I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

Sivut

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Se on loppu ny!

Sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään päättyvät yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut Berliinissä ja huomenna ehkä kahvi kaapistani. Kuinka kävikään uusimman Muumi-mukin kanssa?

Vaikka jonkin päättyminen saattaa tuntua kaihoisalta, avaa se useimmiten mahdollisuuden jollekin toiselle tai uudelle. Näin jälleen kerran myös minun kohdallani. Kesäni on ollut erikoinen ja ihana. Suunnitelmat ovat vaihtuneet, mikä on oikeastaan ollut vain hyvä asia. Ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.

Löysin sen kuuluisan punaisen langan. Minulla on nyt ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni visio. Keksin, mitä kohti mennä ja mitä tavoitella. Tiedän, mitä haluan. Olen täysin uuden äärellä. Olen aidosti motivoitunut, päättäväinen ja määrätietoinen. Hieno, uusi tunne!

Joten, olen päättänyt ainakin toistaiseksi lopettaa blogin ylläpitämisen. Rakastan kirjoittamista ja voi olla, että vielä joku päivä palaan tämän pariin. Aikanaan aloitin blogin pitämisen sen vuoksi, että lukijat pääsisivät osaksi luontoa minun kauttani. Niin paljon upeita retkiä ja hetkiä on tullut vuosien saatossa koettua.

Kuvia on vaikka kuinka paljon. Ne ovat tuottaneet monille iloa ja hämmästystä; ihanaa, sillä se niiden tarkoitus on ollutkin. Instgram-tilini laitan myös toistaiseksi jäihin. Kuvia enkä muitakaan päivityksiä aio ainakaan ahkerasti päivittää. Voi olla, että poistan myöhemmin koko profiilini. Sosiaalinen media ei ole minua varten.

Monia valmiita kirjoituksia sekä satoja kuvia jäi julkaisematta. Ajatuksia ja ideoita on edelleen paljon. Tämä blogi ja kaikki kuvat ovat kulkeneet mukanani oikeastaan sen takia, että saisin itselleni vahvistuksen tekeväni ja toimivani oikein. Elin jossain määrin uudelleen jo mennyttä elämää. Se oli tähän asti ihan hyvä idea, jotta opin hyväksymään ja näkemään menneisyyteni.

Nyt en enää aio katsoa taaksepäin, vaan mennä täyttä höyryä eteenpäin. Blogi ja Instagram vaan sattuivat nyt putoamaan tästä kyydistä. Minulla on niin vahva visio tulevasta, että aion keskittää kaiken energiani sen aikaansaamiseen ja toteuttamiseen.

Kiitos näistä vuosista! Toivotan upeita luontohetkiä ja urheiluelämyksiä jokaiselle myös tulevaisuudessa!

Jenni


It's over, finito and Kaputt! I've decided to quit my blog so far. I have finally found a way to follow. First time ever in my life I have a feeling that I know exactly what to do. I am very motivated and determined, which is a totally new feeling, great! This blog has given me a lot. My English it's much better and fluent. I have built up my vocabulary too.

I love writing and I might get back with this. I have many texts ready just to publish and hundreds of pictures to share. When I started, my goal was to take my readers close to nature. I have had so many great moments there. I am pleased with every second I've lived. All of this blog and pictures also on Instagram have been a strengthening to myself if I was doing right. It was a good idea so far. But, I wanted to freeze my Instagram too. No more updates, at least not for a while. I may delete my profile later. Social media is not perhaps for me.

You know what they say about when the one door closes and the other opens. That's what has happened. Now it's time to move on and not look back. What is past, is past. I have so clear vision of my future right now that I want to focus all my energy on it.

Thank you for following! I wish you many great moments with nature and sports too!

Sincerely,

Jenni

torstai 9. elokuuta 2018

Ammattitaidottomuutta, vai mitä?

En voi väittää olevani minkään alan asiantuntija, vaikka kokemusta on niin luonnosta kuin urheilukentältäkin. Tiedän oikeastaan aika paljon asioita, mutta harvemmin minulta mielipidettä kysytään. Eikä se haittaa. Omia ajatuksia voin laukoa täällä blogin puolella. Ei tätä kovin moni edes lue eikä ole valtakunnan mediaan tarkoitus päästäkään.

