Sydämeeni joulun teen

Olen seonnut. Varmaan lopullisesti. Nyt ei ole tarkoitus kehuskella, ihmettelen vain ääneen. En ole vielä koskaan ennen saanut niin paljon aikaiseksi kuin mitä viimeviikkoina on tullut tehtyä. Joulua on ollut joka vuosi mukava laittaa, mutta (entisten) tapojeni mukaan tein sen aina melko myöhään. Ja juuri kun koristeet sai paikalleen, ne saikin jo riisua pois.

Luumu-rusinasoppaa, nam!

Ei se elämäntapa sinällään haitannut; jokaisesta hetkestä olen kyllä nauttinut täydestä sydämestäni. Haaveilin vain sellaisesta, että olisin ajoissa ja saisin aikaan. No, nyt se on vihdoin totta! Olen ällistyttänyt itseni moneen otteeseen. Alustavan joulusiivouksen (=lue, välttämätön pakko pitkän moppitauon jälkeen) tein jo puolitoista viikkoa sitten ja sain aikaiseksi jopa askarrella joulukortteja ja vieläpä lähetin ne aikanaan! Seuraavaksi ehdin varmaan vielä siivota saunankin. No, joo. Ei nyt liiotella.

Tontunovi minun malliin.

Jouluintoani ja kirkasta mieltäni ei ole tuntunut pysäyttävän mikään. Tosin, sunnuntai-iltana muutuin mietteliääksi. Kävin silloin kirkossa laulamassa Kauneimpia joululauluja. Tapahtuma on mieluinen joka vuosi, mutta tällä kertaa jokin oli vain toisin. Olin aluksi kyllä haltioissani tunnelmasta ja muistoista sekä ympärillä olevista ihmisistä, kunnes sisäinen mielensäpahoittaja astui mukaan kuvioon. Viereeni istui yksikseen nuori poika, joka räpläsi noin kolmen minuutin välein puhelintaan, muka huomaamatta. Ärsyynnyin. Kuinka joku ei kestä noin pientä hetkeä ilman What's Appia?

Ehkä olen liian vanhanaikainen, mutta toivoisin kunnioitusta tapahtumaa ja kanssaolijoita kohtaan. Huomautin asiasta pojalle ystävällisesti ja kiitos hänelle siitä, että kännykkä pysyi loppuajan taskussa. Ei ollut mukavaa olla tuossa tilanteessa "tiukkapipo", ikävä maku jäi itsellenikin.

Oli rentouttavaa askarrella vuosien tauon jälkeen.

Kaiken kukkuraksi kuulin kirkon pihalla, kylläkin tahattomasti, kahden teinitytön keskustelun. Toinen oli etsinyt joululahjojaan joka paikasta, mutta ei ollut niitä tänä vuonna vielä mistään löytänyt. Siis mitä?!? Minulle tämä on aivan vierasta. Minusta on mahtavaa, kun on yllätyksiä, ja kun voi ja saa aidosti yllättyä!


Lahjoja on ihana antaa ja saada, vuodenajasta riippumatta. Varsinkin, jos toinen on sen ajatuksella ja lämmöllä paketoinut. Sen sijaan karsastan, että jotakin täytyy ostaa vain tavan vuoksi. Siitä huolimatta, minun jouluni syntyy aivan muista asoista kuin muovikääreistä ja yltäkylläisyydestä. En väitä, etteikö ole mukavaa, kun joulun eteen nähdään vaivaa ja aikaa. Niin minäkin teen. Pidän silti oman jouluni omasta mielestäni melko pienimuotoisena ja ennen kaikkea stressittömänä.

Hetkellisestä hämmennyksestä toivuttuani olen jatkanut oman arkeni keskellä valmistautumista ihanaan jouluun. Ja niinhän se on, ettei ole oikea tai väärää tapaa juhlistaa joulua. Ainoa toiveeni on, että muistamme kunnioittaa itseämme, toisiamme ja luontoa. Kiireetöntä ja rauhallista joulua!

Saukkokin kävi jättämässä joulutervehdyksensä mökille. Ilahduin. :)

I've gone crazy with Christmas. I wonder how much I have already done. Decoration and cleaning mostly, but before this year I feel I've always been late. This is amazing to be on time. I've dreamed about this condition, and now it's finally true. I am proud about what I've accomplished. I've been as excited as when I was a little girl. I really do wait the Christmas Eve, it doesn't have to wait for me. I feel I'm ready, although I still do have a lot of preparation to do, like baking and cooking. No stress, just a good feeling and the Christmas mood.

The only thing, which got me a little confused, was in the church on Sunday. I went to listening and singing Christmas carols. The young boy next to me was texting like in a every third minute. I felt it disrespectful. And by accidently I heard two teenage girls conversation at church yard. The other girl was sought her presents everywhere without finding them this year. Whaaaat? I love surprises and Christmas is one of the best time for them. Well, maybe those things are okay to somebody. All in all, there's no wrong or right way to celebrate Christmas. My only hope is to respect ourselves, the others and the nature. I wish you a peaceful and relaxing Christmas!