Joulu paketissa

Päivä käyntiin

Minun joulustani muodostui tänäkin vuonna varsin yllätyksellinen. Aatto alkoi leppoisasti tavallisella kauralesepuurolla ja parilla kupilla kahvia kera piparkakun. Joulupukin kuumalinja pyöri taustalla, for sure. Kun olin oikonut jäseniäni sopivasti, pakkasin inkivääriteetä termariin, saunakamppeet kasaan ja lähdin luontoon.

Erämaassa on tähän aikaan vuodesta hiljaista.

Kävimme valmentajani kanssa tutulla talviruokinnalla erämaasuolla. Käpytikan ja kolmen korpin lisäksi muita siivekkäitä ei valitettavasti näkynyt. Olimme jo lähdössä saunan lämmitykseen, kunnes valmentajani sai yllättävän puhelun lähitienoolta. Huuhkaja tarvitsi apua. Se ei päässyt lentoon.

Isokokoinen pöllönaaras oli saalistusretkellään kastunut pahasti eivätkä siivet kantaneet. Se pääsi onneksi jouluksi hyvään hoitoon. Minäkin sain siis joululahjan!

Joku päivä minäkin olen yhtä vahva ja raju kuin huuhkaja. (Kuva: Janne Taskinen)

Olin aivan täpinöissäni koko päivän. Valmentajani idyllisellä kotipaikalla laitoimme rantasaunan lämpiämään ja rakentelimme odotellessamme varpuspöllölle pönttöjä. Järvi oli sen verran jäässä, etten enää päässyt uimaan. Kävin sitten vähän kierimässä hangessa. Tekaisin pari lumienkeliäkin. Toisen mahallaan ja toisen selällään, säilyypähän tasapaino.

Kotona odotti itsevalmistettu jouluateria. Laatikoita, kinkkua, rosollia.. yksinkertaisen hyvää! Viinilasillinen kruunasi illan. Olipa nautinto köllähtää. Joulupäivänä käväisin lapsuudenkodissani Kärsämäellä. Oli koko perhe pitkästä aikaa koolla. Hyvää ruokaa ja seuraa. Olen kai ollut kiltti, kun pari pakettiakin oli tonttu jättänyt...

Tapaninpäivänä pääsin jälleen mukaan katsastamaan kastuneen huuhkajan tilan. Pöllö oli kuivanut ja olipa sillekin laitettu joulunpyhinä parasta pöytään: hirvenlihaa! Tämä tapahtuma oli toki linnun kannalta ikävä, minulle varsin mieluinen. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti. Toisena joulupäivänä minulla oli kunnia laskea muhkea, hyväkuntoinen pöllö jatkamaan matkaansa.

Herkkua on siinä monenlaista

Oli ilo katsoa, kuinka vahvat siivet ottivat ilmaa alleen. Äänettömästi ja eleettömästi pöllö lensi tutulle reviirilleen. En tiedä, tapaammeko enää koskaan. Toivon suuresti, että ainakin voin kuulla sen jyhkeää ääntelyä keväämmällä. Nämä lahjat ovat ikuisia.

Joulusauna <3

I must have been very kind this year... I got soooooo fine present for Christmas: an Eurasian Eagle-Owl! Well, the owl wasn't very excited. She has got wet while hunting and couldn't fly. So, we took care of her and looked after for a couple of days. The owl was otherwise in a very good condition. The bird spend Christmas by drying and eating meat of an elk. I couldn't get any happier. My Christmas eve was crowned with a lakeside sauna and rolling in snow (just for fun!). After that I enjoyed the Chirstmas meal with a glass of wine.. perfect. On Christmas Day I visited at my childhood home in Kärsämäki. It was nice to see my dear parents and little sister. Overall, nice and calmful Christmas.

And there was a happy end with the Eurasian Eagle-Owl too. At the Boxing Day she was totally dry and ready to the nature again. I got the honor to let her go. It's hard to describe the owls beauty. It can fly without a noise, all the movements are smooth. Some day, I hope I can be as tough and strong as she is. I don't know if we ever meet again. But I hope, I can hear her later in the spring. This present will last forever.

