Marjakarhu liikkeellä

Huh-huh. Nyt täytyy myöntää, etten oikeasti ole ehtinyt kirjoittaa uusia blogitekstejä, vaikka aiheita ja ideoita olisi kosolti. On marja-aika. Päivästä leijonanosa kuluu ulkona. Kotona käyn lähinnä tiskaamassa puurokattilan, pesemässä pyykkiä ja nukkumassa jonkusen tunnin. Niin, ja ne marjat täytyy pakastaa.

Vaikka kilometrejä metsämailla on kiitettävästi alla, on mukava välillä erehtyä luonnon suhteen. Marjakauden alun ennustin jotakuinkin oikein. Olin silti turhaa huolissani sadosta. Lähdin mukaan yleiseen käsitykseen, ettei marjoja ole eikä tule. On sitä hölmö. Kyllä niitä on. Ehkei niin paljon kuin viime vuonna, mutta on kuitenkin, kun menee vain metsään.

Mustikan osalta samalla alalla saattaa olla tyhjää ja pientä rupua, mutta sitten löytyy mättäitä, joilla pääsee suorastaan mässäilemään. Poimuria en ole koskaan käyttänyt. Kerään kaikki marjat aina käsin ja useimmiten muutenkin suoraan pakastusrasioihin. Käsin poimiminen on kivaa, eikä tarvitse tehdä kolmeen kertaan samaa työtä. Kotona kun joutuisi ensin siivoamaan roskat ja sen jälkeen purkittamaan tai pussittamaan. Tietysti, jos ei metsässä halua viettää hieman kauemmin aikaa, niin poimurilla päässee nopeammin kotiin.

Tällä juomalla jaksaa!

Helteistä huolimatta olen siis ollut enimmäkseen maastossa. Kesän tärkein harjoitukseni on ainakin vielä tänä vuonna marjojen poimiminen. Neljä tuntia itsekseen suon keskellä kasvattaa luonnetta ja rohkeutta. Siellä on vain pärjättävä. Onko minua pelottanut? No, ajoittain. Mutta sitten muistan, ettei turvallisempaa paikkaa ole kuin keskellä ei mitään. Todennäköisemmin saan turpaan aamuyöllä nakkikioskilla. Muita poimijoita Jannen lisäksi ei ole näkynyt, joten tappelua marjoista ei ole tullut. Näitä riittää minulle, sinulle, karhuille ja linnuille - ilman kahakkaa.

Juolukka kypsyi mustikan tapaan eriaikaisesti.

Sinällään metsässä ja suolla ei tarvitse olla yksin mihinkään vuorokauden aikaan. Kuuma on kyllä ollut, sillä pitkät housut ja takki on pakko pitää päällä. Surraavia, pöriseviä ja iniseviä seuralaisia riittää. Lintuja on aika vähän enää äänessä, mutta kurkien ajoittaiset törähtelyt tuovat mielihyvää urakkaani. Ilahduttavan monta pientä sammakkoa on hyppelehtinyt edessäni. Onpa suolla ollut yksi kyykäärmekin seuranani. Hyvin olemme samalle alalle sopineet.

Parvekeaamujen parhautta: tuoreita marjoja!

Metsässä minua ei oikeastaan muu harmita kuin oma toimintani. On ärsyttävää, kun itsestä jää aina jälki. On eri asia nähdä, missä hirvi on makoillut tai karhu astellut kuin katsoa taaksepäin omia saappaiden tekemiä norsunjälkiä. Pahinta on kuitenkin kävellä kahden puun välistä ja törmätä hämähäkin seittiin. Ei siinä mitään, että verkko kutittaa naamallani ja on sitkeässä irrottaa, mutta minua harmittaa hämähäkin puolesta. Toinen tehnyt valtavan ja upean työn, jonka tuhoan sekoittamalla kaikki kutimet. Yritän kyllä kulkea varoen.

Poiminkohan näitä ilman hikikarpaloita..?

Vietän niin paljon aikaa ulkosalla, että olen päivän täysin uutispimennossa. Tärkeimmät uutiset luen aamusella sanomalehdistä. Urheilu-uutiset kiinnostavat sen verran, että ainakin teksti-tv tulee kotiin palattuani selattua. On oikeastaan vapauttavaa olla tietämätön maailmanmenosta. Että jos jotain oikein mullistavaa tapahtuu, niin soittakaa! Tämä marjakarhu on nyt liikkeellä.


