Silmissä vihertää

Ei, en ole kateudesta vihreä. En ole koskaan mielestäni ollutkaan. Minua ei haittaa, että toiset urheilijat leireilevät etelän lämmössä pitkiä jaksoja. En kadehdi myöskään heitä, jotka lomailevat ulkomailla. Rakastan lähiympäristöäni vuodenajasta riippumatta vain niin paljon. Viihdyn täällä mainiosti.

Etenkin tämä aika vuodesta. Wau! En tällä hetkellä malttaisi edes olla missään muualla kuin kotoisassa Savon ympäristössä. Toki helle tuntuu kylmän talven ja sateisen viime kesän jälkeen aivan ihanalta, mutta muutenkin luonnossa on mahtavaa liikkua juuri nyt. Hyttysiäkään ei ole vielä riesaksi asti, paarmoista puhumattakaan. Voi valtava tätä lajien kirjoa ja kauneuden määrää!

Linnunpoikia en vielä ole päässyt näkemään, mutta pari komeaa ukkometsoa kylläkin. Ovat olleet niin hormonipöllyssä, että haastavat ihmisen tai vaikka auton taisteluparikseen. Kuvat jäi osaltani jostain syystä ottamatta. Ei tehnyt mieli lähteä ottamaan nelikiloisesta kanalinnusta mittaa. On se komistus!

Olen ollut innoissani myös siitä, että olen päässyt taas ulos harjoittelemaan. Kotoinen Sankariniemen kenttä tuntuu mukavalta jalkojen alla. Nyt on jälleen uusi hieno kesä edessä aikaa hakea lentoa menoon. Tähän asti kaikki on sujunut oikein kivasti.

Mustikkakin kukkii pian. Nam.

Varsinaiset harjoitukset hoitelen urheilukentällä, mutta liikuntaa tulee paljon myös luonnonhelmassa. Valmentajani kotimökillä saa kantaa puita ja vettä, mikäli mielii saunoa. Puuhun kiipeän mielelläni, välillä syystä, välillä ihan vain huvikseni. Korkealta saa kivoja kuvia!

Toissailtana kävin Jannen kanssa hakemassa hakkuuaukolta ison puupökkelön, jonka sahasimme valmiiksi jo viime syksynä. Siitä on tarkoitus tehdä pönttö viirupöllölle. Vaikka ontto puu oli ehtinyt vähän jo kuivahtaa, se painoi takuulla yli 60 kiloa. Siinä tuli sopiva iltapuhde helteiseen keliin, kun sitä kiertin, vyörytin ja kannoin metsätien varteen. Matkaa oli kiitettävät parisataa metriä.

Onneksi urakan jälkeen pääsin suoraan uimaan. Järvivesi on lämmennyt jo melko paljon. Ihastelin rantavedessä upeaa auringonlaskua. Joutsen kutsui pariaan järven toiselta puolelta ja telkät lensivät kunniakierrosta ohitseni. Rantaraidassa pörisivät kimalaiset ja sammakot kurnuttivat sen juurella. Kirjosiepon ja pajulinnun laulut säestivät täydellistä kevätiltaa.

En olisi uskonut, että hetki olisi voinut muuttua vielä paremmaksi, mutta niin tapahtui: vastarannalta kaikui viirupöllön huhuilu. Hihkuin sisäisesti riemusta. Tuli niin onnellinen ja hyvä tunne. Ihan kuin olisin saanut kiitoksen jo etukäteen. Nyt täytyy alkaa taistella niiden elinympäristön puolesta tosissaan.

Kaiken lisäksi kovasti odottamani ja kaipaamani tervapääskyt saapuivat tänään. Tuomikin kukkii muutaman päivän sisään. Kesä voi alkaa.


Oh, wow! Everything is turning into green. I love the place, where I live and at the moment I even wouldn't like to be anywhere else. Yes, the warm air feels wonderful after cold winter and rainy last summer. But anyway nature is very tempting right now. I am also excited that I can train outside again. The home track feels wonderful under my feet. Moreover, I have a whole summer time to learn to fly.

I still do some exercises in nature too. A good example is from some days ago. I and my coach have searched good trunks from logging areas to make them for birdhouses. Well, this was quite big. The log weighted over 60 kgs and I rolled it nearly 200 meters. And here has been very warm (+25-29 degrees) lately. Quite a sweaty work. But I already got the best prize ever. After the workout, I went swimming. The sunset was once again amazing and guess what I heard, the Ural Owl. <3

Kuikkien seurassa on kiva uida. Black-throated Loons are nice swimming company.