Koska meillä on joulu

Tonttu leipomassa

Otsikko voipi olla huonomuististen joululaulu. Passaa minullekin. Tosin minun lempi-joululauluni on Tonttu. Toki pidän paljon myös kappaleista Sydämeeni joulun teen ja Tulkoon joulu. Kalenterin mukaan aattoon on enää hetki. Joulua ei ole kyllä tarvinnut odottaa; se tulee vauhdilla. Tänä vuonna olen ollut ajoissa. Ihme kyllä. Olen ehtinyt tehdä yllättävän paljon, vaikka joulukortit jäivätkin lähettämättä.

Seura oli hyvää

Minun joulumieleni syntyy hyvin pienistä asioista. Siksi tuntuukin, että koko kulunut kuukausi on ollut yhtä juhlaa. Leivoin tuossa yhtenä iltana pienen satsin piparkakkujakin. Laitoin ihan tonttulakin päähän ja Vesa-Matti Loirin joululevyn soimaan. Riemu ylimmillään kuin lapsella ja kylläpä kämpässä tuoksuu hyvälle, joululle.

Joulutunnelmaa kotona

Riisipuuro on maistunut jostain syystä niin hyvälle näinä aikoina, että sitä on täytynyt tehdä kera luumusopan jo useasti. Haudutuskattilassa puuro tulee liki itsestään ja samalla ehtii touhuta kaikkea muuta. Sopii minulle enenmmän kuin hyvin.

Nyt sitä saa!

Lahjoja en ole hankkinut kenellekään, paitsi kouluikäiselle kummipojalleni. Minusta on mukava ilahduttaa vaikka huhtikuun 14. päivä, jos löydän jollekin jotakin sopivaa tai silloin tekee mieli vaikka leipoa. Tänä vuonna sain tosin inspiraation leipomisen kanssa. Kaikenlaisia uusia juttuja on ollut kiva kokeilla ja testailla. Herkkuja onkin ollut sitten mukava jakaa.

Pikku paketti ystävälle

Ainoat paketit, joita viime vuosina olen hankkinut, ovat olleet linnuille. Maksaa vain vaivan. Nytkin on tiedossa hirvittävän isoja ja valmiiksi onttoja lehtikuusen pökkelöitä. Kunhan tässä vain ennättää, pitää niitäkin alkaa työstää. Siinä mainio lahja viirupöllölle. Jouluksi pöntöt eivät ehdi valmistua, mutta kevääksi kyllä. Tuurillaan sieltä kuuluu joku päivä pöllönpoikien hyrinää. Se on paras lahja minulle.

PS. Siihen joulun merkitykseen voisin lisätä vielä yhden kohdan. Se on antamista ilman ottamista, mutta kuitenkin saamista.

Oikein rauhallista joulua!

Christmas is almost here! I have done many preparations like gingerbreads and rice porridge. I have accomplished a lot, only Christmas cards wasn't sended. This whole month has been great and celebration. I get the right feeling from small things like wearing a red cap while bakering. I haven't bought any presents, except for my nine-year-old godson. The only presents I have made are for birds. I do have two very huge hollow stocks, which I'll build birdhouses for Ural Owl. It only pays the bother. The best gift I can get is if some day there will be squeaking small owl chicks. PS. I could add something for the phrase of meaning of Christmas, which I made up lately: Giving without getting, but you are still receiving.

Merry Christmas.

Kulutusjuhla?

Aamun kohokohta

Käsi ylös, kuinka moni stressaantuu joulusta!? Veikkaanpa, että aika moni. Kaupat ovat pullollaan kaikkea jouluun liittyvää, ja niin, meitä ihmisiä. Tekemistä ihan hirveästi ja aikaa liian vähän. Miten se niin äkkiä kuluukaan. Lapselle odotusta, aikuiselle hikituska.

Tietääkö luonto, että nyt on joulukuu. Monenko eläimen näet valmistautuvan kuusijuhlaan. Tietääkö orava, että parin viikon päästä täytyy syödä itsensä ähkyyn. Mikä oikeastaan on joulun merkitys?

Manteleita sekaan vasta jouluna

En väitä, etteikö minustakin ole mukava laittaa joulukoristeita, leipoa pipareita ja poltella kynttilöitä. Riisipuuroa olen jo tehnyt muutamaan otteeseen ja piti ottaa pieni varaslähtö valmistamalla porkkanalaatikkoakin. Ihanaa!


