I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Insinöörin opissa

Pääsin pari talvea takaperin tutustumaan majavan elinympäristöön, kun kiersin valmentajani mukana koskikarapuroilla. Kadehdin heidän insinööritaitojaan. Pysähdyin useasti ihastelemaan hampaanjälkiä puissa. Ällistyttävän sileää! Majavalla ei varmaankaan ole hammassärkyjä. Timbeeeeer!

Pääsin katselemaan myös majavan pesää suhteellisen läheltä. On se melkoinen taidonnäyte. Ja miten älykäs padonrakentajakin se on. En ole koskaan nähnyt tuota mainiota lättähäntää. Toivottavasti joskus onnistaa.

Kun loihdin uutta järjestystä kotiini, yritin ajatella majavan tavoin. Ei mitään ylimääräistä eikä turhaa. Keskityin merkittäviin asioihin ja kokonaisuuksiin. Järjestäminen ei onneksi ole rakettitiedettä. Jokainen pystyy siihen.

Oli hyvä, että noudatin kirjan ohjeita ja siinä suositeltua siivousjärjestystä. Se oli selkeä ja järkevä eikä takapakkeja tullut. Taukoja oli pakko pitää sekä kesken raakkaamisen että asiayhteyksien välissä. Ajoittain kämpässä oli kaikki aivan levällään useamman vuorokauden, mutta väliaikaisen kaaoksen kesti ihan mielellään miettiessäni lopputulosta.

Kaikin puolin oli mukavaa suunnitella uutta ratkaisua asuntooni. Aluksi ajattelin, etten esimerkiksi taittele vaatteitani KonMarin opin mukaan. Vaatehuoneen tyhjennyttyä näin tekstiilini eri tavalla. Halusin antaa niille ansaitsemansa arvon. Taittelemalla ne ovat kauniisti esillä, vievät vähemmän tilaa, eivät vahingoitu eivätkä rypisty. Sitäpaitsi taitteleminen on mukavaa ja meditatiivista.

Nyt kun käytän ja viikkaan minulle tärkeitä tekstiilejä, tulee hyvä olo ja mieli. Aamulla on suorastaan riemastuttavaa, kun saan laittaa lempisukat jalkaan ja päivä on jo heti positiivisempi. Vitsit, että on kivaa avata kaappi, kun sieltä ei ensimmäisenä pursua kaikki syliin tai ole kaaos näkyvillä. Lempparitavarat ja vaatteet ovat heti ulottuvilla ja kutsuvasti esillä.

En tiedä, tarkasteleeko majava työn tulostaan. Onko se tyytyväinen ja toteaa olevansa valmis. Kenties aina riittää pientä viilattavaa. Järjestelmällinen ja suunnitelmallinen se ainakin on. Aion ottaa niistä vastaisuudessakin mallia.

En tohtinut soittaa ovikelloa ja kysyä, onko majava kotona. Päiväkahvit tämä näky silti kruunasi. :)


When I created a new order for my apartment I tried to take a learn from beavers. They really are nature's own engineers. I have had a possibility to get known their lifestyle better when I discovered Dippers with my coach a few years ago. I've ever seen a beaver and I hope someday I will. But anyway, if they are masters to organize and planning things, I could be that too. Nothing extra, only what is necessary. Everyone can do that. It's not rocket science!

I followed the KonMari book quite carefully and I found it a good way to go forward. The method is clear and reasonable. If you start the project and you really want to do it, you won't fail. It just takes some time. I needed a lot of breaks. There were times when everything was just messed up several days in my apartment, but you can withstand it by thinking that it's only temporary. It also helps, if you can imagine the glorious final result. It totally pays its prize and it is worth of doing.

All in all, it was nice to plan new solutions for my stuff. Firstable I thought that I will not fold my clothes as KonMari recommends. I came into second thoughts because I wanted to give my dear textiles a value they deserve. By folding clothes takes a less space, they will not get wrinkled and everything is just so nicely visible. Folding is fun and meditative. Thumb up for it! :)

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Ulos kaapista!

