Kiviojan keväthuumaus

Kevät ja alkukesä todella humahti ja meni huumassa. Olkoonkin niin, että päivä on lyhentynyt ja kesä kääntynyt ehtoon puolelle, korvissani soi silti kevään sävelet ja upeat muistot. En tiedä, kuinka monelle Tapio Rautavaaran kappale Anttilan Keväthuumaus on tuttu. Itse muistan kuulleni tuon ensimmäisen kerran noin viisi-kuusi-vuotiaana c-kasetilta, jonka kummitätini oli nauhoittanut äidilleni. Siinä kasetilla oli lisäksi muun muassa Madonnaa ja Juice Leskistä, ja sitä kuunneltiin usein matkalla kesämökille.

Vuodet ovat vierineet noista ajoista, mutta kappaleen sanat elävät yhä vahvasti mielessäni. Minäkin olen tänä kesänä ampaissut mielelläni ylös vuoteesta, aurinko on ollut useana päivänä korkealla ja tuuli lounaassa. Harjoitukset ovat sujuneet kuin tanssi. Vihdoin alkaa kaikki tekeminen tarttua taas kehoon. Kentällä on ollut hauskaa ja antoisaa. Treenit tuottavat paljon iloa ja nautintoa. Olen vihdoin päässyt mukaan harjoitteluun, en ole vain valmentajani armoilla. Pystyn itse päättämään, mitä ja miten on järkevää tehdä. Sitä ominaisuutta ja varmuutta minulla ei ole aiemmin ollut.

Minulle on vihdoin auki taivas ja maa. Paita on hulmunnut ja kintut ovat saaneet kyytiä niin kotoisalla Sankariniemen kentällä. Kannustusjoukotkin ovat olleen kohdillaan. Varis on usein huudellut joko moukarihäkin päältä tai harakka käkätellyt katsomon katolta. Tervapääskyt ovat näyttäneet taivaalla kiihdyttämisen mallia ja huvittavinta kyllä, minulla on ollut siellä myös oma jänis vauhdinpitäjänä. Siis ihka oikea. Joku päivä minäkin pötkin yhtä kovaa, pakoon kanssakilpailijoita ja väsymättä.

Masterpiece by chaffinch

En ole mies enkä ehkä ihan niin vanha kuin Anttila, mutta yhtä lailla tässä on ollut huolia ja rahatkin tiukalla. Huilannut olen tarpeen vaatiessa, vaikka työtä kyllä piisaa ain'. Hyvin tässä on kuitenkin tullut pärjättyä ja ison avun olen luonnosta saanut. Sieltä löytyy vastaus moneen pulmaan. Nautitaan kesän loistosta ja loppukesän hehkusta.

PS. Ja pienenähän toki kuulin ja lauloin kertosäkeen sanat muodossa Orvokki, lennokki, vuokko ja moni muu. ;)



This summer has been amazing. I have grown up a lot as an athlete. I don't really know how all this suddenly happened. I won't say I was hopeless, but me and my coach thought that I hardly can run fast ever again. We were sure, that my running condition is quite bad and firstly it also looked and felt like it. I supposed to get back into hepathlon this year, but our plans changed totally in May. Finally my body works like it should. It takes in all the running trainings like in the old good days before. I have got enough time to do base properly and that's the reason why I haven't rushed competing. I enjoy a lot to train, even it goes well or just okay. I have got my self-confidence also back. This might actually work and lead for good results. It's important that I believe it for that too, not only my coach. Let's say, I'm in! Ever been this enthusiastic for athletics before. I'm glad that I have positive people around me. Thank you for the all help and support. Like my other coach Erkki said: Think positive and you can't think negative. Let's enjoy summertime! :)

Painetaan asia villasella