Minulle joulussa ja sen valmistelussa on tärkeää rauha. Teen sen, mitä ehdin. Ja jos en ehdi, en tee tai teen sen myöhemmin. Viime vuonna tuli sopivasti paljon luontohommia ihan yllättäen. Pari päivää ennen joulua olin leipomassa piparkakkuja, kun tuli äkkilähtö varpuspöllön takia. Pikkuinen oli eksynyt navettaan tuuletusräppänästä. Sain rutkasti joulumieltä pöllön näkemisestä ja kun se vielä istui hetken lehmän selässäkin.

Tietääkö kuukkeli, että pian on joulu?

Aattona oli mukava käydä viemässä linnuille joulutervehdys: siemeniä, rasvoja ja kauraa. Hämärän laskeutuessa tuli huikattua koskikaroille hyvää joulua ennen kuin ne menivät sillan alle yöpymään. Illalla jouluruokien valmistus keskeytyi toviksi, kun taivaalla loimusivat upeat revontulet ja niitähän piti kaupungista lähteä pimeämpään paikkaan katselemaan.

Vuosi sitten tuli toisin sanoen vietettyä joulua päivä myöhässä. Ja hyvin ehdin! Sain tehtyä likimain kaiken, mitä halusin. Onnistumisprosentti oli vaihteleva, mutta nautittua tuli eikä yksikään ruoka jäänyt pilaantumaan eikä mieli hapantunut.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi

Ei varmasti ole oikeaa tai väärää tapaa viettää joulua. Toinen tykkää perinteistä ja haluaa kunnioittaa niitä. Minä arvostan sellaistakin ihan yhtä lailla. Paras tehdä asiat, niinkuin omaan pirtaan sopii.

Jännä nähdä, mitä tämä joulu tuo tullessaan. Vähitellen ja ripotellen olen joulua laittanut. Makuja ja tuoksuja, valoja ja koristeita. Toivotan kaikille kiireetöntä ja rauhallista joulunaikaa.

Niin, ja se joulun merkitys. Minun mielestäni se on antamisen iloa ilman ottamista.

Luonnossa kiire unohtuu. Vesikin virtaa omalla painollaan.

Do you feel stressed because of Christmas? That's not the way it should go. For me Chritsmas is a calm celebration. I don't want to rush also in preparation. I do what I reach and if I don't, I won't. There's also a chance to do it later. Last year I celebrated Christmas a day late. Why? It came surpisingly many happens in nature. An Eurasian Pygmy Owl (Glaucidium passerinum) in a cowhouse and beautiful northern lights for instance. They filled my mind for a Christmas. Still, I got plenty of time for traditions like food and candles. Exciting to see what happens this year. I claim, that there isn't just a right or a wrong way to spend holidays. It's best to make things fit for good as possible for ourselves. I think the meaning of Christmas is giving without taking. I wish a peaceful and easygoing time of Christmas for everyone.

Talviunille

Puun ja kuoren (tai tyynyjen) väliin mahtuu hyvin

Moni tuntee itsensä väsyneeksi talvella. Valoa on vähän ja sitä kestää vain lyhyen hetken. Ei ihme, että karhukin vetäytyy tuhisemaan talvipesään. Itse pyrin olemaan mahdollisimman tehokas auringonnousun ja -laskun välisen ajan, ja viettämään sen myös ulkosalla. Näin minä pysyn virkeänä. Olen yrittänyt oppia tätä rytmiä päiväeläimiltä.

Käsitreeni meneillään

Linnut hyörivät ahkerasti päivän ruokintapaikoilla ja vetäytyvät hämärän tullen suojaisaan paikkaan nukkumaan. Ei ole vara riskeerata hengellään pimeällä. Pian peto vie. Minun uhkani illan tullen lienee sitten televisio. Onnekseni tuon paholaisen voi sammuttaa nappia painamalla. Eläimillä se ei ole ihan niin yksinkertaista.

"Älä lyö sormilles." En, en.