Tekstin otsikon voi käsittää monella tapaa, mutta kohdallani se tarkoittaa tätä: olen raivannut tarpeettomat tavarat pois kaapeistani kummittelemasta ja nyt voin siitä vapautuneesti kertoa. Mitään klikkiotsikkoa tuosta ei siis saa, sori! Vaikka en ennen ja jälkeen -kuvia pysty julkaisemaan, haluan suurinpiirtein kertoa, mitä KonMarittaessani lähti ja mitä jäi.

Vaatteet
Asuntoni pienin huone, vaatehuone, oli ylivoimaisesti eniten täynnä. Sieltä karsin melko ronskilla kädellä ja määrällisesti paljon. Laitoin kaikki "ihan kivat" pois. Se koski niin lakanoita, pyyhkeitä, farkkuja, takkeja, kenkiä, urheiluvaatteita, laukkuja ja vöitä. Väärän kokoisista, rikkinäisistä ja kulahtaneista tekstiileista luovuin myös. Ne olivat jo tehtävänsä tehneet. Epämiellyttävät römppävaatteet heitin suosiolla menemään. Niitä oli kertynyt paljon. Käytän likaisissa hommissa aina samoja tiettyjä vaatteita, lemppareita nekin, ja uusia aina tulee. Tietyt vaatekappaleet vain sykähdyttää. Sen kyllä tuntee.

Kirjat
Pidän lukemisesta, mutta sille en ole ennen tätä prosessia saanut järjestettyä niin paljon aikaa, kun olisin halunnut. Kirjoja minulla ei valtavasti edes ole. Kirjasto on siitä kiva paikka, ettei kirjoja tarvitse kotona omistaa hyllykaupalla. Äitini on myös kova lukemaan, joten sieltäkin suunnalta saan hyviä kirjavinkkejä ja teoksia lainaksi. Luovuin oikeastaan vain muutamasta keittokirjasta sekä sellaisista ei-kaunokirjallisista teoksista, mietelausekirjoista ym. Ja niistä romaaneista, joista en luettuani pitänyt, laitoin kiertoon.

Lehdet
Olen yrittänyt tässä vuosien saatossa saada inspiraatiota leikekirjan tekemiseen omasta urheilu-urastani. Vuodet 2009-2012 sain aikanani mukavasti kansien väliin, mutta arvatenkin sanomalehtiä olisi vielä vino pino purettavana. Tämä piti vain hyväksyä ja järjestää tilapäinen paikka tuolle hommalle. Sen tekeminen on kivaa ja toivonkin nyt kevään aikana saavani sumaa puretuksi. Aikakausilehtiä oli kertynyt yllättävän paljon. Osan säästin ja osan kierrätin. Olen enemmän kirja-ihminen, joten varmaan nuo loputkin ei-luetut lehdet vielä tässä joku päivä lähtee kiertoon. Nyt niille on toistaiseksi tilaa ja oma paikka.

Paperit ja mapit
Olisin varmaan myös hyvä kirjanpitäjä. Niin säntillisen tarkasti ja hyvässä järjestyksessä minulla oli mapit. Ekologisuuden kannalta on hyvä, että nykyään saan kaikki laskut sähköisenä. Mutta esimerkiksi minulla oli vielä kansien välissä kiltisti tallessa vuoden 2011 televisiolupamaksu ja sen kuitti! Totuuden nimissä heitin vanhoja kuitteja ja laskuja pois noin puolen metrin pinkan. Enpä ole yhtäkään arkistoimaani kappaletta tarvinnut tai kaivannut ja jos niin kävisi, ratkotaan ongelma sitten kun se eteen tulee. Edellisten opinahjojeni muistiinpanot yliopistoa lukuunottamatta heitin pois. Säästin vain ne, joista ajattelin minulle vielä olevan iloa ja ehkä hyötyäkin.

Astiat
Olen astiafriikki! Ne tuottavat minulle paljon hyvää mieltä ja aamukahvikuppia on toisinaan vaikea valita. Menen vähän kauden ja päivän tuntemuksen mukaan. Huomasin kuitenkin joidenkin astioiden kohdalla, etteivät ne herättäneet isompia sykähdyksiä tai niiden käyttöaste oli ollut viimeiset kymmenen vuotta nolla. Niiden oli aika vaihtaa kotia.

