Maailma on mun

You rock

Syksyssä ja keväässä on paljon samankaltaisuutta. Luonto vaihtaa värejään, ilma on viileää, raikkaat tuoksut täyttävät nenän. Molemmat vuodenajat tuovat mukanaan jotakin uutta, jotakin mitä odottaa. Tehosekoittimen kappale Maailma on sun sopii mielestäni yhtä hyvin syksyyn.

"Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin."

Myrskyt. Ne vasta puhdistavatkin. Puhuri voi käydä yhtä lailla sisimmässämme.Välillä on hyvä luopua jostakin ja antaa tilaa uudelle. Itseäni on viime aikoina puistellut oma ajatusmaailmani. Kyllä, olen silti se sama Jenni, mutta koen ja näen asioita hyvin erilailla kuin aiemmin. Kun jokin saa uuden tarkoituksen, vanha menettää merkityksensä.

Huomenna lienee pouta

 "Kasvaa vuosien paino, meidät pian alleen musertaa. Käy jalkoihin tyly asfaltti, unet ohuiksi kuluttaa. Jengi pelaa vaan aikaa, niil on liikaa mistä valita. Ei kukaan huomaa et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa."

Tai sitten kastemadoilla on juhlapäivä

Erityisesti olen pohtinut omistamista. Miksi ihmisellä on tarve haalia materiaa ja tarve omistaa? Omistamme autoja, asuntoja, astioita, taidetta, lemmikkejä... lista on loputon. En väitä, ettenkö itse olisi myös materialisti. Kyllä aamukahvi maistuu muumi-mukista melkoisen hyvälle ja saa minut hilpeälle tuulelle. Se kai tavaroiden tarkoitus onkin. Mutta miksei tuota samaa tunnetta voisi saada muutoinkin?

"Nosta kasvot ylös sateeseen, katso lintujen lentoa. Ne ei kylvä, ei ne satoa korjaa, mut niil on tarpeeks kaikkea."

Koivun oksaan korkealle

Teki ampiaiset pesän, ja tosi ison!

Omat elämykset ja kokemukset luonnossa ovat tuoneet minulle valtavasti rikkautta. Niiden arvoa ei edes voi mitata rahassa. Ja onneksi näin onkin. Olisi väärin omistaa jotakin, mikä ei minulle kuulu. Yhtälailla pystyn silti omistamaan koko maailman, jos niin haluan.


"Joskus tuntuu että ajan pyörteet, kiskoo meidät mukanaan. Avaa sylisi mulle, niin maailma saa ohi virrata."

Muistoja ei kukaan vie minulta pois. Pystyn palauttamaan mieleeni varsin mielekkäitä tapahtumia. Telkänpoikien hyppääminen pöntöstä avaraan maailmaan emon kutsuessa niitä rannalla on piirtynyt syvästi verkkokalvoilleni. Liikutun vieläkin muistellessani somaa näkyä viirupöllön pöntöllä: emon alla napitti ja hyrryytti kolme pientä poikasta. Voi sitä rakkauden määrää!

"Sun aika kukkaan on puhjeta, kohti taivasta kurkottaa. Juuret viimein kylmän kiven murtaa, jos ymmärtää odottaa."

Arjen iloja

Tasapaino. Siitä tässä kaikessa lienee kyse. Hallita ääripäät. Omistaa ja olla omistamatta. Jos ei olisi tummuutta, ei kirkkaus näkyisi niin selvästi. Vastakohdat todella täydentävät toisiaan. Yin ja yang. Sitäpaitsi, jokainen hetki on jälleen lähempänä kevättä. Tasapainoisen värikästä syksyä!

"Olet kaunis. Niin kaunis. Ja maailma on sun."

"Kiivetään kukkulalle, sieltä näkee ohi kaupungin. Silloin muistat mistä tullut oot ja minne palaat takaisin."
It's not the Alps, but you can see the town up here. Beautiful morning from a moment before the Sunrise.

There's a lot in common between autumn and spring. Freshness, lights, smells, colours... And of course strong winds and storms. Sometimes it's good, if the wind blows also inside ourselves. When you give away, you might get something new for it. I've been shaken with my thoughts. Yes, I'm still the same Jenni, but I find things nowdays a bit different way. What was important yesterday, doesn't have a meaning today. And why do we have to own things? We have houses, cars, art, pets... you name it. Nature has only itself. That is something I don't want to own. And even no one should. But in the same time, I can own this whole world if I want so. I do have my memories and experiences. From that point of view, I feel myself very rich. To have and not to have. There wouldn't be brightness without the darkness. That will make the balance. Yin and yang. And you know, every moment is closer a new spring to come. I wish you a colourful and balanced autumn!