Parasta aikaa

Jihuu! Aurinko paistaa, lumet sulaa ja vedet vapautuvat. Kärpäset pörräävät ja linnut hyörivät. On liikettä ilmatilassa ja ääntä joka puolella. Paikoin vähän jo vihertää ja ensimmäiset kukatkin ovat puhjenneet. Kevät. Tätä heräämisen ja elon tunnetta olenkin kaivannut.

Tiltaltti on vain niin söpö ja soma. Cute chiffchaff.

Kotona en ole malttanut paljon olla. Harjoituspaikkani on pääasiassa kalliosuojassa oleva "luola", jonne ei valo pääse. Nyt kun on ollut upeita kelejä, olen viihtynyt hyvin pitkälti ulkosalla. Rengastusretkiä ja harjoittelua siinä ohessa. Leukoja voi vedellä puunoksallakin! ;)

Kun olen oppinut tunnistamaan paremmin lintuja, olen saanut tästä upeasta vuodenajasta enemmän irti. Olen omatoimisesti havainnut tähän mennessä 72 lintulajia. En bongaile enkä ryntäile harvinaisuuksien perässä. Kiikaroin, valokuvaan ja tutkin ympäristöäni siellä missä satun liikkumaan.

Välillä lintujen tunnistaminen on edelleen haastavaa. Olen nähnyt kolmesti jonkin haukkalajin. Arvailuiksi jäivät. Äh. Niitä ei lasketa. Varpushaukan ja tuulihaukan olen kuitenkin jo varmuudella täällä Pohjois-Savossa yhyttänyt.

Hihkuin innosta tässä yhtenä päivänä, kun kuulin hiirihaukan äänen. Komeaa siivekästä en kuitenkaan nähnyt missään. Katselin vain närheä. Aikani ihmettelin, kunnes tajusin, että tuo varislintu vedätti minua oikein kunnolla. Vitsi, miten hyvä matkija se on!

Menin aivan täydestä kerran aikaisemminkin tänä keväänä. Olin kuulevinani töyhtöhyyppiä jo kolmisen viikkoa sitten. Paikka keskellä metsää ei vain oikein täsmännyt havaintoon. Kermaksi kakkuun sain kuulla närhien soidinääntelyä. Upeaa!

Muita ylpeilyn aiheita itselleni on ollut, kun kuulin ja näin tiltaltin viikko sitten sunnuntaina. Lisäksi olen nähnyt isolepinkäisen jo kahdesti. Pajusirkkuja ja västäräkkejä olen tavannut jo useamman yksilön. Jotain hyötyä on myös valokuvaamisesta, kun sen avulla sain selville kuusen latvassa istuneen pikkukäpylinnun. Okei, tässä tarvitsin apua. Niittykirvisen äänen sen sijaan muistin ihan itse.

Tuuriakin on ollut. Olen ollut valokuvaamisen suhteen hyvään aikaan liikkellä, ja olen varsin tyytyväinen muutamaan otokseen. Kurkien kailotusta ja joutsenien tööttäilyä sain ihastella pitkän tovin kaukoputkella. Eilen näin ensimmäisen nokikanan ja ukkometson ylittämässä maantietä. Lehtokurpan soidinäänenkin jo kuulin. Talven aikana tullut kyynärpäävammakin alkaa päästää viimein otteestaan. On kevät - parasta aikaa.

Löydätkö kuvasta rautiaisen? Can you spot a dunnock from this picture?

Oh, I love the springtime! Sunny days, snow is melting, everything is waking. Can you hear birds singing and bugs flying? The silence of the winter is past. Welcome light and colours. I must say, I haven't been much at home. My training place is under the ground, where the Sun is definitely not shining. It has been so great weathers that I have spent a lot of time outdoors. You can do pull-ups also in a tree. ;)


I have done several trips to nature with my coach. He rings birds and I have the honour to help him. While I have time to observe nature and moving birds. I have spotted 72 bird species so far in this year. Quite good for me. I don't chase rarity birds. I just see what I see, wherever I happen to be. Some species are still tricky, but it's okay. I learn every year more and more. So in love with springtime.

Nyt ymmärrän, miksi on sanonta "puhdas kuin pulmunen". Pure as snow bunting, indeed!