Muut käyttöesineet
Kynttiläkippoja ja -lyhtyjä sekä maljakoita minulla oli valtavasti. Jätin vain ne, joista aidosti pidän. Cd-levyjä minulla on kohtuullisen paljon. Kuuntelen niitä mielelläni, joten luovuin vain muutamasta. Ne ansaitsevat tilan kodistani. Dvd-levyjä karsin jonkin verran, niitä tosin omistan melko vähän muutenkin. Myin kirpputorilla pikkusälän lisäksi valokuvakehyksiä ja pieniä tauluja.

Lopputulos
Rakkaat esineet ja vaatteet ovat kutsuvasti esillä ja pidän niistä parempaa huolta. Näin niiden käyttöikäkin pitenee oletettavasti. Ekologista sekin. Tilaa on kohtuullisesti ja kaikelle löytyi lopulta paikkansa. Nyt tiedän, mitä minulla on. Opin samalla myös hahmottamaan, mitä tarvitsen ja mitä en. Minulla on edelleen paljon tavaroita. Jos asuisin teltassa, pärjäisin repullisella tavaraa. Kaikki on suhteellista. Olen onnellinen näiden asioiden ympärillä, mutta viimeiseen leposijaan otan vain yhden asian mukaani. Kasvatan tästedes mieluummin henkistä pääomaa.


Okay, a short summary what I toss away and what I saved during the KonMari project. Basically, I relinquished everything I found out "just ok". It involved clothes, sheets, towels, books, dishes... you name it. Altogether things which were in my house. I had (and I still got) lot of stuff, but now I do have only items I really like or could I say, I love. It really does have an effect how I feel. Nothing irritates me anymore at my home. There's only joy, wow!

I sold a lot of my things in a flea market. And for instance, the clothes which were not sold I recycled. I hope that now somebody does have a use for my things, which I didn't have. I feel relieved about that. And you know what, you can recycle even decayed textiles at H&M and KappAhl stores! That's a great thing for nature. It's good to think it too.

What I feel afterwards is that now I do appreciate my clothes and items more. I take better care of them too and by doing that, they'll last longer. Ecological. Now I do have more space and a place for everything. I know what I have. I know what I need and what I don't. I still have a lot of stuff, but it's okay. If would live in a tent, I would get along only with a bag. When I die, I'll take only one item with me. For now on, I'll only increase my mental funds. Period.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Luopumisen tuskaa

Olen aina ollut erittäin huolellinen. Esimerkiksi vaatekaappini on lapsuudestani asti ollut hyvässä järjestyksessä. Ainakin minun tapauksessani, kaappien sisältö ja siisteys kertoo jotain sisimmästäni. Olen tunnollinen, huolellinen ja järjestelmällinen, mutta kerään tahattomasti asioita itselleni ja itseeni.

Olen ollut jopa niin tunnollinen, että käytin rikkinäisiä sukkia ja kulahtaneita vaatteita. Ajattelin käyttää ne aivan loppuun, koska se on myös ekologista. Eihän se loppujen lopuksi ollut kivaa. Sukista pilkistävät varpaat nolottivat aina kengät riisuttuani eikä nuhjuinen yöpaitakaan tuonut kovin naisellista oloa. Treeneissä uudenkarhea toppi ei ollut miellyttävä päällä, mutta koska olin sen hankkinut, niin ekologinen ajattelu velvoitti pukemaan sen ylleni.

Käytin siis vaatteita, joista en edes pitänyt tai jotka olivat jo kunnialla velvollisuutensa hoitaneet. Sama koski ihorasvoja, hoitoaineita, shampoita, pompuloita, lakanoita, koriste-esineitä ja astioita. Vuosien varrella kerääntynyt sekamelska vaikutti myös henkisesti. Tavallaan tunnollisuuteni ja sitä myöten tuntemani velvollisuus johti tilan loppumiseen asunnollani sekä päässäni.