Oman korteni talvikekoon olen kantanut rakentamalla linnuille pönttöjä. Syksyn aikana tuli aherrettua kymmeniä pikkulinnun-, telkän- ja viirupöllönpönttöjä. Hyvää treeniä paitsi tekeminen, myös niiden vieminen maastoon. Kilometrejä kertyi niin askeltamalla kuin soutamalla. Voimaharjoitteluakin tuli, kun tasapainoili 70 kiloa painavan viirupöllönpöntön kanssa tikapuilla. Tokihan se piti myös ensiksi puun äärelle kantaa, ja vieläpä suon läpi. Tarpeellista ja hyödyllistä, molemmille.

Parasta pehmikettä

Nyt on asumuksia erikokoisille linnuille talveksi ja kevääksi pesimäpuuhia varten valmiina. Hyvä yöpymispaikka on yksi elinehto talvesta selviytymiseen. Siksi ei ole niin väliä, mihin aikaan vuodesta pönttöjä korjaa tai vie luontoon. Niistä on apua vuoden ympäri. Telkälle ja pöllöille pönttöihin täytyy muistaa laittaa pehmikkeitä patjaksi ja tyynyksi pöntön pohjalle, sillä ne eivät kanna sinne mitään itse. Kuiva lahopuu on oivaa materiaalia.

Muutama pikkulinnun pönttö valmiina vietäväksi

Minäkin olen panostanut omiin pehmikkeisiini viime aikoina. Ostin kaksi uutta tyynyä sekä uuden petauspatjan. Ah, kyllä kelpaa nyt nukkua. Aamulla kolottavat niska- ja selkävaivat hävisivät niiden myötä. Lisäksi olen aina kuvitellut, että tarvitsen paljon unta. Olen kuitenkin nukkunut huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin ja olen virkeämpi ja kehoni toimii paremmin. Outoa. Ehkä ihminen on sittenkin luotu liikkumaan.

Näillä mennään!

Pöllön eväs oli jäänyt tarjottimelle

Some people might feel tiredness during the winter, special here in North. The time of daylight is very short, only six hours and it still gets shorter. I have tried to take a lesson from dayactive animals. Do as much as you can between the sunrise and sunset. It works! I feel very lively and I have accomplished a lot. This autumn I have also made many birdhouses for different birds. By this you can help them to survive from wintertime and of course there's a nest box ready for spring. It was fun and useful. It's good for me as a practise and for birds as a cover. For owls and goldeneye it's important to remember to put something soft to the birdhouse, because they won't carry there anything. Rotten wood is the best pillow and mattress they can get. I invested also for my bedclothes. Two new cushions and a mattress. No more pain in neck or back in the mornings and I don't need as much sleep anymore. Maybe, after all, human is made for moving.

Kauniissa syyssäässä kelpasi evästaukoa pitää pönttöjen viennin ohessa.

Naisesta mittaa

Puolukastakin tuli kokeiltua uusia juttuja

Viime aikoina olen kohdannut asioita, joita en olisi kuuna päivänä uskonut tekeväni tai joihin en todellakaan ajatellut pystyväni. Olen ottanut itsestäni mittaa ihan kunnolla. Olen kohdannut pelkotiloja ja ennakkoluuloja.

Ja perinteisiä makuja, tottakai

Suurin ihme tapahtui reilu kuukausi takaperin. Uskokaa tai älkää, söin hernekeittoa!!! Ja nyt mietitään, mitäs kummallista siinä on. Siinä on paljonkin ihmeen aihetta. Nujersin kammon lapsuudesta. En ole suostunut koskemaan sillä kuuluisalla pitkällä tikullakaan hernekeittoon yli kahteenkymmeneen vuoteen. Nimittäin kerran yhdellä leirillä lautanen oli pakko syödä tyhjäksi. Kyllä tyhjeni vatsakin sen jälkeen enkä ole sen koomin hernerokkaan päin katsellut. Nyt tarjoutui turvallinen mahdollisuus maistaa kotitekoista soppaa. Epäröiden nostin lusikan huulille. Ja toisen. Sehän oli hyvää. Meni lautasellinen! Voin tulevaisuudessa tehdä hernekeittoa itsekin. Tykkisoppaan ja purkkihernekeittoon suhtaudun vielä varauksella. Kaiken varalta.

Rohkea mykyrokan syö. Nykyään suurta herkkuani!

