Metsään kannattaa mennä nyt

Monesti kalastajille toivotellaan kireitä siimoja. Siinä määrin toivotukseni ovat osuneet kohdilleen, että sain muutama päivä sitten tuttavaltani kassillisen kalaa. Nam. Kylläpä passaa joku päivä tuikata pannulle kuhaa tai ahventa. Namnam.

Hillittömän kokoinen hämähäkki!

Itselleni on tervetullutta kireät lihakset. Ainakin tietää harjoitelleensa. Ja nyt niitä tiukkuuksia on ollut. On ollut jopa siinä määrin, että oli järkevää heittäytyä hetkeksi pois kovista treeneistä ja antaa keholle mahdollisuus hieman palautua. Kokemus on opettanut, että luontoa ja kroppaa todella kannattaa kuunnella. Näin välttää usein myös turhia vammoja. Joten, vietin pari päivää metsässä ja suolla. Miten hyvää se tekikään.

Pieni ihana sinisiipi. Näitä näkyi paljon.

Harjoittelen muutenkin hyvin pitkälti luonnon ehdoilla. Siinä piilee oma viisautensa. Niin taisi käydä tälläkin kertaa. Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla vielä ehdit marja-apajillekin. Otin huvikseni pari purnukkaa mukaan, josko jotain sattuisi vielä löytymään. Ja voi jukra, että löytyi! Maiskuttelin kuin karhu konsanaan mustikkamättäillä ja keräilin marjoja mukaani. Olin pakahtua onnesta, kun löytyi vielä lakkojakin. Ensimmäistä kertaa keräsin myös juolukoita. Luonnon oma karkkikauppa. Namnamnam.

Hirvikin on painellut tästä ohi

Nautin ihan kaikesta ympärilläni. Luonnon rauha. Melko hiljaistahan siellä jo tähän aikaan vuodesta on. Perhosien menoa oli kuitenkin mukava seurailla, vaikka erinäisiä öttiäisiä olikin jokunen kimpussani. Ja jehna, millaisia hämähäkkejä näinkään. Noin isoja en ole vielä koskaan tavannut. Harmitti ihan, kun välillä kävelin vahingossa seittiin. Hirmuinen työ meni siinäkin hukkaan. Höh. Tuollaisten siimojen kanssa meikäläinen menisi kyllä ihan solmuun...

Jännää jäkälää, oiskohan punatorvijäkälä?

Opin reissulla jälleen paljon uutta. Enpä tiennyt hämähäkkien "ruokailun hälytysjärjestelmästäkään" aiemmin. Niillä on hirmu fiksu systeemi: kun ruoka on verkossa, se värähtelee ja antaa niveljalkaiselle merkin. Pian kahdeksanraajainen vipeltäjä onkin saaliinsa kimpussa. Näin ihan itse. Minun ruokakelloni on edelleen kurniva maha. Metsäreissun kruunasikin nuotio ja makkara sekä illalla paistetut muurinpohjaletut. (Tähän voisin kirjoittaa monta kertaa nam, mutta jätetäänpä väliin.)

Mmmm-mmm-mmmm...

My candy

 

 Täytyy myöntää, etteivät urheiluasiat pyörineet juuri lainkaan mielessä. Välillä tekee hyvää tuulettua ja irtautua täysin homman ytimestä. Tällä tavalla uskon pääseväni tekemiseeni taas paremmin kiinni. Nyt on kirjaimellisesti uusia eväitä repussa ja aion tulevaisuudessa hakea niitä vielä lisääkin. Jäihän suolle karpaloiden raakileita ja vähitellen puolukatkin kypsyvät. Siihen saakka pidän kieleni sinisenä.

Oman maan mansikkaa ja muun maan mustikkaa. Päivä purkissa!

Evästauko

Aeto, savolaenen lettu

I have worked really hard for athletics. When you got very tight muscles, you know it's time to rest a little bit. And that's how I did. I spend a couple of days in nature. I enjoyed a lot. I had time for new thoughts and they got nearly nothing to do with sports. I was also very excited about berries. I picked up a few boxes of blueberries, cloudberries and northern bilberries. You should see me. I have a totally blue tongue! Well, even spiders are not afraid of me. I saw some I found huge. Wow. They are fine artists. I am amazed. The journey was crowned with a campfire, sausage and thin pancakes. What a great weekend. I feel fresh to start over again. Just let the nature take care of.

