Uusi alku, uusi mahdollisuus

Oma huoneentaulu.

Ihminen on varsin erikoinen kapistus. Sitä tulee kerättyä päivien ja vuosien aikana kaikennäköistä; henkistä ja konkreettista pääomaa. Minun mielen päällä on pyörinyt viime viikkoina paljon asioita, liikaakin. Olen joutunut puntaroimaan valintojani sekä arvojani.

Olo on ollut kuin teini-ikäisenä tienristeyksessä. Mitä olen tehnyt oikein ja mitä väärin? Mitä minä tulevaisuudelta haluan? Millaiseksi ihmiseksi haluan kasvaa? Mitä minä arvostan? Liuta kysymyksiä, joihin en välttämättä saa vastauksia.

Näitä asioita olen pohdiskellut ahkerasti jo pidempään, mutta tuulen heilutellessa ja pakkasen purressa ne nousivat nyt uudelleen ja vahvempana pintaan. Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että olin polkenut urheilu-urallani ja elämässäni ylipäätään monta vuotta paikallaan saamatta mitään konkreettista, uutta ja järkevää aikaiseksi. Ihmetystä herätti kysymys: miksi?

Sen ymmärsin, että olin tullut tien päähän. En enää halunnut jatkaa valitsemaani polkua. Pääni oli niin täynnä roinaa, samoin kaikki kaappini, että tila oli yksinkertaisesti käytetty kaikkialta loppuun (aiempi blogi-viittaus täällä). Menneestä luopuminen oli edellytys uudelle, joten tein paluun juurilleni. Palasin pisteeseen, josta aikanaan lähdin liikkeelle.

Kevätvarpaat. Kiitos Marjuska! <3

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen käynyt läpi pitkän ja raskaan tien. Päästin irti, annoin anteeksi, hyvästelin tarpeettoman, ja nyt olen sovussa sen ja itseni kanssa. Helpottavaa ja vapauttavaa, mutta ajoittain rankkaa. En kutsuisi tätä identiteettikriisiksi, vaan pikemminkin tutustumismatkaksi itseeni. Prosessi on kesken, enkä oleta sen päättyvänkään.

Voi olla, että juuri nuoruusvuosieni innoittama tuli pitkästä aikaa mieleen Apulannan Plastik-levy. Sitä tuli luukutettua vuosituhannen vaihteessa ihan antaumuksella. Ilokseni se kuuluu edelleen stereoistani ihka aidolta cd-levyltä. Digimusiiki ei ole vienyt minua vielä mennessään. Rakastan levykokoelmaani! Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni. Lyriikat merkitsevät minulle paljon, ja tuo levy on itselleni valtavan tärkeä. Lievitti teinivuosien kasvukipujen tuomaa tuskaa. Toimii vieläkin.

Summa summarum. Sain haluamani uuden alun ja uuden mahdollisuuden niin elämälleni kuin urheilu-urallenikin, ja siitä olen valtavan kiitollinen. Tulevissa teksteissäni aion valottaa matkaani - ehkä joku muukin saa siten henkistä ja fyysistä tilaa itselleen. Minä juhlistan uutta alkua kukkakimpulla ja lakatuilla varpaankynsillä. Tuntuu hyvältä olla taas oma itsensä.

Niin kirjoitin liikaa eilen taas

Kirjoitin sulle uudestaan

Pitäisi muistaa uskaltaa

Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee

Odotus viimein palkitsee

Lajinsa parhaat selviytyy

Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa

Tie pelastaa jos uskaltaa

Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

On liian helppoo olla onnellinen

Minä tiedän kyllä sen

Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

Apulanta - Maanantai

Jokaisella polkunsa.

The human is a collector. There's much you get and have during the lifetime. Both concrete stuff but mental as well. I've been at the crossroads in the past weeks. I've been thinking a lot, maybe too much. I have questioned my choices and values. What I've done wrong or right? What do I want for the future? What kind of a person I want to be and become? What I do appreciate? A slew of questions without any answers. Actually, all this begone one and a half year ago. I was wondering why things don't proceed as I wanted. I was stepping still with my sports but in my life too. I just wasn't been able to do anything special. Why?

The only thing I realized, was that this can't go any further. I was at the end of the road. My head was full of memories and my closets too. The capacity just faced its limits (link to an earlier post here). By relinquishing was a requirement for something new. So, I started over. I won't call this an identity crisis, it is more like getting a better knowledge about myself. It felt harsh but relieving to let go. This process is still going on and I am not expecting it to become to an end. On upcoming texts, I will tell what I've come through. I'm very thankful for this new beginning and about another chance. Feels good to be me again. And I will celebrate this achievement with a bouquet and nail-polished toes.

