Ääntä hiljaiseloon

En ole tarkoituksella ollut hiljaa näin pitkään. Yhtäkkiä sitä vain tajuaa, että pitkä talvi on taas takana. Ja mitä olen saanut aikaiseksi. Tavallaan en yhtään mitään, mutta kuitenkin aivan järisyttävän paljon!

Olen aiemminkin puhunut kaavamaisuudesta. Se on ollut jotain, mistä olen halunnut kovasti päästä eroon. Elämässäni ei varsinaisesti ole ollut viime vuosina mitään vikaa. Päivät kuitenkin vain toistivat itseään. En saanut niistä irti niin paljon kuin olisin halunnut, vaikka hetkistä olenkin nauttinut ja niissä vahvasti elänyt.


Ihmettelin, miksi en saa aikaiseksi niin paljon kuin haluaisin. Miksi en kehity henkisesti enkä fyysisesti, vaikka ponnistelen paljon asioiden eteen ja teen paljon töitä itseni edistämiseksi. Lokakuussa tajusin, että kovalevyni on täynnä. Raahaan perässäni menneisyyden kivirekeä.

Pääni oli tukittu täyteen muistoja, hyviä ja huonoja. Kaappini olin sullonut täyteen tavaroita, kauniita ja tarpeettomia. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että komeroissani ja sitä kautta myös päässäni tikitti aikapommi. Minun piti jatkuvasti keksiä uusia säilytysratkaisuja. Kumma kyllä se pätee niin vaatehuoneeseen kuin mielen sopukoihin.

Minnie-Mouse? ;)

Elin ahtaudessa. Se ahdisti. Jopa niin paljon, että lääkäri määräsi minulle beetasalpaajia. Hui. Lääkkeisiin en vähällä koske. Päätin ennemmin itse tehdä asialle jotakin. Tuli se kuuluisa "hetki". Sattuma ohjaa toiseen ja tällä tiellä nyt olen. Ja toden totta, se kaikki on ollut ehdottomasti kaiken vaivan väärti.

Voin avata ulkoista ja sisäistä keventymistäni myöhemmin. Siihen ei muutama kirjoitus riitä. Lokakuussa alkanut prosessi on kesken, mutta erittäin hyvällä mallilla. Ja kuten tapoihini kuuluu, tämäkin projekti rönsyilee. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Täytyy silti sanoa, että voin aidosti ja oikeasti paremmin kuin koskaan.

Alkava kevät saa minutkin hihkumaan. Jestas, kuinka päivä onkaan jatkunut! Pajunkissat puhkeavat silmuistaan ja talitintti laulaa kevään sointujaan. Kevät on korvalla. Auringonvalossa näkeekin paremmin. Minä kuulen. Ja kuuntelen.

Long time no hear! I'm sorry, but there has been a lot going on. I have made a huge turnover on my mental side. It started accidentally in October. I realized that it is impossible to develop myself by physically and mentally if  I drag the past with me. I felt overloaded. My memory capacity was full. And what was shocking, my closets were extremely full as well. I have struggled for a while with new storage solutions in my apartment. I and my closets were ticking time bombs... But now I'm on a good way. This process is not finished yet, but I can tell that I've ever felt something like this. This feels unreal but great. My life has been good so far, no complaints. Now there is just something extra wonderful in it. And it's almost a spring again. Cheers! :)