Kevät ja minä

Kevät on voimaannuttavaa aikaa. Lisääntynyt valon määrä tekee ainakin minut toimeliaammaksi ja eloisammaksi talven jäljiltä. Luonto tuoksuu ja herättää eloon. On aika uuden. Uutta on myös tämä blogi. Aion kirjoitella asioista, joita kohtaan luonnossa. Mielelläni jaan myös kokemuksiani hyvästä ruoasta ja musiikista, urheilua unohtamatta. Tervetuloa mukaan!

Kevätilta kauneimmillaan

Koskikara (Cinclus cinclus)

Minun mittarilla kevät alkoi virallisesti kolme päivää sitten. Merkkejä vaihtuvasta vuodenajasta on toki ollut jo pitempään, mutta sunnuntai oli viimeinen päivä, joilloin näin näillä leveysasteilla koskikaroja (Cinclus cinclus). Maanantaina ne olivat lentäneet jo Kajaania ja Sotkamoakin pohjoisemmaksi. Toki yksittäisiä menijöitä voi vielä tavata, mutta pääosin karat ovat lähteneet takaisin kohti pesimäseutujaan, Lappiin. Ikävä tulee näitä täällä talvehtivia "vesipappeja". Kahdeksan kuukautta on pitkä aika odottaa jälleennäkemistä. Onneksi etelästä valuu toisia muuttolintuja seuraksi. Yhtä pitkään olen niitäkin odotellut.



 

Jäällä mönkii karvamato

 
Luonto on siitä jännä juttu, että se ei odottele. Minä odotan ja etenkin minua odotetaan (olen lähes aina viimetipassa tai yleensä harmikseni hieman myöhässä). Aurinko nousee kyllä aina ajallaan, se ei vitkuttele. Joka vuosi tulee myös kevät, ennemmin tai myöhemmin.

Vänkä juttu

Vaikka elänkin hetkessä, on silti mukava odottaa tulevaa. Vuodenaikojen vaihtuminen on kaunista katseltavaa. Ja jos ne pesemättömät ikkunat ahdistavat auringonvalossa, on järkevämpää lähteä luontoon kuin katsella sitä ruudun läpi. Satoi tai paistoi. Antaa tuulen pyyhkiä talven pölyt. Tuoksut ja valot ovat nyt raikkaimmillaan.

"Täällä on bileet, kaikki sileeks!", tuumasivat jänikset

Nyt on myös minun peruskuntoni luotu tulevaksi kesäksi, kiitos koskikarojen. On aika vaihtaa harjoituksia toisenlaisiksi. Lihakset tuntuvat jähmeiltä ja kieltämättä on hieman jyrätty olo. Se on tosin tarkoituskin. Alkaa juokseminenkin vähitellen helpottua, kun en enää hangessa myrrää. Mukava aloittaa jotakin uutta, mutta kuitenkin jotain niin tuttua. Kesään on vielä mukavasti aikaa.

Vakiovarustus

Kun homma ei maistu puulta

Kevääseen liittyy monta tuttua lauluakin. Yksi niistä on tässä jo jonkin aikaa soinut päässäni ja se on Tommi Läntisen Kevät ja minä. "On pimeys ohi. Taas kuljetaan valoon päin. Kevät ja minä - mikä pari! Valon lapset käsikkäin." Tähän on minun helppo yhtyä. Ja kyllä minä ne ikkunatkin pesen, sitten joskus.

Sotkamon korvessa on vielä vähän lunta

Spring. I love all the smells and lights in this time of the year. Everything feels so fresh and new. This blog is new too. I will write about things I meet in nature. I will also write about food and music I like, without forgetting athletics. I hope you will enjoy!

In my calender spring starts immediately when the Dippers (Cinclus cinclus) will move back to north. They spend winter in all around Finland, but they will build a nest in Lapland. I will miss them. I have to wait approximately eight months to see them again. Luckily other migrants will arrive soon. I have missed them too. Nature never waits, all will happen in time. I'm the one who will be waited, because I'm always late. What comes to athletics, I have build a strong base for coming years. I need to thank Dippers for that. I have skied and run in a deep snow to catch them (my coach is a bird ringer). They keep us fit. I won't get tired in a minute or two. I can move now all around the clock. That was our goal in winter. Now it's time to change program and start to run again. It's spring now, so let's enjoy it and feel it!

Auringonlasku karareissun jälkeen Sonkajärvellä