Suomen kesä

Monelle lienee Eino Leinon runo Lapin kesä tuttu ainakin Vesa-Matti Loirin esittämänä. Nyt voisi sanan "Lapin" tilalle vaihtaa "Suomen". On nimittäin kaikki kukkinut niin nopeasti, että ei perässä pysy. Kielot ovat täydessä loistossaan, samoin lupiinit. Pihlajakin kukki jo. Monena vuonna olen kerännyt luonnonkukista juhannuskimpun kotiini. Nyt otin räikeän varaslähdön.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti

Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin

Tuon usein tuntenut oon raskahasti

Kun katson kansan tämän vaiheisiin

On outoa, kun kaikki on niin aikaisessa. Tuntuu kuin elettäisi reilusti jo heinäkuuta. Olen vähän käynyt tutkailemassa myös marjatilannetta. Mustikan osalta näyttää hieman huonolta, sillä suurin osa taisi palaa karrelle. Raakileita on vain siellä täällä. Enimmäkseen on tyhjiä ja kärventyneitä varpuja. Puolukka vaikuttaa toistaiseksi erittäin lupaavalta, samoin lakka. Pitää vielä samoilla useammalla alueella tilanteen varmistamiseksi.

Suolla pursuaa

Vähäiset sateet ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Ilma tuntuu hieman raikkaammalta. Harmi vain, että väliin mahtui myös julmetun kylmä jakso. Lisänä vielä viimainen pohjoistuuli. Moni on huolissaan sähkökatkoista. Minä olen sydän syrjällään lintujen pesistä ja poikasista. En uskalla edes ajatella, montako pesää tuuli on riepotellut puista alas.

Entäs pienet poikaset. Pesässä on kylmä ilman emoa, mutta ruokaakin pitäisi hankkia. Ei mikään helppo marketin nakki koleassa ja tuulisessa säässä. Tiedän yhden västäräkin pesinnän, jolle ainakin kävi huonosti. Hyvin kehittyneet poikaset olivat paleltuneet pesään. Surku tuli. Eikä ole maastoon hypänneillä untuvikoilla sen helpompaa; ei kovin pehmeä lasku kylmään maailmaan. Alkukarsinta on kovaa.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta

Ja suuri surkastua alhaiseen

Miks meillä niin on monta mielipuolta

Miks vähän käyttäjiä kanteleen 

Karsinnasta puheenollen, vieläkin suurempi suru tuli puserooni, kun jälleen yksi ikimetsä laitettiin sileäksi. Murruin täysin, kun metsäkone pudotti myös kanahaukan pesän. Alas tuli neljä poikasta, joista yksi menehtyi rytäkässä. Kaikista kamalinta on, että yleinen käytäntö tässä asiassa näyttää olevan laittaa poikaset koneen telaketjujen alle. Painetaan asia metallisella.

Tähän sydänsärkyyn ei saa lääkettä apteekista. Paha olo kaivaa rintaani koko ajan. Kuinka voimme olla näin julmia ja tunteettomia? Millä oikeudella tuhoamme kaiken ympäriltämme? En uskalla edes ajatella, mitä Kuopioon suunnitteilla oleva sellutehdas tekee ympäristöllemme.

Oi oppi ottakaatte joutsenista/Ne lähtee syksyin, palaa keväisin

 Ja minä itse, miksi näitä mietin?

Se merkki varhaisen on vanhuuden

Miks seuraa käskyä en veren vietin

Vaan kansain kohtaloita huokailen

Tuskin opimme koskaan. Tätä menoa tuhoamme itse itsemme. En voi pysäyttää yksin mitään, enkä paljonkaan edes hidastaa. Silti, haluan tarttua toimeen vielä kun se on mahdollista. Tuletko mukaan?

On vastaus vain yksi Lapin suvi

Sit' aatellessa mieli apeutuu

On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi

Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu

Everything has blossomed so quickly, that it feels like we are living already in July. Can't even imagine that Midsummer festival is still to come. Things like berries came early this year. You might find some blueberries already next week! Only bad thing is that there might not be much of it. It was so hot and it didn't rain at all in May. Well, I can live with that.

