Pohjolan sankarit

Mokoman Takatalvi soi kieltämättä päässä, kun viime keskiviikkona tuiskutti lunta ja torstaiaamu valkeni kuin joulukuussa. Nyt tuo 15 sentin kerrostuma on aika lailla taas sulanut. Minä pärjään ja viihdyn joka kelissä. Olinkin huolissani horroksesta heränneiden eläinten ja muuttolintujen puolesta. Tällaiset vaihtelevat keliolosuhteet kysyy lujuutta.

"Luulin kinosten jo vihdoin sulaneen ja valon auringosta tuoneen elämän lahjaksi luoduilleen."

Matkalla kutu-ojaan

Reilu viikko sitten alkoi pienemmätkin järvet vapautua jääpeitteestä. Olin iloinen nähdessäni ja kuullessani ensimmäiset sammakot ja rupikonnat. Kyllä minäkin kurnuttaisin, jos olisin viettänyt koko talven järven pohjassa. Myös sisilisko oli noussut talvikolostaan lämmittelemään kalliokivetykselle ja siili tervehti tuhinallaan rapistellessaan koivikon heinikossa. Kaksi kuikkaa tuli ilakoimaan järvelle heti jäiden väistyttyä.

Kunnes. Saapuu takatalvi. Tavatonta se ei ole eikä sitä kestänyt kauaa. Paremminkin se oli takatalvipäivä. Onneksi. Hautomassa olevalta lehtokurpalta ei näkynyt kuin silmä pesän päältä. Pöntössä kuuhotti telkkänaaras ja otti vastaan suoraan lentoaukosta päälle pöllyävän lumen. Ruokintapaikalla vilisi kymmenittäin pikkulintuja ja tilhille kelpasi tarjolle laitetut punaisena hehkuvat pihlajanmarjat. Hyönteiset vaikenivat. Siilit, sisiliskot ja sammakot piiloutuivat. Leskenlehdet peittyivät lumen alle. Hiljaista.

Näin riehakas vappu meillä oli

 

Vanhan tilhi-koiraan puku

Vähitellen aurinko maalaa ympäristöön lisää värejä. Ilman täyttää jälleen tuttu pörinä ja laulu, kurnutus ja suhina. Hallitseva vuodenaika ottaa vallan. Kylmä talvi on takana. Moni onnistui raivaamaan tiensä kevääseen.

Pöllön pökkelö on nyt neljän hengen yksiö

Samalla lailla minä olen selviytynyt. Minun takatalveni tosin kesti yli kaksi vuotta. Kaaduin ilman saappaita. Sitkeä sairastelu- ja loukkaantumiskierre piti sivussa urheilukentiltä. Voimat olivat välillä vähissä. Onnea oli kuitenkin matkassa. Nousin ylös. Kuljin läpi tuulen, lumen ja jään. Palkintona sitkeydestä seison taas tukevasti kahdella jalalla ja vahvempana kuin koskaan ennen. Valmis en ole, mutta nyt minulla on valmiudet harjoitella. Luonto kyllä opettaa, jos sitä vain malttaa kuunnella. Ei puukaan kasva vuodessa korkeaksi; se lujittaa ensin juurensa.

"Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu, niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän. Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan, ettei tuulet löis, veis veto mennessään. Sillä päivät pitenee." Happoradio - Tuhkaa hangelle