Luopumisen tuskaa

Olen aina ollut erittäin huolellinen. Esimerkiksi vaatekaappini on lapsuudestani asti ollut hyvässä järjestyksessä. Ainakin minun tapauksessani, kaappien sisältö ja siisteys kertoo jotain sisimmästäni. Olen tunnollinen, huolellinen ja järjestelmällinen, mutta kerään tahattomasti asioita itselleni ja itseeni.

Olen ollut jopa niin tunnollinen, että käytin rikkinäisiä sukkia ja kulahtaneita vaatteita. Ajattelin käyttää ne aivan loppuun, koska se on myös ekologista. Eihän se loppujen lopuksi ollut kivaa. Sukista pilkistävät varpaat nolottivat aina kengät riisuttuani eikä nuhjuinen yöpaitakaan tuonut kovin naisellista oloa. Treeneissä uudenkarhea toppi ei ollut miellyttävä päällä, mutta koska olin sen hankkinut, niin ekologinen ajattelu velvoitti pukemaan sen ylleni.

Käytin siis vaatteita, joista en edes pitänyt tai jotka olivat jo kunnialla velvollisuutensa hoitaneet. Sama koski ihorasvoja, hoitoaineita, shampoita, pompuloita, lakanoita, koriste-esineitä ja astioita. Vuosien varrella kerääntynyt sekamelska vaikutti myös henkisesti. Tavallaan tunnollisuuteni ja sitä myöten tuntemani velvollisuus johti tilan loppumiseen asunnollani sekä päässäni.

Vaatteet kannattaa kierrättää, luontokin kiittää!

En tiennyt, mistä, mitä ja miten karsia. Tässä KonMari auttoi valtavasti. Luopuminen oli vaikeaa ja ajoittain tuskaista, sillä meitä sitoo tavaroihin ja vaatteisiin tunteet. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, kun vaikkapa tietyistä käsipyyhkeistä (jotka hyvästelin) tuli erinäisiä muistoja mieleen. Ja juuri tunnesidosten vuoksi projekti venyi ja kesti. Elin monia menneitä hetkiä uudestaan. Samalla heitin hyvästit tarpeettomille muistoille.

Luopumista helpotti ajatusmalli, että tavaroillakin on nyt parempi. Kaikelle on paikkansa; niin säästämilläni esineillä kotonani kuin niillä, jotka päätin laittaa kiertoon. Molemmat kiittävät. Myin paljon tavaroitani kirpputorilla ja toivon, että omat entiset aarteeni ovat nyt jonkun toisen luona iloa tuomassa. Kierrättäminen on lähellä sydäntäni, joten jo ajatus jatkojalostuksesta helpotti luopumista.

Näihin voi viedä myös rikkinäisiä vaatteita!

Tarpeettomat johdot ja laturit sekä rikkinäiset valosarjat vein elektroniikkaromun keräyspisteeseen. Turhia lehtiä ja papereita oli vino pino ja ne vein paperinkeräykseen. Ehjiä vaatteita ja tavaroita myin kirpputorilla ja ne, mitkä eivät menneet kaupaksi, vein Lähetyskirpputorille (ottavat sinne ainakin täällä Iisalmessa ilmaiseksi vastaan).

Rikkinäiset vaatteet voi kierrättää H&M:ssä. KappAhl ottaa vastaan myös laukkuja ja kenkiä, mahtavaa! Molemmista liikkeistä saa ekoteon tehtyään halutessaan alekuponkeja seuraavalle ostoskerralle. Sekajätteeseen päätyi loppujen lopuksi hyvin vähän roskaa, mikä lämmittää luonnonystävän mieltä suuresti.

Enää ei tarvitse pelata tavaroilla Tetristä. Tulin samalla myös päästäneeksi irti taka-alalle sysäämistäni muistoista. KonMari lupaa kirjassaan, että "Samalla kun siivoat, tule järjestäneeksi asiasi ja elämäsi.". Näin todella tapahtui. Minä ja tavarani saimme uuden elämän ja uuden alun. Ja kupongeilla ostin uusia sukkia niiden rikkinäisten tilalle. Käyttämättömät etusetelit ovat jo paperinkeräyksessä. Voilá!

I've been very tidy and conscientious since childhood. I am good to organize and put things where they belong. In my opinion, how do you storage and what kind of things you have, it tells a lot of you as a person. Or at least in my case, I figured that out. I have worn even holey socks and shirts I dislike. Well yes, it is ecological and that's why I kept those stuff, but it wasn't fun. I didn't feel confident and okay with it. All that hodgepodge reflected my head.

There are many things you get and earn during your lifetime, but what do you really need and what do you want to save? Within the KonMari project, I find out, that I had a lot of things just to keep for as responsibility. Because of my conscientiously, there was no more space for me or for my thoughts. Relinquishing was the hardest part and the book of KonMari helped with this a lot. I faced my history by searching my closets. My belongings woke up different kind of emotions. It was scary and painful, but very soothing too. I am thankful for the all the stuff I decided to keep but also thankful for those I let go. Win-win for both. Everyone got a new life and a new beginning.