Herätys

Siellä lepää..

"Muumipeikko, senkin lihava lössykkä! Herätys! Nyt on kevät!" Ei auttanut Pikku Myyn huutelut, kun koko Muumitalo oli noiduttu ikuisille talviunille. Onneksi sekin tarina saa mukavan lopun, kun Noita heltyy ja taikoo Nuuskamuikkusen huuliharppuun vastaloitsun. Yhtä varmoja kevään säveliä alkaa olla ilmassa myös täällä Pohjois-Savossa.

Karapuroja on tullut kierreltyä ahkerasti ja ensimmäisiä muuttolintuja on tullut samalla havaittua. Laulujoutsenia on näkynyt melko monessa sulassa ja ylilentäviä tööttäyksiäkin olen ilolla ottanut vastaan. Ensimmäiset telkät ja sinisorsat ovat saapuneet, ja harmaalokkien kailotusta ja lentoa olen myös saanut ihastella. Tiaisilla on kovat kähinät menossa ja muun muassa harakat kyhäävät jo pesiä. Pöllöjen ääntelyä voi kuulla tyyninä iltoina. Töyhtöhyyppiä tallustelee pelloilla ja niiden soidinlento on komeaa katseltavaa. Mustarastaiden sirahteluakaan ei enää tarvitse ikävöidä ja olenpa nähnyt jo punarinnan ja peiponkin... Ai että, kevät todella tulee kohisten!

Ja täällä herää!

Aurinkoakin on ollut mahtava nähdä kunnolla pitkästä aikaa. Se jälleen herättää uuteen eloon. Minäkin olen saanut viime aikoina melkoisia herätyksiä. Kevätmyrsky on riehunut sisälläni. Olen luullut ajattelevani ja tekeväni asioita oikein, mutta voi veljet kuinka hyvää tekikään ymmärtää oma vajavaisuuteni. Olen ollut kertakaikkisen väärässä.

Someone just wants back to have a nap

Valmentajani on ihmetellyt jo vuosien ajan, miksi jarrutan itse kehitystäni. En ole tajunnut laisinkaan, mistä hän edes puhui. Lähinnä suututti, kun hän ilmaisi asiasta. Miten niin muka? Minähän teen kaiken urheilun eteen ja niin hyvin kuin mahdollista. Kuka nyt tahallaan itseään hidastaa? En aiemmin tajunnut, että juuri tuo inttäminen ja vastaanhangotteleminen oli se asia. En halunnut, että minuun ja tekemisiini puututaan. Olo on ollut kaikki nämä vuodet kuin Pikku Myyllä - Kyllä minä tiedän!

Työmaa se on palokärjelläkin. Me vain hakataan päätä puuhun vähän eri syistä.

Kaiken huipuksi luulin, että tämä koskee vain urheilua. Enpä arvannutkaan, että olen omassa arjessanikin ollut niin heikoilla. Ihmeissäänhän sitä on, kun kuulee kuorivansa banaaninkin väärin. Ilman sitä kuuluisaa itkua ja hampaiden kiristystä en näihin asioihin ole päässyt käsiksi. Kasvukipuja. Mutta tämä herättely oli todella tärkeää, jotta voin kehittyä ihmisenä ja urheilijana.

"Olet edistynyt opinnoissasi mukiinmenevästi ja jos jatkat samaan tahtiin, sinusta voi tulla lentokykyinen noita ennen kuin täytät kolmekymmentä", sanoi noita Aliisalle.

"Mutta jos tapaan Muumeja, niin kolmekymmentäyksi vuotta, vai?" arvuutteli Aliisa.

"Sinä olet nokkela tyttö", vastasi mummo.

Vielä on aikaa lentoonlähtöön.

One way, or another

The Sun has woke me up again. I feel nearly reborn. Well, there is another reason for that too. I have got a total wake up, what comes to me as an athlete and as a person. I have thought, that I can face things wisely. I've been wrong. My coach has wondered for years, why I slow down my advancement. Everytime he has mentioned about this, I have started to argue. No I'm not! What that suppose to mean? I'm doing everything as good as I can. No one wants to brake the improvement on purpose, right?


After all, that was the Thing. Instead of fighting back, I've realized the facts. When I need to react and how. That is something I can benefit also in my life outside of the sport. It did not happened without sad face and crying, but it was worth it. Sometimes it hurts to become stronger. Now I have an empty field in front of me and it will be easier to take a next step. It's finally spring again and I'm awake. Let's enjoy it!