Sanat puntarissa

Tämä katto ei painu lumen painosta.

Luin jokunen päivä sitten Savon Sanomista uutispätkän, jossa avioeron jälkimainingeissa ollut rouva tuohtui asianajajansa kommentista. Avioeroprosessi keskeytyi, johon itäsuomalainen lakimies tuumasi: "Taasko sitä viihdytään saman peiton alla?" Kantelu lähti viivana ylemmille tahoille.

Olen itsekin melko herkkähipiäinen. Varsinkin ennen imin kaikki negatiiviset kommentit itseeni kuin paraskin sieni. Nykyään pyrin suodattamaan mahdollisimman paljon. Kovaa kuorta yritän oikealla tavalla kasvattaa.

Hrrrr. Pakkasen riemuja.

Silti ärsyynnyn joistakin jutuista turhan helposti. Yksi niskavilloja nostattavista asioista on ikä. Viimeisen viikon aikana olen kuullut kolmeen otteeseen, että ikäni takia minulla ei ole enää kilpaurheilijana mahdollisuuksia. En ala vuodattaa enkä aio provosoitua. Toteanpahan vain, että kiitos kysymästä, en tunne itseäni ollenkaan vanhaksi. Olen hyvässä kunnossa ja palaudun paremmin kuin kaksikymppisenä, vaikka harjoituskuorma jäytää ajoittain kehossa ja kyynärpääni on edelleen kipeä. Piste.

Näitä on tullut jälleen muutama ripustettua.

Jokainen meistä kohtaa arjessaan varmasti monia tuohtumuksen aiheita. Nykymaailmassa vain tuntuu, että täytyy todella puntaroida ja varoa sanomisiaan. Monet harmittomiksi tarkoitetut asiat ja kommentit käsitetään jopa tahallaan väärin. Myönnän, että näin on osittain myös ikäkysymykseni kohdalla.

On oikeastaan hassua, että kun stand up -koomikko tekee itsestään pilaa, hän saa yleisön nauramaan ja samaistumaan. Mutta jos viesti kohdennetaan suoraan johonkuhun, siitä ottaa itseensä.

Siiveniskuja hangella.

Sanotaan, että sanat painavat. En varmasti ole ainoa, joka on tuntenut itsensä loukatuksi. Näitä säilän sivalluksia on tullut kannettua mukana ja pohdittua liiaksikin asti. Voi olla, että yleistän, mutta naisille se on jopa tyypillistä. "Mitä se nyt tollakin tarkoitti?" Miksi sanoilla ylipäätään on niin paljon painoarvoa?

Vastaanottajan reaktio riippuu varmasti myös tilanteesta ja itsetunnosta. Sitä paitsi on eri asia loukata tarkoituksellisesti. Itse yritän ajatella niin, että lähtökohtaisesti omassa lähipiirissäni olevat ihmiset eivät halua minulle pahaa. Nykyään olen jopa hyvilläni, mikäli tekemisissäni tai käytöksessäni nähdään parannettavaa. Eihän sellaisesta kannata suuttua, jos toinen haluaa aidosti minulle hyvää.

Puhuminen ja kirjoittaminen on mahtavaa - mikä keino ilmaista itseään! Kunnioitetaan ja ollaan kiitollisia sananvapaudesta ja kannetaan siitä myös vastuu. Annetaan painoarvo vain tarpeelliselle ja tärkeälle. Mihinkään ei kannata jäädä liiaksi kiinni. Ne ovat kuitenkin vain sanoja.




I've been told three times during the past week that I am too old to be an athlete. That irritates me a lot. I don't feel old, I'm in a good shape and I will recover better than ten years ago, even if I do have pain in my muscles because of hard training and my elbow is still unwell, thank you for asking. Earlier every negative comment got me feel sad. Now I don't care that much.

You know, nowadays you need to be careful what you are saying. Sometimes you get things wrong, sometimes you do it purposely. I guess I'm not the only one who has got hurt by the words. Why does it matter so much? I try to think that not everyone wants bad for me. What if you could turn things upside down - what if they are right and hopes only good things to happen? It's only how we react. They are just words.