Ihme ja kumma

Kuten viimekertaisessa blogitekstissä kerroin, makromaailma on vienyt minut täysin mukanaan. Pysähdyn kuvaamaan lähes aina kun vaan voin. Se vei kyllä kertalaakista mennessään. Ihmeteltävää on kaikkialla!

Pääosin kuvaan arkielämääni kännykkäkameralla. Se riittää minulle mainiosti blogin ja Instagramin päivitykseen. Mutta kun haluan oikeasti valokuvata, teen sen järjestelmäkameralla. Puhelimella toki saa kivoja kuvia, mutta kunnon välineillä touhusta tulee suorastaan hifistelyä. Kännykkä ei tarkenna edes niin lähelle kuin haluaisin ja valotuksiin ei voi vaikuttaa, ainakaan minun luurilla.

Aika hyvin olen oppinut jo kameran asetuksia säätämään. Valmentajani aina painottaa, että täytyy osata ottaa kuvia niin, ettei niitä tarvitse jälkikäteen muokata tai käsitellä. Siinä piilee melkoinen viisaus, ihan kaikkeen. Mitäpä sitä samaa työtä kahteen kertaan tekemään. En siis harrasta photoshoppausta ollenkaan.

Täytyy myöntää, etten ole koskaan tutkinut ympäristöäni näin tarkasti. Uusia kasveja on tullut valtavasti vastaan. Seuraavaksi täytyy suunnata kirjastoon, jotta tiedän, mitä kuvaan. Huvittavaa on ollut olla järven jäällä (kyllä, se kesti hetkellisesti jo rannasta!) ja maastossa pötköllään. Uusia kuvakulmia on löytynyt sekä ruutuihin että elämääni.

Jotenkin tuon makromaailman ansiosta olen voinut antaa arvon omille tekemisilleni ja päässyt ajatuksiini myös paremmin sisälle. Jopa mitättömän pieniltäkin tuntuvat asiat saavat kokonaiskuvassa suuren merkityksen. Näinhän se on. Oli sitten kyse hammasvälien puhdistamisesta tai loppuverryttelystä.

Vaikka näen ympärilläni paljon kaunista ja hyvää, mietin silti liikaa, mitä jäi näkemättä ja mitä menetin. Tässä kohtaa törmään väkisin siihen, ettei ihmiselle riitä mikään. En voi olettaa, että pystyisin näkemään jokaisen auringonlaskun eri vivahteet tai ohilentävän linnun määränpään. Tietyt asiat on vain tarkoitettu mahdottomiksi. Ja hyvä niin.

Asiat ovat juuri niin kuin ne haluaa nähdä. Oikukas ihmismieli meinaa välillä vain vääristellä totuutta. Suuruudenhulluudessani minäkin tavoittelin kuuta taivaalta, vaikka kuusen latvakin olisi riittänyt. On tärkeämpää mitä minulla on, kun mitä minulla ei ole. Vast'edes aion siis pitää jalat maassa ja pään pilvissä. Niin, ja valokuvatessani myös tarvittaessa pään pensaassa. Kataja on muuten läheltä varsin kaunis. Kuvasin!


I've gone crazy with macroworld! I take photos every now and then. Mostly I photograph my daily life with cell phone, which has a good camera in it. But if I really want to take good photos, I change for the systems camera. You can get better and more specific pictures with different kind of objectives. And right now I am most excited about the macro objective. Something new and beautiful is everywhere! It really is a very facinating world. And my next stop will be the library, because I don't know many of the plants I've shooted. Fun and useful. I highly recommend. :)

And what comes to photoshopping, I don't use it at all. My coach always says, I have to learn to take enough good photos, that I don't have to edit them later. That's why it is important to learn camera's set up well. And I agree with Janne, why bother to do same job twice? That makes sense overall everywhere, or what? 

I have taken photos on lake's ice (yep, it was thick enough for a while) and on the ground. This different kind of wiev has already given me a lot. By photographing specific targets, I have realized, how big influence the small things really have in my life. Things which might feel insignificant, they do have an impact in the future. Like doing cool down after workout or flossing your teeth. There is a lot of good things around us. So, from now on, I will definitely focus on what I do have instead of what I don't.