I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

Sivut

perjantai 22. toukokuuta 2015

Tulta ja tappuraa




Meillä on muutakin yhteistä kuin ruskeat silmät




Olen tulisielu. Sisälläni roihuaa, vesi ei saa minua sammumaan. Maa kantaa minua lujalla otteella, näen ympärilläni muutakin kuin ilmaa. En vastusta mitään enkä ketään, mutta viime aikoina on noussut savu korvista. Miksi keväällä täytyy kaataa puita?



Puukiipijän pesä, kun pönttöä raottaa









Olen surullisena seurannut ihan vierestä, kuinka linnuilta ja monilta muilta lähtee pesät alta. Järkyttävä näky kohtasi kierrellessäni puukiipijän pönttöjä. Valtavan kaunis sekametsä sai silmieni alla kyytiä. Pönttö oli toki osittain tallella, mutta viisi munaa jäi kodittomaksi ja tuhon omaksi. Murhenäytelmä sai jatkoa, kun lähellä ollut kahdeksan munan teerenpesä oli jyrätty ja sadan metrin päässä seitsemän munan metson pesä samaten. Kyynel silmäkulmassa lähdin pois. Pöntöt korjasin mukaani.


Sarvipöllöt uudessa tekopesässä



Harmittava tapaus sattui myös sarvipöllöille. Autiotalon pihasta kaadettiin puita, ja alas tuli valitettavasti pesä ja poikaset. Vanhin untuvikko menehtyi rytäkässä. Riensimme apuun ja värkkäsimme tuohikorista tekopesän. Sinne jäi vikisemään hieman muuttuneeseen maisemaan kolme poikaa. Toivottavasti emo hyväksyy uuden "kodin".


I just know the feeling



Vihreän vehreää
Viirupöllön söpö poikanen




Ei ollut pesimärauhaa naakoillakaan. Viitasaaren puolella levennetään kantatie 77:ää. Isot, komeat, palokärkien poraamat haapapuut saivat lähteä. Samalla lähtivät pesät, poikaset ja yhdyskunta naakoilta. Jos nyt jotain hyvää, niin ainakin hyvät pönttöpuut kaadetuista haavoista vielä saa. Menetettyä ne eivät kuitenkaan korvaa.


Iloinen rentukka




Ei parane synkistellä, vaikka tässä ohessa olen polvivaivan kanssa tuskaillutkin. Luonto on alkanut vihertää toden teolla. Korpin ja oravan poikaset alkavat olla leikkisän isoja ja ensimmäiset telkkäpesueet ovat vesillä. Myös viirupöllöllä ja helmipöllöllä on somia ja hyväkuntoisia poikia. Niiden vikinää ja hyrryytystä voisin kuunnella iltakaudet. Kunpa ihminenkin oppisi hyrisemään luonnon tahtiin.

"Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa." Helmipöllön sisaruskatras.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti