Silmissä vihertää

Ei, en ole kateudesta vihreä. En ole koskaan mielestäni ollutkaan. Minua ei haittaa, että toiset urheilijat leireilevät etelän lämmössä pitkiä jaksoja. En kadehdi myöskään heitä, jotka lomailevat ulkomailla. Rakastan lähiympäristöäni vuodenajasta riippumatta vain niin paljon. Viihdyn täällä mainiosti.

Etenkin tämä aika vuodesta. Wau! En tällä hetkellä malttaisi edes olla missään muualla kuin kotoisassa Savon ympäristössä. Toki helle tuntuu kylmän talven ja sateisen viime kesän jälkeen aivan ihanalta, mutta muutenkin luonnossa on mahtavaa liikkua juuri nyt. Hyttysiäkään ei ole vielä riesaksi asti, paarmoista puhumattakaan. Voi valtava tätä lajien kirjoa ja kauneuden määrää!

Linnunpoikia en vielä ole päässyt näkemään, mutta pari komeaa ukkometsoa kylläkin. Ovat olleet niin hormonipöllyssä, että haastavat ihmisen tai vaikka auton taisteluparikseen. Kuvat jäi osaltani jostain syystä ottamatta. Ei tehnyt mieli lähteä ottamaan nelikiloisesta kanalinnusta mittaa. On se komistus!

Olen ollut innoissani myös siitä, että olen päässyt taas ulos harjoittelemaan. Kotoinen Sankariniemen kenttä tuntuu mukavalta jalkojen alla. Nyt on jälleen uusi hieno kesä edessä aikaa hakea lentoa menoon. Tähän asti kaikki on sujunut oikein kivasti.

Mustikkakin kukkii pian. Nam.

Varsinaiset harjoitukset hoitelen urheilukentällä, mutta liikuntaa tulee paljon myös luonnonhelmassa. Valmentajani kotimökillä saa kantaa puita ja vettä, mikäli mielii saunoa. Puuhun kiipeän mielelläni, välillä syystä, välillä ihan vain huvikseni. Korkealta saa kivoja kuvia!

Toissailtana kävin Jannen kanssa hakemassa hakkuuaukolta ison puupökkelön, jonka sahasimme valmiiksi jo viime syksynä. Siitä on tarkoitus tehdä pönttö viirupöllölle. Vaikka ontto puu oli ehtinyt vähän jo kuivahtaa, se painoi takuulla yli 60 kiloa. Siinä tuli sopiva iltapuhde helteiseen keliin, kun sitä kiertin, vyörytin ja kannoin metsätien varteen. Matkaa oli kiitettävät parisataa metriä.

Onneksi urakan jälkeen pääsin suoraan uimaan. Järvivesi on lämmennyt jo melko paljon. Ihastelin rantavedessä upeaa auringonlaskua. Joutsen kutsui pariaan järven toiselta puolelta ja telkät lensivät kunniakierrosta ohitseni. Rantaraidassa pörisivät kimalaiset ja sammakot kurnuttivat sen juurella. Kirjosiepon ja pajulinnun laulut säestivät täydellistä kevätiltaa.

En olisi uskonut, että hetki olisi voinut muuttua vielä paremmaksi, mutta niin tapahtui: vastarannalta kaikui viirupöllön huhuilu. Hihkuin sisäisesti riemusta. Tuli niin onnellinen ja hyvä tunne. Ihan kuin olisin saanut kiitoksen jo etukäteen. Nyt täytyy alkaa taistella niiden elinympäristön puolesta tosissaan.

Kaiken lisäksi kovasti odottamani ja kaipaamani tervapääskyt saapuivat tänään. Tuomikin kukkii muutaman päivän sisään. Kesä voi alkaa.


Oh, wow! Everything is turning into green. I love the place, where I live and at the moment I even wouldn't like to be anywhere else. Yes, the warm air feels wonderful after cold winter and rainy last summer. But anyway nature is very tempting right now. I am also excited that I can train outside again. The home track feels wonderful under my feet. Moreover, I have a whole summer time to learn to fly.

I still do some exercises in nature too. A good example is from some days ago. I and my coach have searched good trunks from logging areas to make them for birdhouses. Well, this was quite big. The log weighted over 60 kgs and I rolled it nearly 200 meters. And here has been very warm (+25-29 degrees) lately. Quite a sweaty work. But I already got the best prize ever. After the workout, I went swimming. The sunset was once again amazing and guess what I heard, the Ural Owl. <3

Kuikkien seurassa on kiva uida. Black-throated Loons are nice swimming company.