Hopefully it's getting finally warmer. It will bring more joy for all of us. I have done zero training sessions outside, but the most important thing is, I do not have pain anymore. Yes! Almost two weeks good training and getting back for the shape I had. But I got a flu. Not bad, but anyway. Well. Slowly but surely, and that's how the summer comes too.