Röllimetsän tarinoita

Menninkäiset odottaa päivänsäteitä

Tämä kevät on ollut erikoinen ainakin säiden puolesta (todettakoon se nyt vielä kerran ja lyödään kämmeniä vastakkain vaikka arkistointimielessä). Lumet sulivat ja jäät lähtivät varsin myöhään ainakin täällä Savossa, eikä räntäsateeltakaan ole voinut välttyä vielä edes kesäkuussa! Viileä sää ei varmasti ole jäänyt keneltäkään huomaamatta, ei edes linnuilta. Missä laulu? Missä se vihreys ja vehreys? Puut näyttävät samalta kuin syksyn ruskassa. Tällaista tarinaa ei paraskaan satusetä osaisi kirjoittaa.

Mistähän lie mönkinyt?

Ja saduista puheen ollen. Rölli-peikko on ollut Muumien ohella suosikkiohjelmani lapsena, ja ilahduttavat ne toki vieläkin. Nuoremman sisareni kanssa tapitimme jaksoja VHS-kasetilta. Kesämökillä serkkujen kanssa mukavaa puuhaa oli myös Rölli-laulut ja niitä jatsailtiin tietysti C-kasetilta. Ja mummo löi tahtia kävelykepillään ja nauroi niin makeasti. Silloin kesä tuntui kesältä. Oli lämmintä, ainakin enemmän kuin viisi astetta.

Todellinen helmipöllö

Rölli putkahti elävästi mieleeni, kun kiertelimme valmentajani kanssa puukiipijän pönttöjä ja etsimme pesiä yhtenä näistä harvoista aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Päädyimme Sammakkolammelle. Tästä ensimmäinen huvitus. Palatessani metsästä tielle, näin valmentajani vastarannalla mökkiläisten kanssa. Laituri oli karannut! "Kautta likaisten varpaitteni."

Sunnuntain päivälevot viirupöllön tyyliin

Ei ehkä olisi suuret kivetkään pitäneet laituria paikallaan, sillä vesi oli noussut niin paljon. Vaan eipä hätiä. Yhteisvoimin ja -tuumin saimme karkulaisen takaisin paikalleen. Soutuveneellä hinasimme laiturin lähemmäs rantaa ja meikäläinen avusti kahlaamalla. Jokin etiäinen oli aamulla, että kannatti laittaa shortsit römppähousujen alle. Mukavasti viilensi ja kevensi hikilenkkiä, joka jatkui vielä monta tuntia.

Puukiipijän poika oli pudonnut pesästä, kylmä!

No ne shortsikelit loppuivat äkkiä. Olen sen verran lälläri, että olen huikeat kaksi päivää pärjännyt ilman välihousuja sitten viime kesän... Toivoisin niin kovasti, että linnunpoikasille ja nisäkkäiden uusille tulokkaille olisi myös lämmintä tarjota. Säälittää ja surettaa. Kylmä oli vastaanotto, ja se on jo koitunut monien kohtaloksi. Valitettavasti.

Vaan minkäs teet. Näillä mennään, mitä annetaan. En ole vielä varsinaisia rataharjoituksia ulkona tehnyt, vaikka vihdoin olen jälleen treeneihin täysipainoisesti palannut. Melkein pari viikkoa olen ollut kivuton. Jes! Nyt tosin sain pienen kevätflunssan. Eiköhän tästä tokene ja kesäkin vielä tulee. Sitäpaitsi hyttysiä ei ole juuri lainkaan ja mustikka on kukalla. Pian taas laulattaa. Mummoakin taivaassa.

Palokärjen workshop

This spring has been very weird here in Finland. Even a good writer can't imagine weather like this. Sleet in June and degrees are just on plus side. Oh please, come on! Birds are not singing and where are all the green trees? What is happening? I can't remember a start for a summer like this. I must say, I feel sorry for all the fledglings. I can always put a winterjacket on. They have a very cold welcome to this world and all of them can't survive. Unfortunately. Hopefully it's getting finally warmer. It will bring more joy for all of us. I have done zero training sessions outside, but the most important thing is, I do not have pain anymore. Yes! Almost two weeks good training and getting back for the shape I had. But I got a flu. Not bad, but anyway. Well. Slowly but surely, and that's how the summer comes too.