Hävityksen kaunistus

Muonaa tarjolla pahan päivän varalle.

On luonnollista, että orava varastoi ruokaa pahan päivän varalle. Sillä ja monilla muilla luonnoneläimillä siinä on kyse selviytymisestä. Kun avaan oman ruokakomeroni, voisi luulla minun varustautuvan vähintäänkin ydinsotaan.

Järkytyksen aiheita aiheutti aiemmin myös muut kaappini. Näistä eritoten vaatehuoneeni, jonne en edes enää meinannut mahtua sisään. Tavaraa oli yksinkertaisesti aivan liikaa. Olin varastoinut paljon tarpeettomia ja minulle hyödyttömiä esineitä. Miksi ihmeessä ihminen niitä säilöö?

Nämä kassit lähtivät yksistään vaatehuoneesta...

Kuten viime tekstissäni mainitsin, kokeilin uteliaisuuttani KonMaria. Ensiksi ajattelin sitä kaupalliseksi hömpäksi, mutta kun luin kirjaa, innoistuin valtavasti ja tartuin toimeen. Ja voin kertoa, että ainakin minulle menetelmä oli mullistava kokemus!

Kun aloin tarkemmin tutustua tavaroihini, ne todella puhuttelivat. Kuulostaa hullulta, mutta näin se on. Tavarat itsessään kertoivat, mitkä haluan säilyttää ja mitkä laittaa kiertoon. Loppujen lopuksi minulla oli paljon vaatteita ja tavaroita, joita käytin ja säilytin vain velvollisuuden tunnosta. Nyt kun asun vain minun mieltäni hivelevien asioiden keskellä, olo on kevyempi, huojentuneempi ja siten myös paljon parempi. Elän ilon ympärillä. Näinhän sen pitäisi mennä!

Toki täytyy myöntää, ettei projekti aina helpolta tuntunut. Tuskastuinkin. Omien tavaroiden läpikäynti oli samalla avain sisimpääni. Ne kertoivat paljon itsestäni ja myös siitä, miksi nyt oli aika sanoa tietylle ajanjaksolle näkemiin. Siksi tähän on mennyt kauan aikaa enkä ole täysin valmis vieläkään. Ehdottoman hyödyllistä ja kannattavaa kuitenkin.

I'm keeping this..!

Mikäli innostuit, suosittelen lukemaan Siivouksen elämänmullistavan taian. Siinä on kaikki esimerkkeineen niin hyvässä paketissa, ettei minun niitä kannata uudelleen kirjoittaa tänne. Noudatin kirjan siivousjärjestystä säntillisesti ja tein muutenkin aika lailla pilkulleen Konmarin oppien mukaan. Ja vaikka tavaraa ei olisikaan liikaa, liputan kirjan puolesta. Ehkä voit löytää uusia puolia itsestäsi järjestelemällä ja tutkimalla sinua ympäröiviä esineitä. Miksi pidät niistä tai mitä tunteita ne sinussa herättävät?

Tämä artikkeli oli joku aika sitten Savon Sanomissa.

Isojen kokonaisuuksien osalta sain projektin valmiiksi noin kolmessa kuukaudessa. Syy, miksen ole vielä valmis on se, etten tuossa tunnekuohussa pystynyt läpikäymään esimerkiksi valokuvia ja kirjeitä. Minulla odottaa vielä iso ruokareseptipinokin läpikäymistä. Ajattelin, etten "nyhräämällä" etene. Siinä mielessä siis poikkesin kirjan neuvoista. Nyt on aikaa palastella ja paikkoa, ja se on aika kivaakin. :)

PS. Olisin halunnut laittaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta en pysty. En halua enää nähdä sitä kaaosta ja tavaramäärää.

I wonder why people store stuff they don't need or dislike. I had a lot of unuseful and unnecessary things. I was curious but a bit sceptic about KonMari method. I doubted could it really work. I grabbed the book The Life-Changing Magic of Tidying Up and I it totally got me. It really was something magical it definitely worked! When I really started to get known with my belongings, they spoke to me. Might sound quite weird, but when listening they told me if to keep or toss away. And now I am more than happy to live with everything which brings me joy. That's how it should go!

I must say, it wasn't easy all the time. It was hard to face my past and say goodbye to one era. The process was a key to myself. That's why it took about three months and I must confess, I'm still not ready. It was impossible to sort letters or photos when the emotions were strong anyway. But now I do have time to finish the project and I'm happy and good with that.

So, if you got interested, I highly recommend the Marie Kondo's book. It includes good examples and it's full of great tips. I followed her advice conscientiously. And even if you don't have too much stuff, you might find new sides about yourself by sorting and organizing. Why not give it a try? :)

Tilan tekoa

I never get too old with Moomins! Muumien kanssa on kiva nukkua!

Savossa on sellainen ilmaisu kuin "ruppeen nyt tilan tekkoon". En vieläkään täysin ymmärrä sen merkitystä, sillä se tarkoittaa juuri ennen nukkumaanmenoa pedin laittamista kuntoon. Itsehän toki raotan vain peittoa ja kömmin sisään. Pitäisikö siihen kuulua vielä jokin muu rituaali? Kertokaa ihmeessä pohojalaistaustaiselle.