Olen muutenkin äärimmäisen nirso. Ananasta opin syömään kesällä 2012 (nykyään se on suurta herkkuani). Sienet eivät myöskään ole lukeutuneet lempiruokiini. Sain nyt lokakuussa maistettavaksi vastapoimittuja voissa paistettuja kantarellejä. Nam! Vetelin niitäkin kuin aikapoika Arttu Kummelissa konsanaan. Ja uskomatonta kyllä, tein yhtenä päivänä ihan itse kantarellirisottoa. Ei mitään makujen sinfoniaa, mutta ihan hyvää ja alas meni. Ei oikein tuo sienien koostumus miellytä. Paitsi näköjään voissa pannulla.

Porkkanoita voisin syödä vaikka kuinka. Ja sitä sienirisottoa...

Vielä yhden kammokkeen, sipulin, kohtasin jokin aika sitten. Tilasin salaattiannoksen enkä älynnyt kysyä, mitä kaikkea se sisältää. Lasten nähden en kehdannut alkaa siirrellä punasipulirenkaita lautasella sivuun. Eipähän tarvinnut niellä ylpeyttään. Oliivit tosin jätin reunalle. En edes tiedä, miltä ne maistuvat. En ole koskaan kokeillut! Majoneesistakaan en järemmin pidä. Onneksi se pehmensi sipulin makua. Yllättävän hyvä yhdistelmä, maistui. Mutta en kotioloissa tekisi.

Vaan enpä ole yksin, sillä linnuistakin on tullut nirppanokkia. Ainakin osittain. Niille ei enää kelpaa "kunnon ruoka", kun tarjolla on herkkuja: talipalloja ja auringonkukansiemeniä. Oravillekaan ei kävyt maistu, vaikka niitäkin olisi ruokintapaikalla tarjolla. Herkkusiemenien perässä nekin kulkevat. Helppoa pikaruokaa. Luonnoneläimet tosin tietävät, mitä tarvitsevat. Niillä ei ole varaa epäröidä ja empiä.

Lohisalaatti minun makuuni, nam! Ei kastikkeita, kiitos.

Jotta minä tietäisin, mitä tarvitsen, turvauduin ravintoainemittaukseen. Tästä mainitsin aiemmassa kirjoituksessani (täällä). Testi tehtiin Iisalmen Lifessa kesällä. Huvittavinta testituloksissa oli se, että kehon vajeita korjatakseni minun juuri kannattaisi syödä muun muassa sipulia ja sieniä... No, kokeiltu on. Tuskinpa näin pienet määrät vielä suuresti auttavat. Katsotaan, mitä olen saanut aikaiseksi, kun testiin uudemman kerran tässä vielä tämän vuoden puolella menen. Voin kertoa mittauksesta sen jälkeen syvällisemmin, kun on vertailupohjaa. Siihen asti jatkan itseni haastamista. Kannattaa kokeilla!

Terveellinen kotiburgeri bataatista. Ranskalaisina myös bataattitikkuja, ja ananasta! ;)

You won't guess how choosy I am. And I'm talking about food. There are many foodstuff I dislike: onions, mushrooms, snails, shells, mayonnaise just a few to name. It might tell a lot, that I learned to eat pineapple in the summer of 2012. But nowdays I love it! There are also some dishes, which I will not eat gladly. One of my fears has been pea soup. It's funny, because I have always been a fan of peas. Well, about twenty years ago I was forced to eat pea soup in a camp. I threw up and I haven't eat it since. But, I finally faced my darkest food memory: I ate home made pea soup! And you know what, it was good! I could eat it some day again.

Recently I have challenged myself to eat dishes, which I have found doubtful earlier. I have tasted chanterelles, which were fried in butter. Delicious! And I even made risotto by myself about those mushrooms. Quite good, some pro could make much better. ;) But don't get me wrong. If someone has made food, which includes for example onion, I can eat it (not willingly, if it tastes a lot, but I will do it). I dare not leave it eaten. But if I have a choice, I don't take it. But for now, I'm more open for new experiences. Whatever it will be, food or any other situation in my life. Let's try it!

