Se on loppu ny!

Sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään päättyvät yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut Berliinissä ja huomenna ehkä kahvi kaapistani. Kuinka kävikään uusimman Muumi-mukin kanssa?

Vaikka jonkin päättyminen saattaa tuntua kaihoisalta, avaa se useimmiten mahdollisuuden jollekin toiselle tai uudelle. Näin jälleen kerran myös minun kohdallani. Kesäni on ollut erikoinen ja ihana. Suunnitelmat ovat vaihtuneet, mikä on oikeastaan ollut vain hyvä asia. Ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.

Löysin sen kuuluisan punaisen langan. Minulla on nyt ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni visio. Keksin, mitä kohti mennä ja mitä tavoitella. Tiedän, mitä haluan. Olen täysin uuden äärellä. Olen aidosti motivoitunut, päättäväinen ja määrätietoinen. Hieno, uusi tunne!

Joten, olen päättänyt ainakin toistaiseksi lopettaa blogin ylläpitämisen. Rakastan kirjoittamista ja voi olla, että vielä joku päivä palaan tämän pariin. Aikanaan aloitin blogin pitämisen sen vuoksi, että lukijat pääsisivät osaksi luontoa minun kauttani. Niin paljon upeita retkiä ja hetkiä on tullut vuosien saatossa koettua.

Kuvia on vaikka kuinka paljon. Ne ovat tuottaneet monille iloa ja hämmästystä; ihanaa, sillä se niiden tarkoitus on ollutkin. Instgram-tilini laitan myös toistaiseksi jäihin. Kuvia enkä muitakaan päivityksiä aio ainakaan ahkerasti päivittää. Voi olla, että poistan myöhemmin koko profiilini. Sosiaalinen media ei ole minua varten.

Monia valmiita kirjoituksia sekä satoja kuvia jäi julkaisematta. Ajatuksia ja ideoita on edelleen paljon. Tämä blogi ja kaikki kuvat ovat kulkeneet mukanani oikeastaan sen takia, että saisin itselleni vahvistuksen tekeväni ja toimivani oikein. Elin jossain määrin uudelleen jo mennyttä elämää. Se oli tähän asti ihan hyvä idea, jotta opin hyväksymään ja näkemään menneisyyteni.

Nyt en enää aio katsoa taaksepäin, vaan mennä täyttä höyryä eteenpäin. Blogi ja Instagram vaan sattuivat nyt putoamaan tästä kyydistä. Minulla on niin vahva visio tulevasta, että aion keskittää kaiken energiani sen aikaansaamiseen ja toteuttamiseen.

Kiitos näistä vuosista! Toivotan upeita luontohetkiä ja urheiluelämyksiä jokaiselle myös tulevaisuudessa!

Jenni

It's over, finito and Kaputt! I've decided to quit my blog so far. I have finally found a way to follow. First time ever in my life I have a feeling that I know exactly what to do. I am very motivated and determined, which is a totally new feeling, great! This blog has given me a lot. My English it's much better and fluent. I have built up my vocabulary too.

I love writing and I might get back with this. I have many texts ready just to publish and hundreds of pictures to share. When I started, my goal was to take my readers close to nature. I have had so many great moments there. I am pleased with every second I've lived. All of this blog and pictures also on Instagram have been a strengthening to myself if I was doing right. It was a good idea so far. But, I wanted to freeze my Instagram too. No more updates, at least not for a while. I may delete my profile later. Social media is not perhaps for me.

You know what they say about when the one door closes and the other opens. That's what has happened. Now it's time to move on and not look back. What is past, is past. I have so clear vision of my future right now that I want to focus all my energy on it.

Thank you for following! I wish you many great moments with nature and sports too!

Sincerely,

Jenni

Uusvanha maailma

Viirupöllö on suosikkini. Awwww. <3

Miksi luonto on aina tasapainossa, mutta ihminen horjuu ja huojuu, ja välillä katkeaakin? Ovatkohan eläimet pitkävihaisia toisilleen tai ymmärtävätkö ne anteeksiannon? Käyttäytyykö poikanen kuin pahainen teini? Kiukutteluun ei luonnossa ole varaa, mikäli haluaa säilyttää henkikultansa.

Luonnossa mikään ei tapahdu tarkoituksetta eikä umpimähkään. Emo ei komenna poikastaan aiheetta. Kaiken perustana on selviytyminen ja elämän jatkuminen. Kaikilla kasveilla ja kivilläkin on oma tärkeä merkityksensä universumissa. Mikä on ihmisen tehtävä?

