Hupi ja hyöty

Digiboksillani on odottanut tallenteena pari luontodokumenttia, jotka ajattelin katsoa, kun sopiva hetki tulee. Toisin sanoen, pläräsin huvin vuoksi tallenteelta poistuvia ohjelmia ja halusin nuo pahkasioista ja lyhytnokkahanhista olevat pätkät katsoa viime tingassa. En hirmu paljon katso muutenkaan televisiota. Kaikenlaista tulee laitettua talteen, mutta sinne ne useimmiten jäävät.

Luonto-ohjelmia ja urheilua tallennan eniten. Suorina lähetyksinä en katso oikeastaan mitään, sillä olen harvoin kotona, kun jotain minulle mielenkiintoista sattuu tulemaan. Televisio on päivällä kiinni (paitsi nyt, kun Eurosportilta tulee tenniksen Australian avoimet aamuaskareiden aikaan). Useimmiten olen ruudun äärellä vasta illalla, joten kaikki urheilulähetyksetkin katson jälkikäteen. Älkää siis paljastako minulle tuloksia! :D

Hyötyliikuntaa mökillä tarjolla, anyone? :D

Huippu-urheilijoilta ja luonnoneläimiltä voi oppia paljon. Maailmanluokan urheilijan suoritus on todella vaivattoman ja yksinkertaisen näköinen. Sitä samaa on myös gepardin kiihdytys vain hetkessä yli sadan kilometrin tuntivauhtiin. Siinä ei voi eikä ehdi tehdä mitään ylimääräistä, tai suoritus on pilalla.

Tai ehkä odotetaan vain kevääseen...

On oikeastaan käsittämätöntä, että ihmisen täytyy opetella kaikki juurta jaksaen, kun eläinmaailmassa kehitys tulee luonnostaan. Sekin on outoa, ettei yksikään nelijalkainen juokse väärin tai lintu ei tee virheliikkeitä. Ihmiselle näitä kompastuksia sattuu päivittäin. Harva meistä osaa käyttää kehoaan jatkuvasti kokonaisvaltaisesti.


Luonnossa ei ole hupia ilman hyötyä. Kun karhunpennut painivat keskenään, se opettaa heitä tulevaisuuden tositilanteita varten. Ehkä silläkin on syvempi merkityksensä, kun täysikasvuinen saukko laskee mäkeä. Ihmiseltä tämmöinen leikinomainen kehittyminen tahtoo aikuisiällä unohtua. Me otamme kaiken niin vakavissamme ja tosissaan, ja kaikki tarvittava pitäisi muka jo osata. Ehkä heittäytyminen lapsentasolle arveluttaa. Kumma kyllä, osaamme sitten kuitenkin kiukutella toisillemme ja käyttäytyä välillä kuin pahaiset kakarat.

Mulla on välillä Peppi Pitkätossu -olo.

Osittain kehityksen jarru on selitettävissä sillä, kun tietoa on liikaa ja sitä unohtaa asian alkuperäisen idean, joka on yksinkertaisuus. Ei juokseminen tai hiihtäminen ole loppujen lopuksi monimutkaista.

Minä olen saanut viime aikoina uutta intoa ja ideaa omaan tekemiseeni katsomalla huippu-urheilijoiden videoita. Kiitos Instagramin ja Youtuben, niitä on olemassa paljon! Eläimet ovat mallioppijoita, samoin myös ihminen. Luonnossa useimmiten vanhemman esimerkki opastaa alkutaipaleelle ja auttaa selviytymään hengissä.

Miksei siis ihminenkin voisi jatkossa valmistella itseään tulevia koitoksia varten huvin kautta. Vaikka sitten videoita tai tallenteita katselemalla.



There's a lot that we can learn from animals but top athletes as well. Every time the performance of a top athlete looks so easy and simple. You can say same about the cheetah when speeding up very smoothly over a hundred kilometers per hour of full speed. You don't have time to do some extra moves, or the performance is ruined and the catch is gone.

I wonder, why does the human need to practice for. If you are an animal, you'll learn things by naturally. What will be our way? It's weird that none of the horses runs badly and I've ever seen a bird flying wrongly. Why is it so hard to use our body overall and all the time? Well, I don't have an answer for that yet, but I have invented a good way for me. Firstly it's important not to take everything so serious. Secondly, it's good if you don't have too much knowledge. Then you are focusing on the main idea - so, just keep it simple! And recently I have benefited from Instagram and Youtube. There are a billion of videos by top athletes and their training. Yes, I learn by watching. In wildlife, you always have a good example too.