Likinäkökulma

Tiedäthän tunteen, kun olet omasta mielestäsi maailman (tai ainakin takapihan) toisella laidalla ja vastaan tuleekin tuttu. Jännittävää ja ihmeellistä - mitä sinä täällä? Minulle tällainen kohtaaminen ei nyt käynyt ihmisten kanssa, vaan luonnon.

Jännä homma, että sitä jollakin lailla turtuu (liian) lähellä oleviin asioihin. En haluaisi pitää mitään itsestäänselvyytenä, mutta jotenkin sitä vain olettaa nähneensä jo kaiken omasta navastaankin. Mitä vielä!

Olen saanut kokea oikeaa löytämisen riemua viime viikkoina. Valmentajallani on työnsä takia hyvät valokuvausvälineet ja olen siitä sitä kautta myös kovasti innostunut. Olen harjoitellut kuvaamista noin pari vuotta Jannen mukana urheilutapahtumissa ja luonnossa. Täysin uusi ja tuntematon maailma avautui kuitenkin makroputkella.

Voi valtava, mitä värejä ja kuvioita kuvatessa on paljastunut. Makroputkella pääsee niin lähelle kohdetta, etten ole voinut vastaavaa kuvitellakaan. Ihmissilmällä ei noin yksityiskohtaisia hienouksia erota. Ja kaikki tuo on ulko-oven avaamisen jälkeen ulottuvillani. Aivan harmittaa, että olen omassa suuruudessani jättänyt tuon maailman liki huomiotta. Ihmeellistä, miten "tavallisesta" sammalestakin tulee yhtäkkiä aivan uskomattoman kiinnostava ja niin erilainen tarkasteltava.

Huvittavinta tässä on se, että olen ihan oikeasti likinäköinen. Ilman piilolinssejä tai silmälaseja en näe kauas, lähelle kyllä. Siksi onkin ironista, että en ole makromaailmaan aiemmin kunnolla perehtynyt. Sinne, minne näen ilman apuvälineitä.

Tämän lähimaailman tutkiskelun ansiosta olen innostunut vähän kaikesta uudelleen. Useita blogitekstejä on valmiina odottamassa julkaisua ja valokuvaamiseen olen hurahtanut täysin. Instagramiin on ollut hauska päivittää omia tarinoita ja luontoretkistäkin olen saanut itselleni paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kaiken kukkuraksi harjoittelu sujuu flunssan jälkimainingeista huolimatta ihan hyvin, mitä nyt vähän muutakin pientä vaivaa on.

Kaiken kaikkiaan teki tavattoman hyvää löytää omaan arkeeni ja ajatusmaailmaani uusi näkövinkkeli. Osaan arvostaa itseäni ja minua ympäröiviä asioita jälleen toisella tavalla. Meissä jokaisessa on yksityiskohtia, jotka eivät välttämättä näy ulospäin. Mutta kun pysähtyy tarkemmin ihmettelemään ja tutkimaan, niitä voi alkaa nähdä ja ymmärtää. Minulta meni aiemmin paljon ohi. Pienillä asioilla on todellakin suuri merkitys.

I have learned photographing over two years and I have had the best teacher in the world, my coach Janne. In this month I made a huge found - the macro world. I've ever even known, how beautiful and amazing it really is. I've been too hurry or just have ignored it somehow. But now, with the great macro objective, I have shooted something totally new. And oh my, what I've found. Some another world, I might say. The shapes, the colours, the beauty. You just can't see it with human eye, no matter how close you are. But with this objective, the new world is open!

This is what I shooted..

I have been as excited as a child can be with something new. And all I needed to do, was just to open the door. Yes! And what's the funniest part. I really do have myopic, so I can't see far. But close I see clearly without glasses or contact lenses and it took this long to realize this all. I am very thankful to macro world. It showed me something important and I took a lesson. We all have some details not shown. But when you stop and you have time to wonder, you might find something new and great, about yourself or someone around you. Small things does matter! Sometimes you need a different objective to see it and sometimes you just need to let the camera speak the rest.

..And this is how it really looks like. Wow!