Mikä on minun roolini? Mitä aidosti haluan? Kaikki on käsieni ulottuvilla, mutta en saa mistään kiinni. Miksi?

Näillä eväillä ensimmäistä kertaa Ouluun. Mikä matka!

Kun kerran Konmarin opeilla pääsiin tutustumaan tarkemmin itseeni, halusin jatkaa löytöretkeilyä. Kodin raivauksen yhteydessä tuli lopullinen tarve henkisen tasapainon löytämiseksi. Tiesin olevani lukossa ja aika lailla hukassa, vaikka perusarkeni ihan sujuvaa on ollutkin.

Jooga oli kiehtonut minua jo pidempään ja olisin halunnut kovasti päästä tunneille, mutta liikkuvan aikatauluni vuoksi oli mahdotonta sitoutua sellaiseen. Kokeilin ensimmäisen kerran joogaa jo reilu kymmenen vuotta sitten, mutta se ei jäänyt osaksi elämääni. Olin kai liian kiireinen keskittyäkseni itseeni. Tärkeämpää oli olla menossa; tehokkuushan on nykypäivän avainsana.

Ekat ulkotreenit 6.5. Jee! :)

Ajatus muhi sisälläni ja varmaan vain odotti ajan olevan sopivan. Niin kuin useasti, sattumien summien kautta, päädyin vuosi sitten maaliskuussa joogan pariin. Uskon johdatukseen ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Tuntui merkityksen mukaiselta, että minun ja joogavalmentajani Siltalan Jennyn tiet kohtasivat juuri tuolloin. Pitkäaikainen haaveeni siis toteutui. Mennyt vuosi on ollut kertakaikkisen upea.

Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut henkilökohtaista joogavalmennusta. Tämä on koitunut lopulliseksi pelastuksekseni. Moni lukko on auennut ja moneen on vielä avain hukassa - matkani on vasta alussa. Parasta on, että jooga on tullut osaksi arkeani ja se näyttää tukevan hyvin harjoitteluani. Nyt minulla on vihdoin tilaa, aikaa ja halua toteuttaa sitä. Kirjoittelen kokemastani tulevaisuudessa lisää.

Jos luonto löytää tasapainon kaiken välille, minäkin voin pystyä samaan. Vuosia kestäneen myllerryksen jälkeen alkaa sisälläni olla rauha. Olen päässyt lähemmäs luontoani ja aion pitää siitä tiukasti kiinni.

Näissä auringonlaskuissa voisi viettää ikuisuuden. Hope these moments could last forever. I love sunsets.

Nature is always in balance. Why is it so hard for a human? If each and every rock has its meaning in this Universe, what's mine? Well, during the KonMari project I had a chance to get known myself better and I wanted to extend that understanding. My everyday life has been okay, not complaining. But when bulldozing my apartment, I felt a huge necessity to reach a mental balance too.

I believe, that everything happens for a reason. I have dreamed about yoga over ten years. I have tried it a couple of times, but it never got a room of my life. Until now. Accidentally I ended up for a private yoga lesson. I feel so thankful that I have had a chance to cooperate with great Jenny Siltala.

So pleased to get personal yoga teaching. That has saved a lot. Many problems have been solved, but still, have a lot of work to do. My journey is just about to begin. But the best thing is, that yoga is nowadays finally part of my life and it seems to support my training too. Now I do have room, time and willing to fulfil my dream. Getting closer to my inner nature and balance. Wow.

Uusi alku, uusi mahdollisuus

Oma huoneentaulu.

Ihminen on varsin erikoinen kapistus. Sitä tulee kerättyä päivien ja vuosien aikana kaikennäköistä; henkistä ja konkreettista pääomaa. Minun mielen päällä on pyörinyt viime viikkoina paljon asioita, liikaakin. Olen joutunut puntaroimaan valintojani sekä arvojani.

Olo on ollut kuin teini-ikäisenä tienristeyksessä. Mitä olen tehnyt oikein ja mitä väärin? Mitä minä tulevaisuudelta haluan? Millaiseksi ihmiseksi haluan kasvaa? Mitä minä arvostan? Liuta kysymyksiä, joihin en välttämättä saa vastauksia.

Näitä asioita olen pohdiskellut ahkerasti jo pidempään, mutta tuulen heilutellessa ja pakkasen purressa ne nousivat nyt uudelleen ja vahvempana pintaan. Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että olin polkenut urheilu-urallani ja elämässäni ylipäätään monta vuotta paikallaan saamatta mitään konkreettista, uutta ja järkevää aikaiseksi. Ihmetystä herätti kysymys: miksi?