The thing I can't accept is cutting trees and in the middle of a summer! Firstly, it's just not right to log a primaeval forest. Secondly, what about all the nests? I felt (and still feel) very deep sadness when I heard that a forest machine dropped a Northern Goshawks nest. Four chicks fell down, one passed away. The most horrible thing is, what human normally do in this situation. It is so cruel that I can't even write it down. But you can guess, what they will do with a machine... My heart is broken. Not any painkiller helps. Why we need to destroy everything?

We never learn, but still, I want to do something. I can stop nothing and it is even hard to slow things down. Together we are stronger. Are you with me?

Kesä vaakalaudalla

Voi elämä, että pidän eritoten tästä vuodenajasta! Koivun ja sireenin tuoksu, kukkaloisto ja lintujen ilakointi. Tähän en vaan milloinkaan kyllästy. Ja se hetken huuma, se on pian ohi. En halua synkistellä, kauneutta on myös syksyllä ja talvella, mutta tässä ja nyt on jotain vain niin paljon enemmän. Sääli, että se tuntuu myös menevän nopeammin ohi.

Laulurastaan pesällä

Minulla on ollut jälleen ilo ja nautinto kulkea valmentajani mukana linnunpesillä rengastelemassa. Suloiset linnunalut ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Pöllönpoikien vikinä ja telkänpoikien hyrinä soi hellyyttävinä säkeinä korvissani. Terhakat rastaanpojat luovat mieleeni hilpeyttä ja pehmoisia töyhtöhyypän, kuovin ja lokin poikasia voisin paijata loputtomiin. Ja entäs tämä vehreys ja luonnon runsaus - kesä on kauneimmillaan.

Mikään ei kestä ikuisesti eikä siltä tosiasialta voi välttyä, että päivän pituus jälleen tästä eteenpäin lyhenee. Taitekohta on mennyt. Onneksi valoa riittää vielä rutkasti nautittavaksi. Hullaannuin täysin tästä upeasta vuodenajasta ja pari linturetkeä on venynyt aamun pikkutunneille saakka. Kaikki näyttää erilaiselta, kun kotiutuu vasta auringon noustessa. Yöllä luonto elää erilaista elämää. Rauhallista ja voimaannuttavaa.

Tämä aika tuntuu menevän ohi ennen kuin se kunnolla ehtii edes alkaa. Juhannusruusutkin ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan. Samaa voisi sanoa omasta voinnistani. Juuri kun ehdin parantua edellisestä vaivasta, uusi tuli jo päälle. Niska edelleen oikkuilee. Tällä kertaa siihen iski noidannuolen tyyppinen vika. Pystyin juhannusviikolla hädin tuskin kävelemään eikä pää liikkunut minnekään. Ja kun muutaman päivän päästä alkoi olo kohentua, vaiva tuli uudestaan, mutta toiselle puolelle niskaa.

Kalalokin poikanen

Juhannukseni meni siis luontoa ihastellessa ja retkeillessä sen minkä pystyin. Kieltämättä oli mukavaa istua valmentajan kyydissä ja katsella upeita Savon maisemia. Ajettiinpa juhannuspäivänä lossillakin, joka sekin oli itselleni elämys. Kaukaa Kallaveden takaa erottui myös Puijon torni. Että ei mitään niin kurjaa, ettei jotain hyvääkin.

Niska ei ole vieläkään täysin oireeton, särky onneksi helpotti. Täytyy yrittää pysyä positiivisena. Ympärillä on paljon hyvää, jos vain haluaa nähdä niin. Ja jos niskoihini on meteorologina uskomista, niin pian lämpenee. Näin kävi ainakin viimeksi, kun aloin parantua. Heh. Ja vaikka juhannus meni jo, niin onneksi tämä kaikki tulee ensi vuonna uudestaan. Mutta ilman niskavaivoja, kiitos.

Puutossalmen lossilta näkyy Puijon tornille asti.

I go crazy in this time of the year. All the colours, smells and noises. The beauty is everywhere! I've been up very late and came home at the sunrise. Nature looks so different by night. Summernight is something special. I love. It makes me feel stronger and powerful. All I can say, is Wow! Here has been quite cold for a summer. Only like +15 dergrees. If we believe my neck, it will get warmer soon. And yes, there is unfortunately problem again. This time my neck got stuck, I hardly could have moved in a week. And the only thing which helps is time. Feels like summer is over before it already started. Well, I have to stay positive. I'll be fine and there is good things around me, if I want to see so. And the spring and summer will come next year too. Without the neck pain, thank you.