PS. This song is very important for me. Spice Girls and especially "Sporty Spice" Melanie C has been a huge idol for me. And she still is.

So I found a reason to stay alive,
Try a little harder, see the other side.
Talking to myself -
Too many sleepless nights,
Trying to find a meaning to this stupid life.
I don't want your sympathy,
Sometimes I don't know who to be.

...

Tärkeät. <3

So I found a reason
To let it go
Tell you that I'm smiling
But I still need to grow.

...

The first time to really feel alive
The first time to break the chain
The first time to walk away from pain

Hey, what ya looking for?
No one has the answer - we just want more
Hey, who's gonna make it back?
This could be the first day of your life.
Hey what ya looking for?
No one has the answer they just want more...

Hey, who's gonna shine a light?

This could be the first day of my life...

Melanie C - First Day Of My Life

Ääntä hiljaiseloon

En ole tarkoituksella ollut hiljaa näin pitkään. Yhtäkkiä sitä vain tajuaa, että pitkä talvi on taas takana. Ja mitä olen saanut aikaiseksi. Tavallaan en yhtään mitään, mutta kuitenkin aivan järisyttävän paljon!

Olen aiemminkin puhunut kaavamaisuudesta. Se on ollut jotain, mistä olen halunnut kovasti päästä eroon. Elämässäni ei varsinaisesti ole ollut viime vuosina mitään vikaa. Päivät kuitenkin vain toistivat itseään. En saanut niistä irti niin paljon kuin olisin halunnut, vaikka hetkistä olenkin nauttinut ja niissä vahvasti elänyt.


Ihmettelin, miksi en saa aikaiseksi niin paljon kuin haluaisin. Miksi en kehity henkisesti enkä fyysisesti, vaikka ponnistelen paljon asioiden eteen ja teen paljon töitä itseni edistämiseksi. Lokakuussa tajusin, että kovalevyni on täynnä. Raahaan perässäni menneisyyden kivirekeä.

Pääni oli tukittu täyteen muistoja, hyviä ja huonoja. Kaappini olin sullonut täyteen tavaroita, kauniita ja tarpeettomia. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että komeroissani ja sitä kautta myös päässäni tikitti aikapommi. Minun piti jatkuvasti keksiä uusia säilytysratkaisuja. Kumma kyllä se pätee niin vaatehuoneeseen kuin mielen sopukoihin.

Minnie-Mouse? ;)

Elin ahtaudessa. Se ahdisti. Jopa niin paljon, että lääkäri määräsi minulle beetasalpaajia. Hui. Lääkkeisiin en vähällä koske. Päätin ennemmin itse tehdä asialle jotakin. Tuli se kuuluisa "hetki". Sattuma ohjaa toiseen ja tällä tiellä nyt olen. Ja toden totta, se kaikki on ollut ehdottomasti kaiken vaivan väärti.

Voin avata ulkoista ja sisäistä keventymistäni myöhemmin. Siihen ei muutama kirjoitus riitä. Lokakuussa alkanut prosessi on kesken, mutta erittäin hyvällä mallilla. Ja kuten tapoihini kuuluu, tämäkin projekti rönsyilee. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Täytyy silti sanoa, että voin aidosti ja oikeasti paremmin kuin koskaan.

Alkava kevät saa minutkin hihkumaan. Jestas, kuinka päivä onkaan jatkunut! Pajunkissat puhkeavat silmuistaan ja talitintti laulaa kevään sointujaan. Kevät on korvalla. Auringonvalossa näkeekin paremmin. Minä kuulen. Ja kuuntelen.

Long time no hear! I'm sorry, but there has been a lot going on. I have made a huge turnover on my mental side. It started accidentally in October. I realized that it is impossible to develop myself by physically and mentally if  I drag the past with me. I felt overloaded. My memory capacity was full. And what was shocking, my closets were extremely full as well. I have struggled for a while with new storage solutions in my apartment. I and my closets were ticking time bombs... But now I'm on a good way. This process is not finished yet, but I can tell that I've ever felt something like this. This feels unreal but great. My life has been good so far, no complaints. Now there is just something extra wonderful in it. And it's almost a spring again. Cheers! :)

Herätys

Siellä lepää..