Oh, yes. Berries! I've been hurry with those, so I haven't had time to update my blog. When I'm at home, I do laundry and dishes, sleep a few hours and then I go again. It pays off wintertime. It takes courage and increases attitude when you are totally alone in the middle of nowhere in the swamp. Have I been scared? Well, yes. Few times. But when reminding myself that it is much more safety here than outside the local bar. No need to fight for berries. There are plenty of them for you and me, but for bears and birds too.

Maybe I've been there also alone because of hot weather. It's been already a few weeks +28-32 degrees here in Northern Savonia. And there's no option to be without a jacket and trousers in nature. Buzzing "friends" takes care of that. So, it's extra hot. Sweaty but nice work. The sound of birds has almost disappeared. I have only had a company with some Common Cranes, some small frogs and one viper. We all get along with each other. No problem.

I spend so much time outdoors that I read and hear the main headlines from the newspaper and on the radio the next morning. So, if something unbelievable happens, please call me! ;)

Teki mieli hypätä uimaan suolampeen marjanpoiminnan välissä. Tyydyin kuitenkin vain naamanpesuun. Helpotti hetkeksi.

Neiti kesäheinä

Olen niin iloinen nähtyäni pitkästä aikaa siilejä. <3

Suomi ja suvi. Kesä kauneimmillaan ja ruislinnun laulu korvissa. Kesäöinä on todella ollut onni omanani. Kotiin en ole ennen puolta yötä palannut. On kukkaloistoa ja niin vehreää. Voiko ihminen enää parempaa toivoa tai pyytää?

On ollut ilo seurata luonnon kiertokulkua. Kesällä kasvu on niin voimakasta, että sen näkee melkein silmissä. Ensimmäiset mustikat ja mansikat on tullut jo kerättyä. Nams. Pakastin alkaakin ammottaa tyhjyyttään. Ei ole enää kuin puolukkaa jäljellä. Vanamon tuoksut ja veteen piirtyvät varjot ovat hurmanneet minut täysin kesäisen metsän yössä samoillessa.

Riemua on riittänyt linnunpojillakin. Kesä on ollut myös niille pitkästä aikaa suotuisa. Ensimmäiset siiveniskut on sykähdyttävä hetki. Ääntä riittää, samoin valoa. En malta nukkua. Mieleenpainuva hetki on ollut nähdä suopöllön lentoa pellolle nousseen usvan seassa.

Kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin. Ne metsäkoneen puusta pudottamat kanahaukan poikaset kuolivat hoidosta huolimatta. Voi surkeus. Eikä käynnissä olevat hakkuut nostata tunnelmaani. Myös auton alle on katkennut monen linnun tie.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa

On suoranainen harmi, että harva osaa nauttia hetkestä ja vallitsevasta kauneudesta. Minullakin meni kauan aikaa sen sallimiseen ja ymmärtämiseen. Joogan ja meditaation kautta olen oppinut laulamaan sydämeeni hiljaisuutta.

Enää ei tarvitse ajaa virvatulta, kädessäni on viimein onnen kulta. Niin kuin hämärtyvässä yössä päivän äänet ja elo vähenee, olen saanut rauhoitettua omaa elon piiriäni. On taito pysäyttää aika ja melu ympäriltään. Mielen tyyneyttä, ja kaikki on sees. Kun tuulikin nukkuu.

En tiedä, minkälainen tie on edessäni. Tiedä mitä tuntemattomista tuvista löytyykään, ja tällä viittaan oman sisimpäni tutustumiseen. Onneksi kaiken ei tarvitse olla niin päivänselvää. On rikkaus, että huominen on ensin hämärän peitossa.


Finnish summer nights are something incredible. I just want to stay up. It's a miracle if I get home before midnight. Love the feeling of dusky nature. You'll see things in a different light and the atmosphere is way different. Just don't want to miss it. I'll miss it in winter. But when I have a chance to enjoy it, why shouldn't I live it.

I can finally live for the moment. It took this far to let it happen. Thanks to yoga and meditation, I have a skill to stop the time and all noises around me. It's okay to be surrounded by the silence. I have no idea, what's front of me. It's good that tomorrow is first covered by darkness. Things will come clear later in daylight.

Kotikaupunkini Iisalmi auringonlaskussa.