Maailma on mun

You rock

Syksyssä ja keväässä on paljon samankaltaisuutta. Luonto vaihtaa värejään, ilma on viileää, raikkaat tuoksut täyttävät nenän. Molemmat vuodenajat tuovat mukanaan jotakin uutta, jotakin mitä odottaa. Tehosekoittimen kappale Maailma on sun sopii mielestäni yhtä hyvin syksyyn.

"Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin."

Myrskyt. Ne vasta puhdistavatkin. Puhuri voi käydä yhtä lailla sisimmässämme.Välillä on hyvä luopua jostakin ja antaa tilaa uudelle. Itseäni on viime aikoina puistellut oma ajatusmaailmani. Kyllä, olen silti se sama Jenni, mutta koen ja näen asioita hyvin erilailla kuin aiemmin. Kun jokin saa uuden tarkoituksen, vanha menettää merkityksensä.

Huomenna lienee pouta

 "Kasvaa vuosien paino, meidät pian alleen musertaa. Käy jalkoihin tyly asfaltti, unet ohuiksi kuluttaa. Jengi pelaa vaan aikaa, niil on liikaa mistä valita. Ei kukaan huomaa et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa."

Tai sitten kastemadoilla on juhlapäivä

Erityisesti olen pohtinut omistamista. Miksi ihmisellä on tarve haalia materiaa ja tarve omistaa? Omistamme autoja, asuntoja, astioita, taidetta, lemmikkejä... lista on loputon. En väitä, ettenkö itse olisi myös materialisti. Kyllä aamukahvi maistuu muumi-mukista melkoisen hyvälle ja saa minut hilpeälle tuulelle. Se kai tavaroiden tarkoitus onkin. Mutta miksei tuota samaa tunnetta voisi saada muutoinkin?

"Nosta kasvot ylös sateeseen, katso lintujen lentoa. Ne ei kylvä, ei ne satoa korjaa, mut niil on tarpeeks kaikkea."

Koivun oksaan korkealle

Teki ampiaiset pesän, ja tosi ison!

Omat elämykset ja kokemukset luonnossa ovat tuoneet minulle valtavasti rikkautta. Niiden arvoa ei edes voi mitata rahassa. Ja onneksi näin onkin. Olisi väärin omistaa jotakin, mikä ei minulle kuulu. Yhtälailla pystyn silti omistamaan koko maailman, jos niin haluan.


"Joskus tuntuu että ajan pyörteet, kiskoo meidät mukanaan. Avaa sylisi mulle, niin maailma saa ohi virrata."

Muistoja ei kukaan vie minulta pois. Pystyn palauttamaan mieleeni varsin mielekkäitä tapahtumia. Telkänpoikien hyppääminen pöntöstä avaraan maailmaan emon kutsuessa niitä rannalla on piirtynyt syvästi verkkokalvoilleni. Liikutun vieläkin muistellessani somaa näkyä viirupöllön pöntöllä: emon alla napitti ja hyrryytti kolme pientä poikasta. Voi sitä rakkauden määrää!

"Sun aika kukkaan on puhjeta, kohti taivasta kurkottaa. Juuret viimein kylmän kiven murtaa, jos ymmärtää odottaa."

Arjen iloja

Tasapaino. Siitä tässä kaikessa lienee kyse. Hallita ääripäät. Omistaa ja olla omistamatta. Jos ei olisi tummuutta, ei kirkkaus näkyisi niin selvästi. Vastakohdat todella täydentävät toisiaan. Yin ja yang. Sitäpaitsi, jokainen hetki on jälleen lähempänä kevättä. Tasapainoisen värikästä syksyä!

"Olet kaunis. Niin kaunis. Ja maailma on sun."

"Kiivetään kukkulalle, sieltä näkee ohi kaupungin. Silloin muistat mistä tullut oot ja minne palaat takaisin."
It's not the Alps, but you can see the town up here. Beautiful morning from a moment before the Sunrise.

There's a lot in common between autumn and spring. Freshness, lights, smells, colours... And of course strong winds and storms. Sometimes it's good, if the wind blows also inside ourselves. When you give away, you might get something new for it. I've been shaken with my thoughts. Yes, I'm still the same Jenni, but I find things nowdays a bit different way. What was important yesterday, doesn't have a meaning today. And why do we have to own things? We have houses, cars, art, pets... you name it. Nature has only itself. That is something I don't want to own. And even no one should. But in the same time, I can own this whole world if I want so. I do have my memories and experiences. From that point of view, I feel myself very rich. To have and not to have. There wouldn't be brightness without the darkness. That will make the balance. Yin and yang. And you know, every moment is closer a new spring to come. I wish you a colourful and balanced autumn!

