Kesä vaakalaudalla

Voi elämä, että pidän eritoten tästä vuodenajasta! Koivun ja sireenin tuoksu, kukkaloisto ja lintujen ilakointi. Tähän en vaan milloinkaan kyllästy. Ja se hetken huuma, se on pian ohi. En halua synkistellä, kauneutta on myös syksyllä ja talvella, mutta tässä ja nyt on jotain vain niin paljon enemmän. Sääli, että se tuntuu myös menevän nopeammin ohi.

Laulurastaan pesällä

Minulla on ollut jälleen ilo ja nautinto kulkea valmentajani mukana linnunpesillä rengastelemassa. Suloiset linnunalut ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Pöllönpoikien vikinä ja telkänpoikien hyrinä soi hellyyttävinä säkeinä korvissani. Terhakat rastaanpojat luovat mieleeni hilpeyttä ja pehmoisia töyhtöhyypän, kuovin ja lokin poikasia voisin paijata loputtomiin. Ja entäs tämä vehreys ja luonnon runsaus - kesä on kauneimmillaan.

Mikään ei kestä ikuisesti eikä siltä tosiasialta voi välttyä, että päivän pituus jälleen tästä eteenpäin lyhenee. Taitekohta on mennyt. Onneksi valoa riittää vielä rutkasti nautittavaksi. Hullaannuin täysin tästä upeasta vuodenajasta ja pari linturetkeä on venynyt aamun pikkutunneille saakka. Kaikki näyttää erilaiselta, kun kotiutuu vasta auringon noustessa. Yöllä luonto elää erilaista elämää. Rauhallista ja voimaannuttavaa.

Tämä aika tuntuu menevän ohi ennen kuin se kunnolla ehtii edes alkaa. Juhannusruusutkin ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan. Samaa voisi sanoa omasta voinnistani. Juuri kun ehdin parantua edellisestä vaivasta, uusi tuli jo päälle. Niska edelleen oikkuilee. Tällä kertaa siihen iski noidannuolen tyyppinen vika. Pystyin juhannusviikolla hädin tuskin kävelemään eikä pää liikkunut minnekään. Ja kun muutaman päivän päästä alkoi olo kohentua, vaiva tuli uudestaan, mutta toiselle puolelle niskaa.

Kalalokin poikanen

Juhannukseni meni siis luontoa ihastellessa ja retkeillessä sen minkä pystyin. Kieltämättä oli mukavaa istua valmentajan kyydissä ja katsella upeita Savon maisemia. Ajettiinpa juhannuspäivänä lossillakin, joka sekin oli itselleni elämys. Kaukaa Kallaveden takaa erottui myös Puijon torni. Että ei mitään niin kurjaa, ettei jotain hyvääkin.

Niska ei ole vieläkään täysin oireeton, särky onneksi helpotti. Täytyy yrittää pysyä positiivisena. Ympärillä on paljon hyvää, jos vain haluaa nähdä niin. Ja jos niskoihini on meteorologina uskomista, niin pian lämpenee. Näin kävi ainakin viimeksi, kun aloin parantua. Heh. Ja vaikka juhannus meni jo, niin onneksi tämä kaikki tulee ensi vuonna uudestaan. Mutta ilman niskavaivoja, kiitos.

Puutossalmen lossilta näkyy Puijon tornille asti.

I go crazy in this time of the year. All the colours, smells and noises. The beauty is everywhere! I've been up very late and came home at the sunrise. Nature looks so different by night. Summernight is something special. I love. It makes me feel stronger and powerful. All I can say, is Wow! Here has been quite cold for a summer. Only like +15 dergrees. If we believe my neck, it will get warmer soon. And yes, there is unfortunately problem again. This time my neck got stuck, I hardly could have moved in a week. And the only thing which helps is time. Feels like summer is over before it already started. Well, I have to stay positive. I'll be fine and there is good things around me, if I want to see so. And the spring and summer will come next year too. Without the neck pain, thank you.