Vaatteet kannattaa kierrättää, luontokin kiittää!
En tiennyt, mistä, mitä ja miten karsia. Tässä KonMari auttoi valtavasti. Luopuminen oli vaikeaa ja ajoittain tuskaista, sillä meitä sitoo tavaroihin ja vaatteisiin tunteet. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, kun vaikkapa tietyistä käsipyyhkeistä (jotka hyvästelin) tuli erinäisiä muistoja mieleen. Ja juuri tunnesidosten vuoksi projekti venyi ja kesti. Elin monia menneitä hetkiä uudestaan. Samalla heitin hyvästit tarpeettomille muistoille.

Luopumista helpotti ajatusmalli, että tavaroillakin on nyt parempi. Kaikelle on paikkansa; niin säästämilläni esineillä kotonani kuin niillä, jotka päätin laittaa kiertoon. Molemmat kiittävät. Myin paljon tavaroitani kirpputorilla ja toivon, että omat entiset aarteeni ovat nyt jonkun toisen luona iloa tuomassa. Kierrättäminen on lähellä sydäntäni, joten jo ajatus jatkojalostuksesta helpotti luopumista.
Näihin voi viedä myös rikkinäisiä vaatteita!

Tarpeettomat johdot ja laturit sekä rikkinäiset valosarjat vein elektroniikkaromun keräyspisteeseen. Turhia lehtiä ja papereita oli vino pino ja ne vein paperinkeräykseen. Ehjiä vaatteita ja tavaroita myin kirpputorilla ja ne, mitkä eivät menneet kaupaksi, vein Lähetyskirpputorille (ottavat sinne ainakin täällä Iisalmessa ilmaiseksi vastaan).

Rikkinäiset vaatteet voi kierrättää H&M:ssä. KappAhl ottaa vastaan myös laukkuja ja kenkiä, mahtavaa! Molemmista liikkeistä saa ekoteon tehtyään halutessaan alekuponkeja seuraavalle ostoskerralle. Sekajätteeseen päätyi loppujen lopuksi hyvin vähän roskaa, mikä lämmittää luonnonystävän mieltä suuresti.

Enää ei tarvitse pelata tavaroilla Tetristä. Tulin samalla myös päästäneeksi irti taka-alalle sysäämistäni muistoista. KonMari lupaa kirjassaan, että "Samalla kun siivoat, tule järjestäneeksi asiasi ja elämäsi.". Näin todella tapahtui. Minä ja tavarani saimme uuden elämän ja uuden alun. Ja kupongeilla ostin uusia sukkia niiden rikkinäisten tilalle. Käyttämättömät etusetelit ovat jo paperinkeräyksessä. Voilá!


I've been very tidy and conscientious since childhood. I am good to organize and put things where they belong. In my opinion, how do you storage and what kind of things you have, it tells a lot of you as a person. Or at least in my case, I figured that out. I have worn even holey socks and shirts I dislike. Well yes, it is ecological and that's why I kept those stuff, but it wasn't fun. I didn't feel confident and okay with it. All that hodgepodge reflected my head.


There are many things you get and earn during your lifetime, but what do you really need and what do you want to save? Within the KonMari project, I find out, that I had a lot of things just to keep for as responsibility. Because of my conscientiously, there was no more space for me or for my thoughts. Relinquishing was the hardest part and the book of KonMari helped with this a lot. I faced my history by searching my closets. My belongings woke up different kind of emotions. It was scary and painful, but very soothing too. I am thankful for the all the stuff I decided to keep but also thankful for those I let go. Win-win for both. Everyone got a new life and a new beginning.

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Hävityksen kaunistus

Muonaa tarjolla pahan päivän varalle.
On luonnollista, että orava varastoi ruokaa pahan päivän varalle. Sillä ja monilla muilla luonnoneläimillä siinä on kyse selviytymisestä. Kun avaan oman ruokakomeroni, voisi luulla minun varustautuvan vähintäänkin ydinsotaan.

Järkytyksen aiheita aiheutti aiemmin myös muut kaappini. Näistä eritoten vaatehuoneeni, jonne en edes enää meinannut mahtua sisään. Tavaraa oli yksinkertaisesti aivan liikaa. Olin varastoinut paljon tarpeettomia ja minulle hyödyttömiä esineitä. Miksi ihmeessä ihminen niitä säilöö?