Syksyn säveliä

Ei näy enää töyhtöhyyppäparvia pelloilla eikä korviin kantaudu kuovien kailotusta. Ei kuku käki eikä kirsku tervapääskyt. Lehti kellastuu ja putoaa maahan, yöt pimenevät. Kesä alkaa olla ohi. Ei viime viikkojen lämpimien päivien jälkeen uskoisi, että on jo syyskuu. Kylläpä yksi vuodenaika taas hurahti.

Oikeastaan kesä meni ennen kuin ehti alkaakaan. Ei, en aio valittaa säistä sanallakaan. Niille kun en mitään mahda. Imin kyllä itseeni jokaisen mahdollisen auringonsäteen. Energiaa ja valoa on vaikka muille jakaa, ja toivottavasti sitä myös onnistun antamaan. Varastoon ja pakastimeen olen kerännyt talven varalle paljon muutakin.

Nämä herkut otan talteen

Käsillä tottakai!

Ja purkkiin ja pakastimeen

Mustikassa olen käynyt ahkerasti. Metsäretki treenien jälkeen on ollut varsin miellyttävää. Mieli lepää, keho palautuu ja purnukoihin kertyy sinisiä herkkuja. Monena iltana olen puolesta tunnista tuntiin kyykkinyt mättäillä. Varpuspöllö on ollut usein seuranani viheltelemässä, samoin punarinta ritisemässä. Kurjetkin ovat kajauttaneet ylilennoillaan jäähyväisensä. Haikeutta on ilmassa.
 

Illan tummuessa olen tunnelmoinut myös rantasaunassa. Uintireissut upealla kuutamolla ovat olleet alkusyksyn ehdottomia kohokohtia. Parina iltana on näkynyt myös revontulet. Yksin ei ole tarvinnut uidakaan. Kuikat kisailevat keskenään, pimeälläkin. Kaihoisat ja surumieliset äänet kielivät tulevasta muutosta. Pian on aika lähteä.

Tämä korento putosi veteen, kun olin uimassa.

Pöllöille syksy on vaeltamisen aikaa. Minäkin ole päässyt siihen osalliseksi. Muutaman kerran olen kuullut viirupöllön karjumista. Kyllä, se on huhuilusta nyt kaukana. Reviirirajat ilmoitetaan topakasti. Helmipöllöjä olen nähnyt lähietäisyydeltä, kun valmentajani on rengastanut niitä. Lieköhän rannikolle päin vai etelämmäksi matka. Toivottavasti renkaan avulla joskus kuulisi heistä ja mielellään hyviä uutisia.

Hyvin kuivui auringossa ja lähti lentoon.

 Aika kuluu vauhdilla, kun on mielekästä tekemistä. Oli upeaa kulkea jälleen yksi vuodenaika luonnon mukana sen kaikessa loistossaan. Hyvää ja lämmmintä säätä on luvattu myös tulevalle viikolle. Vielä ehtii tankata aurinkoenergiaa kehoon. Ja näyttää siltä, että puolukatkin alkavat olla kypsiä poimittavaksi. Luonnon oma punainen matto levitettynä eteeni, maiskista!

Helmipöllö kuutamolla

It seems that summer is over. Nights are getting darker and leaves fall down. Nature is changing colours and birds are moving away. Feels melancholic. It was a pleasure to walk this season together with nature. It has given me a lot. Although cold and rainy summer, I have stayed positive. And I have collected a plenty of blueberries, yummy! Fine memories from summer and much energy in my body. Autumn is also a great time. I've swam on a moonlight and heard and seen owls. Few times I've watched northen ligths in clear sky with stars. And you know what, there's a red carpet for me. In a forest, I mean. Lingonberries are ready to pick up.

