Taidan tietää siihen vastauksen: meillä on aina olemassa vaihtoehto. Kun urheilu ei suju, loppuu ura ja keskitytään johonkin muuhun. Kun eteemme tulee vaikea asia, pakenemme ja piiloudumme. Aina on vaihtoehto tehdä jotain muuta kohtaamatta itse ongelmaa. Tämän taakse minäkin olen kätkeytynyt, ja valitettavan usein.
Olen oppinut luonnon kautta, että siellä ei sellaista vaihtoehtoa tunneta lainkaan. En tiedä yhdenkään eläimen hypänneen tahallaan auton alle. Entäpä milloin olette nähneet leijonan jahtaaman antiloopin toteavan, että en p*****e jaksa enää, syö sitten. Tai pikkulinnun antautuvan petolinnun kynsiin ilman henkensä edestä pakenemista. Niinpä. En minäkään. Ilmaisia lounaita ei vain ole olemassa.
Minä olen monta kertaa meinannut antaa periksi ja luovuttaa. Olen kompastunut niin usein, että ylös on jo kaikilta mustelmilta ja murtumilta ollut vaikea nousta. Mutta, tässä yhä olen. Ehyempänä kuin koskaan ennen. Isäni sanoi joskus, että jos hän yhden elämänohjeen voi antaa, on se, että älä koskaan anna periksi. Viesti on helppo ymmärtää, mutta yllättävän vaikea noudattaa ja toteuttaa. Valmentajani ja luonnon kautta olen kuitenkin tämän hienon neuvon vihdoin sisäistänyt.Olen viime vuodet kamppaillut urheilun osalta alamaissa. Kun välillä on näkynyt valoa, uusi pimeys on sen torjunut. En kuitenkaan ole vielä antanut periksi. Enkä anna. Olen käynyt uudella tarmolla kiinni ennen minulle niin vaikeisiin asioihin. Hämmästyksekseni olen huomannut, että eiväthän ne niin mahdottomia olekaan. Kaikki on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista, luonnollista.
Yhtä kaikki, ilman tukea ja apua olisin varmasti jo lyönyt hanskat tiskiin. Tästä eteenpäin aion olla nin vahva, että pyyhe pysyy visusti kehän ulkopuolella. Luonnossa jokainen on vastuussa itsestään. Siellä ei auta kuin emo poikasiaan. Minä olen täysikasvuinen. On aika alkaa vihdoin ottaa ja kantaa vastuuta.
PS. En ole koskaan luovuttanut edes verta. Veriryhmäni on O. Ehkä minun yleisluovuttajana pitäisi...
It's very easy to give up. Why? Because we always have an option to do something else. It's very common that we are afraid to face the hardships. If things are not going as we want, it's easier to leave them done than work hard through. Unfortunately I've fallen for that and too many times. In the nature that's not even an alternative. I guess an antelope will escape for its life when a lion is chasing. The animal won't think "Oh, well. Whatever. I can't take this anymore, please eat me".
That is something I definitely should learn. I wouldn't say that I have gave up, but I have avoid things which are difficult for me. Until now. I finally feel that I'm strong enough to face the hard things and right away. I won't pass them anymore. It's not even a mention that life should be easy. Only the challenging things will make us stronger. In the end everything is very simple, natural I would say. In the nature, there's only you. Only you can take the responsive of. At last it's time to be brave. I'm not a cub anymore.