Nämä kassit lähtivät yksistään vaatehuoneesta...
Kuten viime tekstissäni mainitsin, kokeilin uteliaisuuttani KonMaria. Ensiksi ajattelin sitä kaupalliseksi hömpäksi, mutta kun luin kirjaa, innoistuin valtavasti ja tartuin toimeen. Ja voin kertoa, että ainakin minulle menetelmä oli mullistava kokemus!

Kun aloin tarkemmin tutustua tavaroihini, ne todella puhuttelivat. Kuulostaa hullulta, mutta näin se on. Tavarat itsessään kertoivat, mitkä haluan säilyttää ja mitkä laittaa kiertoon. Loppujen lopuksi minulla oli paljon vaatteita ja tavaroita, joita käytin ja säilytin vain velvollisuuden tunnosta. Nyt kun asun vain minun mieltäni hivelevien asioiden keskellä, olo on kevyempi, huojentuneempi ja siten myös paljon parempi. Elän ilon ympärillä. Näinhän sen pitäisi mennä!

Toki täytyy myöntää, ettei projekti aina helpolta tuntunut. Tuskastuinkin. Omien tavaroiden läpikäynti oli samalla avain sisimpääni. Ne kertoivat paljon itsestäni ja myös siitä, miksi nyt oli aika sanoa tietylle ajanjaksolle näkemiin. Siksi tähän on mennyt kauan aikaa enkä ole täysin valmis vieläkään. Ehdottoman hyödyllistä ja kannattavaa kuitenkin.

I'm keeping this..!
Mikäli innostuit, suosittelen lukemaan Siivouksen elämänmullistavan taian. Siinä on kaikki esimerkkeineen niin hyvässä paketissa, ettei minun niitä kannata uudelleen kirjoittaa tänne. Noudatin kirjan siivousjärjestystä säntillisesti ja tein muutenkin aika lailla pilkulleen Konmarin oppien mukaan. Ja vaikka tavaraa ei olisikaan liikaa, liputan kirjan puolesta. Ehkä voit löytää uusia puolia itsestäsi järjestelemällä ja tutkimalla sinua ympäröiviä esineitä. Miksi pidät niistä tai mitä tunteita ne sinussa herättävät?

Tämä artikkeli oli joku aika sitten Savon Sanomissa.
Isojen kokonaisuuksien osalta sain projektin valmiiksi noin kolmessa kuukaudessa. Syy, miksen ole vielä valmis on se, etten tuossa tunnekuohussa pystynyt läpikäymään esimerkiksi valokuvia ja kirjeitä. Minulla odottaa vielä iso ruokareseptipinokin läpikäymistä. Ajattelin, etten "nyhräämällä" etene. Siinä mielessä siis poikkesin kirjan neuvoista. Nyt on aikaa palastella ja paikkoa, ja se on aika kivaakin. :)

PS. Olisin halunnut laittaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta en pysty. En halua enää nähdä sitä kaaosta ja tavaramäärää.


I wonder why people store stuff they don't need or dislike. I had a lot of unuseful and unnecessary things. I was curious but a bit sceptic about KonMari method. I doubted could it really work. I grabbed the book The Life-Changing Magic of Tidying Up and I it totally got me. It really was something magical it definitely worked! When I really started to get known with my belongings, they spoke to me. Might sound quite weird, but when listening they told me if to keep or toss away. And now I am more than happy to live with everything which brings me joy. That's how it should go!

I must say, it wasn't easy all the time. It was hard to face my past and say goodbye to one era. The process was a key to myself. That's why it took about three months and I must confess, I'm still not ready. It was impossible to sort letters or photos when the emotions were strong anyway. But now I do have time to finish the project and I'm happy and good with that.

So, if you got interested, I highly recommend the Marie Kondo's book. It includes good examples and it's full of great tips. I followed her advice conscientiously. And even if you don't have too much stuff, you might find new sides about yourself by sorting and organizing. Why not give it a try? :)