Sen ymmärsin, että olin tullut tien päähän. En enää halunnut jatkaa valitsemaani polkua. Pääni oli niin täynnä roinaa, samoin kaikki kaappini, että tila oli yksinkertaisesti käytetty kaikkialta loppuun (aiempi blogi-viittaus täällä). Menneestä luopuminen oli edellytys uudelle, joten tein paluun juurilleni. Palasin pisteeseen, josta aikanaan lähdin liikkeelle.

Kevätvarpaat. Kiitos Marjuska! <3

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen käynyt läpi pitkän ja raskaan tien. Päästin irti, annoin anteeksi, hyvästelin tarpeettoman, ja nyt olen sovussa sen ja itseni kanssa. Helpottavaa ja vapauttavaa, mutta ajoittain rankkaa. En kutsuisi tätä identiteettikriisiksi, vaan pikemminkin tutustumismatkaksi itseeni. Prosessi on kesken, enkä oleta sen päättyvänkään.

Voi olla, että juuri nuoruusvuosieni innoittama tuli pitkästä aikaa mieleen Apulannan Plastik-levy. Sitä tuli luukutettua vuosituhannen vaihteessa ihan antaumuksella. Ilokseni se kuuluu edelleen stereoistani ihka aidolta cd-levyltä. Digimusiiki ei ole vienyt minua vielä mennessään. Rakastan levykokoelmaani! Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni. Lyriikat merkitsevät minulle paljon, ja tuo levy on itselleni valtavan tärkeä. Lievitti teinivuosien kasvukipujen tuomaa tuskaa. Toimii vieläkin.

Summa summarum. Sain haluamani uuden alun ja uuden mahdollisuuden niin elämälleni kuin urheilu-urallenikin, ja siitä olen valtavan kiitollinen. Tulevissa teksteissäni aion valottaa matkaani - ehkä joku muukin saa siten henkistä ja fyysistä tilaa itselleen. Minä juhlistan uutta alkua kukkakimpulla ja lakatuilla varpaankynsillä. Tuntuu hyvältä olla taas oma itsensä.

Niin kirjoitin liikaa eilen taas

Kirjoitin sulle uudestaan

Pitäisi muistaa uskaltaa

Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee

Odotus viimein palkitsee

Lajinsa parhaat selviytyy

Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa

Tie pelastaa jos uskaltaa

Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

On liian helppoo olla onnellinen

Minä tiedän kyllä sen

Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

Apulanta - Maanantai

Jokaisella polkunsa.

The human is a collector. There's much you get and have during the lifetime. Both concrete stuff but mental as well. I've been at the crossroads in the past weeks. I've been thinking a lot, maybe too much. I have questioned my choices and values. What I've done wrong or right? What do I want for the future? What kind of a person I want to be and become? What I do appreciate? A slew of questions without any answers. Actually, all this begone one and a half year ago. I was wondering why things don't proceed as I wanted. I was stepping still with my sports but in my life too. I just wasn't been able to do anything special. Why?

The only thing I realized, was that this can't go any further. I was at the end of the road. My head was full of memories and my closets too. The capacity just faced its limits (link to an earlier post here). By relinquishing was a requirement for something new. So, I started over. I won't call this an identity crisis, it is more like getting a better knowledge about myself. It felt harsh but relieving to let go. This process is still going on and I am not expecting it to become to an end. On upcoming texts, I will tell what I've come through. I'm very thankful for this new beginning and about another chance. Feels good to be me again. And I will celebrate this achievement with a bouquet and nail-polished toes.

PS. This song is very important for me. Spice Girls and especially "Sporty Spice" Melanie C has been a huge idol for me. And she still is.

So I found a reason to stay alive,
Try a little harder, see the other side.
Talking to myself -
Too many sleepless nights,
Trying to find a meaning to this stupid life.
I don't want your sympathy,
Sometimes I don't know who to be.

...

Tärkeät. <3

So I found a reason
To let it go
Tell you that I'm smiling
But I still need to grow.

...

The first time to really feel alive
The first time to break the chain
The first time to walk away from pain

Hey, what ya looking for?
No one has the answer - we just want more
Hey, who's gonna make it back?
This could be the first day of your life.
Hey what ya looking for?
No one has the answer they just want more...

Hey, who's gonna shine a light?

This could be the first day of my life...

Melanie C - First Day Of My Life