On tässä vain tullut ihmeteltyä asiantuntijoiden, johtajien ja tutkijoiden kommentointia viime aikoina niin yleisurheilun kuin luonnon suhteen, ja haluan nostaa muutaman jutun esille. Ensinnäkin suorastaan ällistyttää Luonnonvarakeskuksen tutkijan väite hyvästä mustikkapaikasta. Parhaat ovat kuulemma kuivilla etelärinteillä. No, ei ole. Yhdelläkään etelärinteellä ei ainakaan täällä Pohjois-Savossa ole ollut mustikkaa kourallista enempää. Voi toki olla, että ymmärsin tai luin väärin. Painovirhettäkään ei voi poissulkea.


Silti mietin, mihin tämmöinen väite perustuu? Tuskin on itse käynyt paikan päällä toteamassa tilannetta. Muutenkin puheet marjojen vähyydestä ja olemattomuudesta ovat täyttä puppua. Menkää itse metsiin ja soille toteamaan tilanne! Aina ei kannata uskoa niin sanottuja asiantuntijoita. On vain harva metsäpaikka, mistä en ole löytänyt mustikkaa tänä vuonna. Sanoisin, että loistava satovuosi! Ja marjat ovat niin makeita ja auringonkypsyttämiä. Ah, ja nam.

Ensimmäistä kertaa Suomi-verkkareissa 2010.
Entäpä tämä aiemmin käyty punkkihysteria. Niitä pitäisi kuulemma olla paljon. Vietän kesäaikaan päivästäni tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia ulkona. Maastossa siitä ajasta vähintään kahdesta neljään tuntiin. Olen rymynnyt ja ramunnut ympäri Pohjois-Savoa enkä ole nähnyt vielä eläessäni yhtään, siis yhtään punkkia.

Carolina Klüft on esikuvani.
Yleisurheilu on koko ikäni ollut lähellä sydäntäni. Sanaisen arkkuni olen pitänyt kiinni viimeisen kuuden vuoden aikana. Nyt tuntuu siltä, että on aika hieman avautua. Kesän aikana on ollut niin nuorten MM-kisat, Kalevan Kisat sekä meneillään olevat EM-kisat. Televisiosta en ole katsonut oikeastaan mitään, sillä yöllä kotiin palatessa haluaa lähinnä suihkuun ja unille. Olen ollut radion ja painettujen tekstien varassa.

Aamukahvit läikkyivät yhtenä heinäkuisena aamuna rinnuksille, kun tutkin sanomalehden tulospörssistä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Tampereella tehtyjä tuloksia. Miettikää. Miesten 10 000 metrillä juostiin maailmanluokan aika 27.21,08. Ja siitä oli vain tulos lehdessä! Ei mitään jutunpätkää missään, että Suomessa juostiin näin hirvittävä aika. Asiantuntemattomuutta. Vauhti on jotain ällisyttävää. Jokainen 1 000 metriä alle 2.45, jokainen 100 metriä alle 16,5 sekuntia. Cooper kahdesti peräkkäin noin 4350 metriä. Olisi ansainnut enemmän mediahuomiota.
Tästä 7-ottelussa on kyse. Minä ja Heinosen Jutta. Kuva: Markku Leppänen.

Seitsenottelu on edelleen rakas laji, vaikken ole vuoden 2012 jälkeen otellutkaan. Sitä tulee seurattua ja tulokset kiinnostavat. Harmitti "siskojen" puolesta Jyväskylän Kalevan Kisoissa, kun aikataulu oli seitsenottelijoille enemmän kuin epäsopiva ja kun vielä järjestäjät hyljeksivät upeaa lajia. Suututti kilpailijoiden puolesta. Entäpä tulostasollisesti loistava kilpailu. Missä mediahuomio, haloo?! Peräti yksitoista urheilijaa yli 5 000 pistettä ja neljän kärki 5 800 pisteen tuntumaan. Kansallisesti loistava taso. Vau!

Otteluperhe vuodelta 2010. Kuva: Markku Leppänen.
Eikä taida olla ihan realistista lähtökohtaisestikaan Suomen joukkueelle EM-kisoihin asetettu kolmesta neljään mitalia. En ymmärrä, mistä hatusta sekin piti vetää. Itse veikkasin, että yksi korkeintaan. Pahoin pelkään, että nollaan jää. Onneksi en ole asiantuntija ja saan olla rauhassa väärässä.



