Yökukkuja

I got a feeling, somebody is watching me. :D

Olen aina pitänyt itseäni yöihmisenä, ihan pienestä asti. Ala-asteellakin mieluummin valvoin ja olisin herännyt vähän myöhemmin. Kouluun tihkaisi nousta joka aamu. Minua ei saa hevillä nukkumaan. Ei vieläkään eikä etenkään näin kesäaikaan. Illoissa on vain jotakin taianomaista. Saan silloin ylivoimaisesti eniten aikaiseksi. Pöllö, mikä pöllö.

Se on varmasti tottumiskysymys; minulle hyvin pinttynyt tapa. Herään kunnolla eloon vasta iltapäivällä. Ei aamuissa mitään vikaa ole. Mutta jos haluan nousta ennen kahdeksaa, siihen tarvitaan yleensä herätyskello ja mielellään myös ämpärillinen kylmää vettä. Pommiin nukkuminenkaan ei ole tavatonta. Välillä tunnen itseni Uuno Turhapuroksi, kun kellonsoittoon on niin hyvä nukahtaa.




Mutta jos minulla on sovittua menoa aamulla tai aamupäivästä, nousen todellakin aikaisin. Haluan olla aamulla hidas. Lyhyt ulkoilulenkki tai joogahetki, puuro, sanomalehti ja kahvi rauhassa. Vasta sitten voi alkaa toimia. Tämä silläkin uhalla, että nipistän yöunien pituudesta. Harvemmin koen itseni silti väsyneeksi.

Miellän itseni päivänsäteeksi, joka valaisee myös yöaikaan. Kaikki on niin erilaista auringonlaskun jälkeen. Vuodenajasta riippumatta yöllä on upeaa. Luonto on hereillä koko ajan. Hämärässä näkee ja kokee ympäristön aivan uudella tavalla. Eri linnut ovat äänessä, samoin tuulen tyyntyessä luonnon tuoksut tuntuvat voimakkailta. Hämyssä kaiken aistii eri tavalla.

En ole ennen nähnyt lumikkoa kesällä.

Minulla on ollut onnea ja osin epäonneakin kulkiessani ilta- ja yöaikaan kameran kanssa. Tilanteet tapahtuvat ja vaihtuvat nopeasti. Vaikka kamera olisi laukaisuvalmiina, aina ei ehdi hienoihin luontohetkiin mukaan. Ja yleensä valoisina kesäöinä on silti liian pimeää kuvaamiselle. Uusia hienoja kohtaamisia olen kuitenkin saanut kokea. Kaksi hirveä hakkuuaukolla ja lumikko tutulla mökkitiellä. Kesän ensimmäisen siilin yhytin viime yönä ja yölaulajaretkellä näin ensimmäistä kertaa viitakerttusen.

Viitakerttusen laulu on monisäikeistä ja värikästä. Kaunis yön ääni.

Blogin päivittäminen on jäänyt osin juuri siksi, että olen kotona käynyt vain nukkumassa muutaman tunnin ja taas karannut luontoon. Päivän retket saattavat kestää reilusti yli puolen yön. Ei minulla ole univelkaa eikä minua väsytä. Ehdin nukkua taas talvella. Pian auringonlasku ja -nousu tapahtuu näillä leveyksillä liki yhtä aikaa. Olen siis yhtä aikaa ilta- ja aamuvirkku, ja olen liikkeellä jo ennen ylösnousua. ;)


I love summer nights. Nature feels totally different by night time. All the sounds, animals and light. Nature is always awake. I could stay up all summer long. Nights just are my favourite. I've been like this since childhood. No problem to stay awake. But mornings.. I like, but I want to calm them down. Nothing extra before jogging or yoga, coffee, breakfast and newspaper. It takes time, but after that, I am ready for a long day.

 

I have no need to stay inside at summer time. I normally come home after midnight and just sleep few hours and then we go again. I have a whole winter time to sleep again. I rarely feel tired. Love to be on go. And why not. Summer nights are just amazing. Besides, soon the sunrise and set are almost at the same time here in Northern Finland. So, I am awake early in the morning too. ;)