Hävityksen kaunistus

Muonaa tarjolla pahan päivän varalle.

On luonnollista, että orava varastoi ruokaa pahan päivän varalle. Sillä ja monilla muilla luonnoneläimillä siinä on kyse selviytymisestä. Kun avaan oman ruokakomeroni, voisi luulla minun varustautuvan vähintäänkin ydinsotaan.

Järkytyksen aiheita aiheutti aiemmin myös muut kaappini. Näistä eritoten vaatehuoneeni, jonne en edes enää meinannut mahtua sisään. Tavaraa oli yksinkertaisesti aivan liikaa. Olin varastoinut paljon tarpeettomia ja minulle hyödyttömiä esineitä. Miksi ihmeessä ihminen niitä säilöö?

Nämä kassit lähtivät yksistään vaatehuoneesta...

Kuten viime tekstissäni mainitsin, kokeilin uteliaisuuttani KonMaria. Ensiksi ajattelin sitä kaupalliseksi hömpäksi, mutta kun luin kirjaa, innoistuin valtavasti ja tartuin toimeen. Ja voin kertoa, että ainakin minulle menetelmä oli mullistava kokemus!

Kun aloin tarkemmin tutustua tavaroihini, ne todella puhuttelivat. Kuulostaa hullulta, mutta näin se on. Tavarat itsessään kertoivat, mitkä haluan säilyttää ja mitkä laittaa kiertoon. Loppujen lopuksi minulla oli paljon vaatteita ja tavaroita, joita käytin ja säilytin vain velvollisuuden tunnosta. Nyt kun asun vain minun mieltäni hivelevien asioiden keskellä, olo on kevyempi, huojentuneempi ja siten myös paljon parempi. Elän ilon ympärillä. Näinhän sen pitäisi mennä!

Toki täytyy myöntää, ettei projekti aina helpolta tuntunut. Tuskastuinkin. Omien tavaroiden läpikäynti oli samalla avain sisimpääni. Ne kertoivat paljon itsestäni ja myös siitä, miksi nyt oli aika sanoa tietylle ajanjaksolle näkemiin. Siksi tähän on mennyt kauan aikaa enkä ole täysin valmis vieläkään. Ehdottoman hyödyllistä ja kannattavaa kuitenkin.

I'm keeping this..!

Mikäli innostuit, suosittelen lukemaan Siivouksen elämänmullistavan taian. Siinä on kaikki esimerkkeineen niin hyvässä paketissa, ettei minun niitä kannata uudelleen kirjoittaa tänne. Noudatin kirjan siivousjärjestystä säntillisesti ja tein muutenkin aika lailla pilkulleen Konmarin oppien mukaan. Ja vaikka tavaraa ei olisikaan liikaa, liputan kirjan puolesta. Ehkä voit löytää uusia puolia itsestäsi järjestelemällä ja tutkimalla sinua ympäröiviä esineitä. Miksi pidät niistä tai mitä tunteita ne sinussa herättävät?

Tämä artikkeli oli joku aika sitten Savon Sanomissa.

Isojen kokonaisuuksien osalta sain projektin valmiiksi noin kolmessa kuukaudessa. Syy, miksen ole vielä valmis on se, etten tuossa tunnekuohussa pystynyt läpikäymään esimerkiksi valokuvia ja kirjeitä. Minulla odottaa vielä iso ruokareseptipinokin läpikäymistä. Ajattelin, etten "nyhräämällä" etene. Siinä mielessä siis poikkesin kirjan neuvoista. Nyt on aikaa palastella ja paikkoa, ja se on aika kivaakin. :)

PS. Olisin halunnut laittaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta en pysty. En halua enää nähdä sitä kaaosta ja tavaramäärää.

I wonder why people store stuff they don't need or dislike. I had a lot of unuseful and unnecessary things. I was curious but a bit sceptic about KonMari method. I doubted could it really work. I grabbed the book The Life-Changing Magic of Tidying Up and I it totally got me. It really was something magical it definitely worked! When I really started to get known with my belongings, they spoke to me. Might sound quite weird, but when listening they told me if to keep or toss away. And now I am more than happy to live with everything which brings me joy. That's how it should go!

I must say, it wasn't easy all the time. It was hard to face my past and say goodbye to one era. The process was a key to myself. That's why it took about three months and I must confess, I'm still not ready. It was impossible to sort letters or photos when the emotions were strong anyway. But now I do have time to finish the project and I'm happy and good with that.

So, if you got interested, I highly recommend the Marie Kondo's book. It includes good examples and it's full of great tips. I followed her advice conscientiously. And even if you don't have too much stuff, you might find new sides about yourself by sorting and organizing. Why not give it a try? :)