Makuasioita

Millä lie lannoitettu (lue teksti)... Hyviä silti ovat! ;)

Meni taas vähäksi aikaa maku ihan kaikesta, kirjaimellisesti. Sain tuossa kevään korvalla uuden flunssan! Viitisen viikkoa meni siitä kunnolla paranemiseen. Kaikki kikat ja konstit olivat kyllä käytössä, uutena sinkki. Mahatautia minulla ei vielä ole ollut, sitä odotellessa... No, eipä ne vaivat ole ennenkään valittamalla lähteneet.

Mautonta on toisinaan myös ihmisen toiminta. En oikein ymmärrä vihaa luonnoneläimiä kohtaan. Miksi meidän täytyy saada hallita ja kontrolloida kaikkea? Tulin hyvin surulliseksi, kun viirupöllön pesäkolo oli tarkoituksella tukittu. Kelopökkelöön, jossa uljas pöllö pesi kahtena viime vuonna, oli tökätty keppi. Kaiken huippu oli Tyrnävältä kantautunut uutinen: viirupöllö poikineen oli ammuttu. Sydäntä särkevää. Lisäksi olen kuullut, kuinka harakanpesiä on kotipihoista tuhottu, jotteivat ne häiritsisi yöunia. Joutsenen muniin on puhkottu reikiä, jottei mitään kuoriutuisi. Metsäkoneet jyräävät surutta puukiipijöiden elinympäristöjä. Tältäkin keväältä on jo yksi poikaspesä tuhoutunut hakkuiden takia. Luonnonsuojelurikoksia kaikki, mutta me emme välitä. Omia etuja on kivempi ajaa.

Viirupöllöllä ei ole ollut hyvä pesimävuosi Pohjois-Savossa

Elämä sen sijaan on maistunut hyvinkin makealta. Ehkä sen tekee upea kevät ja alkukesä, ehkä oma ymmärtämykseni. Olen saanut motivaation takaisin! Ei perus-arjessani ole ollut valittamista, normaalia mukavaa elämää hymyssä suin. Mutta jotakin uutta ja hienoa on minussa tapahtunut. Olen päässyt irtautumaan kaavamaisuudesta. En enää tee asioita, koska ne vain täytyy tehdä. Nyt haluan tehdä. Siinä on iso ero, niin harjoituskentällä kuin kotiaskareissakin. Huomaamattani olen saanut paljon enemmän aikaiseksi.

Punatulkkuja on ollut paljon ja nyt on myös poikasia!

Kosiomatkalla? Ahaa!

Ei kaikki kuitenkaan ole tullut ilman kitkeriä sivumakuja. Kovassa koulussa olen ollut itseni kanssa. Monet puhuttelut olen päälleni pitänyt, ja vihdoin alkaa oppi mennä perille. Pyrin vastaisuudessa siihen, että käännän kaiken vähänkin negatiivisen asian positiiviseksi keinolla millä hyvänsä. Ei ole olemassa ongelmia, me vain luomme ne ja tuhlaamme energiaa niiden pohtimiseen ja ratkomiseen. Haluan vihdoin siirtyä sanoista tekoihin. Sillä on merkitystä. Huolet, murheet ja kiire on nyt siirretty romukoppaan.

Homma taas maistuu!

Kevään ja alkukesän makuja ja tuoksuja on ollut ihanaa tunnustella. Torijäätelöllä olen käynyt jo monta kertaa. Ensimmäiset muurinpohjaletut olen syönyt ja raparperipiirakallakin herkutellut. Smoothiet maistuvat super-hyviltä ja suoraan lähteestä haettu vesi on taivaallista! Mustikka on jo kukkinut ja villiyrtit ovat nyt parhaimmillaan. Kyllä tässä ihan vesi kielellä odotellaan uutta satokautta, myös urheilussa.


Hooray, I have got my motivation back! I won't complain about my ordinary life, but now it has something more. It's so nice to do things, like athletics again. Now I do things willingly, earlier I only had to. I have accomplished a lot during one month! Never been this sure and feeling great about what I do. For now on I want to focus all my energy for good things and being positive. Life is too short to rewind things, which I can not affect anymore. There are no problems. We made them up and then try to fix them. I don't want to be part of that kind of life anymore. It only matters, what I do next. And what's great also, feels and tastes like summer. Yummu!

Aamu alkaa usein parvekkeelta. Lähtee päivä mukavasti ja rauhallisesti käyntiin.

Juuret

Kevätiloa kotiovella

Alakaa peellä ja loppuu aalla. Kotimaisemissa Pohojois-Pohojammaalla tuolta "tuoksulta" ei voi välttyä, etenkään näin keväällä. Kaikkeen tottuu. Ilman happipulloa kyllä pärjäsin juoksulenkillä. Nuorempana oli vaikea vastata, kun joku kysyi, mistä olen kotoisin. Nolotti kertoa, että Kärsämäeltä. Vastauksen yritti aina kiertää tai sitten tunnustus piti tehdä mahdollisimman hiljaisella äänellä. Oulusta etelään, semmoinen pieni kylä. Haapajärven, Haapaveden, Pyhäjärven, Pyhännän ja nykyisen Siikalatvan keskellä. Ei tuntunut arvonnousu edes uuden Suomen keskipisteen myötä.

