I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Uusvanha maailma

Viirupöllö on suosikkini. Awwww. <3
Miksi luonto on aina tasapainossa, mutta ihminen horjuu ja huojuu, ja välillä katkeaakin? Ovatkohan eläimet pitkävihaisia toisilleen tai ymmärtävätkö ne anteeksiannon? Käyttäytyykö poikanen kuin pahainen teini? Kiukutteluun ei luonnossa ole varaa, mikäli haluaa säilyttää henkikultansa.

Luonnossa mikään ei tapahdu tarkoituksetta eikä umpimähkään. Emo ei komenna poikastaan aiheetta. Kaiken perustana on selviytyminen ja elämän jatkuminen. Kaikilla kasveilla ja kivilläkin on oma tärkeä merkityksensä universumissa. Mikä on ihmisen tehtävä?

Mikä on minun roolini? Mitä aidosti haluan? Kaikki on käsieni ulottuvilla, mutta en saa mistään kiinni. Miksi?

Näillä eväillä ensimmäistä kertaa Ouluun. Mikä matka!
Kun kerran Konmarin opeilla pääsiin tutustumaan tarkemmin itseeni, halusin jatkaa löytöretkeilyä. Kodin raivauksen yhteydessä tuli lopullinen tarve henkisen tasapainon löytämiseksi. Tiesin olevani lukossa ja aika lailla hukassa, vaikka perusarkeni ihan sujuvaa on ollutkin.

Jooga oli kiehtonut minua jo pidempään ja olisin halunnut kovasti päästä tunneille, mutta liikkuvan aikatauluni vuoksi oli mahdotonta sitoutua sellaiseen. Kokeilin ensimmäisen kerran joogaa jo reilu kymmenen vuotta sitten, mutta se ei jäänyt osaksi elämääni. Olin kai liian kiireinen keskittyäkseni itseeni. Tärkeämpää oli olla menossa; tehokkuushan on nykypäivän avainsana.
Ekat ulkotreenit 6.5. Jee! :)

Ajatus muhi sisälläni ja varmaan vain odotti ajan olevan sopivan. Niin kuin useasti, sattumien summien kautta, päädyin vuosi sitten maaliskuussa joogan pariin. Uskon johdatukseen ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Tuntui merkityksen mukaiselta, että minun ja joogavalmentajani Siltalan Jennyn tiet kohtasivat juuri tuolloin. Pitkäaikainen haaveeni siis toteutui. Mennyt vuosi on ollut kertakaikkisen upea.

Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut henkilökohtaista joogavalmennusta. Tämä on koitunut lopulliseksi pelastuksekseni. Moni lukko on auennut ja moneen on vielä avain hukassa - matkani on vasta alussa. Parasta on, että jooga on tullut osaksi arkeani ja se näyttää tukevan hyvin harjoitteluani. Nyt minulla on vihdoin tilaa, aikaa ja halua toteuttaa sitä. Kirjoittelen kokemastani tulevaisuudessa lisää.

Jos luonto löytää tasapainon kaiken välille, minäkin voin pystyä samaan. Vuosia kestäneen myllerryksen jälkeen alkaa sisälläni olla rauha. Olen päässyt lähemmäs luontoani ja aion pitää siitä tiukasti kiinni.

Näissä auringonlaskuissa voisi viettää ikuisuuden. Hope these moments could last forever. I love sunsets.

Nature is always in balance. Why is it so hard for a human? If each and every rock has its meaning in this Universe, what's mine? Well, during the KonMari project I had a chance to get known myself better and I wanted to extend that understanding. My everyday life has been okay, not complaining. But when bulldozing my apartment, I felt a huge necessity to reach a mental balance too.

I believe, that everything happens for a reason. I have dreamed about yoga over ten years. I have tried it a couple of times, but it never got a room of my life. Until now. Accidentally I ended up for a private yoga lesson. I feel so thankful that I have had a chance to cooperate with great Jenny Siltala.

So pleased to get personal yoga teaching. That has saved a lot. Many problems have been solved, but still, have a lot of work to do. My journey is just about to begin. But the best thing is, that yoga is nowadays finally part of my life and it seems to support my training too. Now I do have room, time and willing to fulfil my dream. Getting closer to my inner nature and balance. Wow.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti