Onni, epäonni ja olympialaiset

Talvipukuinen räkättirastas on kaunis ilmestys.

Olen vahvasti tunteilla elävä ihminen. Aistin ympäristöäni ja sen vaikutuksia hyvin herkillä tuntosarvilla. Tapahtumista, joista joku selviää olan kohautuksella, saattaa aiheuttaa minulle sisäisen myllerryksen. Ehkä juuri tästä johtuen olen viime aikoina pohtinut paljon onnen ja epäonnen välistä eroa. Kaikki tunteet tuntuvat kulminoituvan lopulta noiden kahden väliin.

Olla onnensa kukkuloilla - voiko tuossa hetkessä enää tyytyväisemmäksi tulla? Epäonnen soturi puhuu puolestaan omaa karua kieltään; taistelija, joka kaatui saappaat jalassa. Kaikki hyvä tuo onnen tunteen. Ikävät asiat ovat usein epäonnistumisen tai epäonnen tuomaa mielipahaa. Miksi ihmiselle onni on niin tärkeää?

Taviokuurna on kuin satukirjasta.

Onko ikkunaan törmännyt lintu ollut epäonninen ja kuka sen luonnossa määrittää? Jos lintu selviää tapaturmasta, onko se ollutkin onnekas? Jos kuolema kuitenkin korjaa potin, onko se lintua ravinnokseen tarvitsevan eläimen onnenpäivä? Onko onnea ja epäonnea ylipäätään olemassa?

Tämänvuotinen talviurheilun kohokohta, olympialaiset, ovat käsillä. Moni mielii mitaleille, mutta harva niihin yltää. Päästäkseen kolmen joukkoon tarvittaneen hieman myös onnea. Joku voi hyötyä hyvästä tuuliraosta niin mäkihypyssä kuin ampumahiihdossa. Joku on toista onnekkaampi suksivalinnassa tai voitelussa. Yksi epäonninen luistimenpotku sen sijaan voi johtaa jäätaiturin kaatumiseen ja mitalin karkaamiseen.

Onko tuurista kiinni, että säilyy arvokisarupeaman ajan terveenä? Onko epäonnea vai huolimattomuutta, jos lihas- ja nivelkivut eivät normaalisti hellitä? Vai onko kenties sittenkin onnekas, ettei mikään paikka ole totaalisesti hajonnut?

Tilhien hempeää helinää voisin kuunnella päiväkaudet.

Luonnossa olympialaiset ovat arkipäivää. Kovaa karsintaa käydään etenkin näinä ankarina talvikuukausina joka hetki. Ei ole varaa epäonnistua tai henki lähtee. Vahvin ja onnekkain selviää seuraavalle kierrokselle, huomiseen. Mitaleita ei jaeta, mutta voittajia on kyllä useita. Talven selkäkin alkaa olla hiljalleen taittunut. Valoisuus voittaa, kunnes syksyllä taas osat kääntyvät.

Ehkei onnella ole mitään tekemistä luonnon kiertokulun kanssa. Me vain ajattelemme niin. Toisen epäonni on toisen onni. Molempia tarvitaan täydentämään toisiaan.

Onnea matkaan! Lycka till! Good luck!

Hyvän mielen laulaja, ti-ti-tyy!

I am a very sensitive person. The environment has a huge impact on me. Maybe that's the reason why I have thought a lot a difference between luck and misfortune. All the feelings seem to end finally between those two. If a bird flies to a window, was it just bad luck? If it stays alive was it lucky? And if it doesn't was somebody else lucky for a free food? Who really defines those in nature?

Olympic games will begin soon. A lot of medals will be given away as a price of a hard work. But only a few will earn them. Sometimes you might be lucky when all the conditions are behind you. Sometimes you might do a small mistake and that can crash your dream for pieces. But you know what. The Olympics are going every day in nature. The qualification is hard, especially with these fierce winter months. There's no chance to fail if you want to stay alive. The strongest and the luckiest will be in the next round, and its name is tomorrow. No medals but many winners. So, is it all about luck or bad luck? Maybe that's what we think. Natures circulation just goes on. What can I say, good luck?