Tilaa olen tehnyt itselleni viimeisen vuoden aikana myös ihan konkreettisesti. Olisin halunnut kertoa kaikesta kokemastani ja suoranaisista mullistuksista jo aikaisemmin, mutta keskeneräisenä ja vielä kovin haavoittuvana se tuntui vaikealta. Nyt olen valmis jakamaan kokemukseni ja toivon, että näistä kirjoituksista voisi olla myös muille apua

Pieni, suuri kirja

Kuten todettua, urheilu-urani ja elämäni junnasi monta vuotta paikallaan, koska aivokapasiteettini tilttasi. Tila loppui. Ei elämäni kurjaa ole ollut. Nautin kyllä kaikesta tekemästäni ja asioista ympärilläni, mutta samojen asioiden toistaminen edistymättä ja etenemättä mihinkään ajoi minut risteykseen. Oli pakko valita uusi suunta.

"Kotiasiat kunnossa ja elämä on aika hienoa!"

Olen siisti ihminen ja kovin järjestelmällinen. Sanoisin, että oli lottovoitto lukea Marie Kondon kirja Siivouksen elämänmullistava taika. Innostuin valtavasti, kun pääsin järjestelemään asuntoani. Se todellakin antoi alkusysäyksen kaikelle. Ikään kuin kaivattu potku takamukselle!

Korostan, että tavaroiden loniminen ja loputon järjesteleminen on intohimoni. Siksi siihen varmaan niin hyvilläni ja vähän ykskaks tartuinkin. Mainittakoon, että olisin mielelläni ammatiltani järjestelijä. No joo, mutta omasta asunnosta oli lähdettävä liikkeelle. Alkutilanne oli se, että säilytystilat olivat vähissä. Yritin epätoivoisesti keksiä uusia hienoja keinoja ja ratkaisuja ahtauteen.

Kirjan ohjeita noudattamalla aloitin projektin. KonMari kehottaa aloittamaan helpoimmasta ja isoimmasta kokonaisuudesta, joten vaatehuone oli ykköskohteeni (kerron yksityiskohtaisemmin myöhemmin). Purin koko sisällön makuuhuoneeseeni ja osin olohuoneeseen. Tavaramäärä järkytti. Ajattelin, etten selviä tästä ikinä. Se oli vasta parin neliön kokoinen koppi!

Uskollinen "Allu" oli mukana myös tällä käänteentekevällä luontoretkellä.

Vähitellen menetelmä alkoi hahmottua ja innostuin prosessin edetessä vain lisää. Olin yhtäkkiä täynnä intoa ja varmuutta, mikä oli outo ja uusi tunne. Pitkästä aikaa koin saavani jotakin aikaiseksi ja tein jotakin itselleni merkittävää. Heräsin eloon keskellä syksyistä lokakuuta!

Yksinkertaisuudessaan luovuin siis vanhasta ja annoin tilaa uudelle. Ihan noin helposti se ei kuitenkaan mennyt. Tavaroiden läpikäyminen tarkasti ja yksityiskohtaisesti toi mieleen ison nipun muistoja. Niiden kohtaaminen oli vaikeaa ja ajoittain jopa ahdistavaa. Irtipäästäminen toi kuitenkin tilalle vapauden. Henkinen ja fyysinen taakka keveni merkittävästi. Aikaa tuohon meni ja osittain projekti on edelleen kesken. Nyt on kuitenkin hyvä olla. Se on pääasia.

Syksyllä 2016 koin Tornionjoen varrella jonkinlaisen herätyksen. Seisoin vastarannalla katselemassa naapurimaahan. Miksen minäkin voisi ylittää omia rajojani? Näin unelmani, mutta haaste oli melkoinen. Päätin yrittää. Ei kai täältä kukaan kuivin jaloin selviä - oma silta täytyy rakentaa itse.

As I told, I got bored for my life. Everything was day after a day just a same. I haven't felt miserable. Happy, normal life. But still, I was missing something. My closets and brains were full of stuff. I needed to make a change and arrange some space for myself. I have heard about KonMari-method and I wanted to give it a chance. That was a jackpot for me! I love cleaning and even more sorting stuff. I could do that as a job. I'm crazy about placing things where they belong. Although I am a tidy and well-organized person, there was no more space for my stuff. I just tried to invent new solutions for everything and it was a waste of time. That reflected also physically and mentally.

I started the project as the book recommended. Firstly my clothes room. It was so full that it was hard to even step in. I spread all the stuff on my sleeping room and partly to the living room. Ouch. The clothes room size is only a few square meter, so how on earth all have fitted in? I was shocked. I thought I could ever make this through. Slowly I got the idea and I really got excited about fixing room for myself. And suddenly I was full of energy and very self-confident. I have missed that feeling and after a long time, it felt more than great. I blossomed in the middle of fall!

Simply I just threw away things I don't need or I dislike. What I got back were space and the freedom. Well, I wasn't that easy. The hardest part was to face the past. It's unbelievable how different kind of articles wakes up memories and how difficult it is sometimes just to let go. The process took a lot of time and it's still partly going on. But now I feel free, relieved and lighter and that's the most important thing.