Metsään kannattaa mennä nyt

Monesti kalastajille toivotellaan kireitä siimoja. Siinä määrin toivotukseni ovat osuneet kohdilleen, että sain muutama päivä sitten tuttavaltani kassillisen kalaa. Nam. Kylläpä passaa joku päivä tuikata pannulle kuhaa tai ahventa. Namnam.

Hillittömän kokoinen hämähäkki!

Itselleni on tervetullutta kireät lihakset. Ainakin tietää harjoitelleensa. Ja nyt niitä tiukkuuksia on ollut. On ollut jopa siinä määrin, että oli järkevää heittäytyä hetkeksi pois kovista treeneistä ja antaa keholle mahdollisuus hieman palautua. Kokemus on opettanut, että luontoa ja kroppaa todella kannattaa kuunnella. Näin välttää usein myös turhia vammoja. Joten, vietin pari päivää metsässä ja suolla. Miten hyvää se tekikään.

Pieni ihana sinisiipi. Näitä näkyi paljon.

Harjoittelen muutenkin hyvin pitkälti luonnon ehdoilla. Siinä piilee oma viisautensa. Niin taisi käydä tälläkin kertaa. Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla vielä ehdit marja-apajillekin. Otin huvikseni pari purnukkaa mukaan, josko jotain sattuisi vielä löytymään. Ja voi jukra, että löytyi! Maiskuttelin kuin karhu konsanaan mustikkamättäillä ja keräilin marjoja mukaani. Olin pakahtua onnesta, kun löytyi vielä lakkojakin. Ensimmäistä kertaa keräsin myös juolukoita. Luonnon oma karkkikauppa. Namnamnam.

Hirvikin on painellut tästä ohi

Nautin ihan kaikesta ympärilläni. Luonnon rauha. Melko hiljaistahan siellä jo tähän aikaan vuodesta on. Perhosien menoa oli kuitenkin mukava seurailla, vaikka erinäisiä öttiäisiä olikin jokunen kimpussani. Ja jehna, millaisia hämähäkkejä näinkään. Noin isoja en ole vielä koskaan tavannut. Harmitti ihan, kun välillä kävelin vahingossa seittiin. Hirmuinen työ meni siinäkin hukkaan. Höh. Tuollaisten siimojen kanssa meikäläinen menisi kyllä ihan solmuun...

Jännää jäkälää, oiskohan punatorvijäkälä?

Opin reissulla jälleen paljon uutta. Enpä tiennyt hämähäkkien "ruokailun hälytysjärjestelmästäkään" aiemmin. Niillä on hirmu fiksu systeemi: kun ruoka on verkossa, se värähtelee ja antaa niveljalkaiselle merkin. Pian kahdeksanraajainen vipeltäjä onkin saaliinsa kimpussa. Näin ihan itse. Minun ruokakelloni on edelleen kurniva maha. Metsäreissun kruunasikin nuotio ja makkara sekä illalla paistetut muurinpohjaletut. (Tähän voisin kirjoittaa monta kertaa nam, mutta jätetäänpä väliin.)

Mmmm-mmm-mmmm...

My candy

 

 Täytyy myöntää, etteivät urheiluasiat pyörineet juuri lainkaan mielessä. Välillä tekee hyvää tuulettua ja irtautua täysin homman ytimestä. Tällä tavalla uskon pääseväni tekemiseeni taas paremmin kiinni. Nyt on kirjaimellisesti uusia eväitä repussa ja aion tulevaisuudessa hakea niitä vielä lisääkin. Jäihän suolle karpaloiden raakileita ja vähitellen puolukatkin kypsyvät. Siihen saakka pidän kieleni sinisenä.

Oman maan mansikkaa ja muun maan mustikkaa. Päivä purkissa!

Evästauko

Aeto, savolaenen lettu

I have worked really hard for athletics. When you got very tight muscles, you know it's time to rest a little bit. And that's how I did. I spend a couple of days in nature. I enjoyed a lot. I had time for new thoughts and they got nearly nothing to do with sports. I was also very excited about berries. I picked up a few boxes of blueberries, cloudberries and northern bilberries. You should see me. I have a totally blue tongue! Well, even spiders are not afraid of me. I saw some I found huge. Wow. They are fine artists. I am amazed. The journey was crowned with a campfire, sausage and thin pancakes. What a great weekend. I feel fresh to start over again. Just let the nature take care of.