Paluu juurille

Kaikki lähtee juuresta

Vaihtavathan linnutkin juhlapuvun. Niin, ja metsäneläimillä on talvi- ja kesäturkit. Minäkin olen usein värjännyt hiukseni. Syy on kyllä eri kuin luonnossa. Enpä edes osaa sanoa, miksi alun alkaenkaan aloin värjätä kutrejani.

Näin olen kuitenkin tehnyt noin 14-vuotiaasta alkaen. Aluksi minulla oli vain vähän raitoja, mutta muutaman raidoituskerran jälkeen vaihtui väri myös muualle hiuksiin. Voisi siis sanoa, että olen epäsäännöllisen säännöllisesti värjännyt hiuksiani noin kuuden viikon välein ja yli kymmenen vuoden ajan. Tosin parikymppisenä pidin värjäämisestä jonkin aikaa taukoa ja välillä värjäysvälit olivat pidemmät, mutta karkeasti voisi asian tuolla tavoin ilmaista.

Näitä mansikoita minäkin syön

Viime vuonna aloin vähentää värjäyskertoja. Pöllöt ja koskikarat eivät niin välittäneet, minkälaisissa vetimissä ja pukimissa minut kohtasivat, ja toki halusin myös säästää rahaa. Helmikuussa värjäsin hiukseni viimeisen kerran kemiallisilla aineilla. Keväällä minulla oli jälleen aika varattuna, mutta onnekseni se peruuntui. Jokin kumma loksahti jälleen silloin paikalleen. Sain vain totaalisen herätyksen - ei enää ikinä kemiallisia värejä päähän.






Tuota päätöstä en ole katunut. Olin kuullut Salon Mangon ekokampaamopalveluista jo aikoja sitten, mutta näin kauan meni, ennen kuin päädyin niitä kokeilemaan. Kannatti! Nyt minulla on luonnollista kasviväriä hiuksissa. Sävykin vielä suklaa, nam. En olisi ikinä uskonut, miten positiivinen vaikutus tällä kaikella olikaan. Päänahka on hyvin raikas, ravittu ja puhdas. Ylivoimaisesti suurin muutos oli se, että tuntuu kuin olisin riisunut painavan kypärän päästäni.

Kasvivärjäyksessä Salon Mangossa

Uudet hoitotuotteet

Hiukseni ovat niin pehmeät ja ilmavat. En meinaa vieläkään uskoa tätä todeksi. Värjäyksestä on nyt aikaa hieman yli kuukausi. Juurikasvua en edes huomaa, väri on vieläkin eloisa ja syvä. Tämän kuluneen kuukauden ajan myös hiustenhoito on ollut huomattavasti helpompaa. On säästynyt kosolti aikaa ja vaivaa. Ennen en esimerkiksi voinut kuvitellakaan peseväni tukkaa ilman shampoota ja etenkään ilman hoitoainetta. Nyt saattaa riittää pelkkä vesipesu.

 

Hämmentynyt olo upeasta lopputuloksesta

Parasta on se, ettei pääni ole enää myrkytetty eikä kemikaaleja imeydy samalla lailla elimistööni. Huojentavaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tämän nautinnon saa Salon Mangosta Iisalmesta. Kirjoittelen omasta kasvivärjäyskokemuksestani vielä lisää ja tarkemmin myöhemmin. Nyt kelpaa tuulettaa! Jos ei muuta, niin tukkaa. Vaikkakin aihetta riemuun on myös urheilun puolella. Tein paluun juurille myös harjoittelussani. Nyt on kuntoa ja loputonta jaksamista. Alan kaivaa hiljalleen ominaisuuksia takaisin. Ai että tämä on mukavaa ja antoisaa!



I have coloured my hair since I was 14 years old. Until in spring, I thought, stop it! And I did. No more toxic to my head and body anymore, please. So, I've been now six months off from chemical colours. And what's new, in the end of June (actually on my birthday) I dyed my hair with organic colour. It's totally nature's product. I've been more than happy and satisfied. One of the best decisions I've ever done. This feels unbelievable! I'm not sure if this is even true. My hair is so smooth, soft and fresh. It feels like I have taken a helmet off my head. Feels much lighter. Now it's also much easier to take care of hair. Saving a lot of time and having less trouble, great! Trainigs are going excellent as well. "Yippee!" for that too!