"Muumipeikko, senkin lihava lössykkä! Herätys! Nyt on kevät!" Ei auttanut Pikku Myyn huutelut, kun koko Muumitalo oli noiduttu ikuisille talviunille. Onneksi sekin tarina saa mukavan lopun, kun Noita heltyy ja taikoo Nuuskamuikkusen huuliharppuun vastaloitsun. Yhtä varmoja kevään säveliä alkaa olla ilmassa myös täällä Pohjois-Savossa.

Karapuroja on tullut kierreltyä ahkerasti ja ensimmäisiä muuttolintuja on tullut samalla havaittua. Laulujoutsenia on näkynyt melko monessa sulassa ja ylilentäviä tööttäyksiäkin olen ilolla ottanut vastaan. Ensimmäiset telkät ja sinisorsat ovat saapuneet, ja harmaalokkien kailotusta ja lentoa olen myös saanut ihastella. Tiaisilla on kovat kähinät menossa ja muun muassa harakat kyhäävät jo pesiä. Pöllöjen ääntelyä voi kuulla tyyninä iltoina. Töyhtöhyyppiä tallustelee pelloilla ja niiden soidinlento on komeaa katseltavaa. Mustarastaiden sirahteluakaan ei enää tarvitse ikävöidä ja olenpa nähnyt jo punarinnan ja peiponkin... Ai että, kevät todella tulee kohisten!

Ja täällä herää!

Aurinkoakin on ollut mahtava nähdä kunnolla pitkästä aikaa. Se jälleen herättää uuteen eloon. Minäkin olen saanut viime aikoina melkoisia herätyksiä. Kevätmyrsky on riehunut sisälläni. Olen luullut ajattelevani ja tekeväni asioita oikein, mutta voi veljet kuinka hyvää tekikään ymmärtää oma vajavaisuuteni. Olen ollut kertakaikkisen väärässä.

Someone just wants back to have a nap

Valmentajani on ihmetellyt jo vuosien ajan, miksi jarrutan itse kehitystäni. En ole tajunnut laisinkaan, mistä hän edes puhui. Lähinnä suututti, kun hän ilmaisi asiasta. Miten niin muka? Minähän teen kaiken urheilun eteen ja niin hyvin kuin mahdollista. Kuka nyt tahallaan itseään hidastaa? En aiemmin tajunnut, että juuri tuo inttäminen ja vastaanhangotteleminen oli se asia. En halunnut, että minuun ja tekemisiini puututaan. Olo on ollut kaikki nämä vuodet kuin Pikku Myyllä - Kyllä minä tiedän!

Työmaa se on palokärjelläkin. Me vain hakataan päätä puuhun vähän eri syistä.

Kaiken huipuksi luulin, että tämä koskee vain urheilua. Enpä arvannutkaan, että olen omassa arjessanikin ollut niin heikoilla. Ihmeissäänhän sitä on, kun kuulee kuorivansa banaaninkin väärin. Ilman sitä kuuluisaa itkua ja hampaiden kiristystä en näihin asioihin ole päässyt käsiksi. Kasvukipuja. Mutta tämä herättely oli todella tärkeää, jotta voin kehittyä ihmisenä ja urheilijana.

"Olet edistynyt opinnoissasi mukiinmenevästi ja jos jatkat samaan tahtiin, sinusta voi tulla lentokykyinen noita ennen kuin täytät kolmekymmentä", sanoi noita Aliisalle.

"Mutta jos tapaan Muumeja, niin kolmekymmentäyksi vuotta, vai?" arvuutteli Aliisa.

"Sinä olet nokkela tyttö", vastasi mummo.

Vielä on aikaa lentoonlähtöön.

One way, or another

The Sun has woke me up again. I feel nearly reborn. Well, there is another reason for that too. I have got a total wake up, what comes to me as an athlete and as a person. I have thought, that I can face things wisely. I've been wrong. My coach has wondered for years, why I slow down my advancement. Everytime he has mentioned about this, I have started to argue. No I'm not! What that suppose to mean? I'm doing everything as good as I can. No one wants to brake the improvement on purpose, right?


After all, that was the Thing. Instead of fighting back, I've realized the facts. When I need to react and how. That is something I can benefit also in my life outside of the sport. It did not happened without sad face and crying, but it was worth it. Sometimes it hurts to become stronger. Now I have an empty field in front of me and it will be easier to take a next step. It's finally spring again and I'm awake. Let's enjoy it!