You rang?

Ehkä näin, mutta olen silti ylpeä juuristani. Olen saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä, luonnon lähellä. Nyt vanhemmiten sen arvon ymmärtää vielä paremmin. Ei meillä tarvinnut edes polkupyörää lukita. Harrastusmahdollisuuksia oli riittävästi, lisäksi oli silloin tällöin discoja ja elokuvailtoja. Saattaa kuulostaa tylsältä ja kankealta (nuorempana se ajoittain siltä tuntuikin), mutta ihan tarpeeksi maaseudullakin tekemistä löytyy. En valita, vieläkään. Olen maalainen, viihdyn maalla ja nykyisinkin koen asuvani maalaiskylällä. Olen juurtunut Ylä-Savoon. Tukikohdaksi asettui Iisalmi seitsemän vuotta sitten. Täällä minun on hyvä. Kaikki on lähellä, mitä tarvitsen. Myös lapsuudenkoti.

Vihervarpunen (Carduelis spinus)

Pienellä peukaloisella on kova ääni

Samanlaiseen turvallisuuteen luottavat myös linnut. Moni siivekäs palailee näihin aikoihin synnyinseuduilleen pesimään. Paikkauskollisuus vetää puoleensa. Tiedän yhden uskomattomalta kuulostavan tarinan. Vesannolla on yksi entinen navetta varsinainen pääskyjen pyhättö. Joka kesä siellä pesii kymmeniä pareja, sisällä haarapääskyjä ja ulkona räystäspääskyjä. Viime kesänä minulla oli kunnia tavata samaisen navetan orsilla vuonna 2009 syntynyt haarapääskyn poikanen, ja pesimässä. Ajatella. Komea riukupyrstökoiras on siis lentänyt edestakaisin Afrikkaan viisi ja puoli kertaa. Matkana tämä tekee linnunteitse yhteensä noin 60 000 kilometriä! Mikä selviytyjä! Toivottavasti tämäkin vuosi on sille suotuisa.

Puoli kuuta peipposesta

Oravakin lukee Niksi-Pirkkaa

 Kevät on edennyt mukavaan tahtiin. Pian saapuvat ensimmäiset pääskyt tännekin. Telkillä ja pöllöillä on pesintä jo täydessä vauhdissa. Telkkien soidintaisteluja ja -menoja olen päässyt viime päivinä seuraamaan ihan lähietäisyydeltä. Samalla pienellä järvellä näyttää olevan kolme paria. Parempaa tosi-tv:tä saa hakea. Minä ainakin viihdyn. Pönttöjä kierrellessä löytyi myös yksi oravanpesä, jossa oli viisi hyvin pientä poikasta. Kärpäset ja hyttysetkin ovat heränneet. Ilahduin lisäksi suuresti, kun tavoitin viirupöllöemon pesäpökkelöstä. Viirupöllö on järkähtämättömän paikkauskollinen. Nälänhädässä se ennemmin kuolee kuin vaihtaa maisemaa. Siinä vähän sitkeydestä ja sisukkuudesta mallia.

Ja näin pieniä poikasia oravalla nyt on

Laitettiin tilhille muuttoevästä

I'm very proud where I come from. It's a small country village called Kärsämäki in the middle of Finland. When I lived there, it felt also a place in the middle of nowhere. Nowdays I appreciate the smallness even higher. I have had a chance to grow up in a safety enviroment and what's the best part, nearby the nature. Although the small village, we had a lot possibilities for hobbies. I never complained. But, it felt also nice to travel to the nearest big city called Oulu. It took only plus one hour to get there.

"Häiritä ei saa, tuo juoksu mitä toimittaa."

Now I have put down my roots in Northern Savo. I live in Iisalmi which is in my opinion a small city with about 20 000 inhabitants. My childhood home is also near, only 110 kilometers away. Somebody might think that it is far away, but I have used to travel in Finland. And everything where you get in few hours, is near. Birds will also trust for the same kind of safetyness. They will come back for the area they've been born. The best examples I know are Barn swallows (Hirundo rustica) and House martins (Delichon urbica). I have had an honour to follow their trip very near. My coach is a bird ringer and he has ringed over 61 000 birds in his lifetime. Last summer I met a Barn swallow who was ringed in year 2009. Wow! He had made his way back in Finland from Africa five times, which means over 60 000 kilometers! I revere. So, my journeys are way more easier... and closer...