No blog post in English this time. I just wrote what I think of experts all over and something about Finnish journalism. Experts are not always right what comes to nature, berries for example. I feel that sometimes journalists don't appreciate certain sports and they don't know, what's a good result. I also wonder the Athletic Team Finland's goal about three to fours medals in European Championships in Berlin. In my opinion, even one would be a positive surprise. Luckily I'm not an expert and nobody is asking. I have a right to be wrong. :D

perjantai 3. elokuuta 2018

Ikä painaa - mieltäni

Sinitiaisen poikanen opettelemassa omilleen.
Olen kirjoittanut ikääntymisestä ennenkin, ja mietin, kannattaako vastaavia tekstejä enää julkaista. En voi sille mitään, että iän nostaminen aika ajoin esille saa ihokarvani pystyyn. Ei siinä mitään, että laskemme vuosia. Se, mitä minä inhoan on se, että ikä näyttää määrittelevän asemani yhteiskunnassa sekä fyysisen suorituskykyni.

Mistä tämä kaikki taas kumpusi esille? Siitä, että jokin aika sitten sain jälleen onnitteluja. Ei niissä mitään pahaa ole, kiitos vaan. Toivotan minäkin tavan vuoksi onnea tutuilleni. Olen iloinen, että olen syntynyt ja että olen saanut elää näinkin pitkään. Juhlahetkeni oli 31 vuotta sitten. Miksi siis syntymästä edelleen onnitellaan?

Haluaisin olla kuin Liisa Ihmemaassa, jossa vietetään syntymättömyyspäiviä. Tänään on minunkin syntymättömyyspäiväni. Mikä sattuma! :D Heitän minäkin välillä vitsiä iästä. Pientä herjaa nuoremmille tai vanhemmille. Se on silloin tällöin ihan ok.

Mutta myönnettäköön. Kävin läpi pienoisen ikäkriisin. Tuntui pahalta täyttää kolmekymmentä. Siis haloo! Se kynnys oli vain suuri. Mokoma numero luokittelee minua ihmisenä. Pöh. Olen onnellisempi ilman numeroitua ikää. Kerran vuodessa se vain kummittelee olkapäilläni sekä silloin, kun taivastellaan ikääni urheilijana. Muulloin en rehellisyyden nimissä ajattele sitä lainkaan.

Västäräkin poikasenkin on aika opetella itsenäiseksi.
On totta, ettei kukaan meistä enää nuorru eikä mennyttä saa takaisin haikailemallakaan. Mutta miksi pitäisi? Minä lakkasin laskemasta vuosia ja miettimästä omaa vanhenemistani parikymppisenä. En edes muista (vanhuutta varmaan), milloin vietin viimeksi syntymäpäivääni. Kasvun ja ajan nopean kulumisen näkee lapsista. En osaa ajatella, että omat vanhempanikaan ovat ikääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sekin on fakta, että odotetun elinikäodotuksen mukaan minulla on yli kolmannes elämää takana, mutta hei, hyvällä onnella ja terveydellä vielä melkein kaksi kolmasosaa jäljellä!

Minut julistettiin ikälopuksi urheilijaksi jo kuusi vuotta sitten. On ikävä stereotypia, että kolmenkympin jälkeen ei voi enää kehittyä fyysisyyttä vaativissa lajeissa huippu-urheilijaksi, jos ei sitä jo ole. Tänä kesänä oli jo lähellä, etten olisi itsekin alkanut uskoa tuota soopaa. Kai saan käyttää vuoteni haluamallani tavalla ja elää minulle sopivaa arkea. Siihen voi mahtua niin luontoa kuin urheiluakin.

Toivon suuresti, että voin räjäyttää myyttejä ja todistaa mahdottoman mahdolliseksi. Sitä saavutusta voidaan juhlia. Se voi viedä vielä jonkun vuoden, mutta hei. Kuka näitä laskee? Siihen asti: Hyvää syntymättömyyspäivää! Sulle ja mulle. :)
Hellyyttävät telkänpojat vesillä.


Age... I would rather not talk about it. Why does it have to play so big role in our lives? It's okay to congratulate and somebody may like to celebrate. But for me, I just don't get it. I'm glad that I am born and still alive, but my highlight was 31 years ago. It does not matter anymore. Maybe I'm too old because I can't remember when was the last time I had a birthday party. No idea. I haven't count years after my 20's. No need for that. I'm an adult and that's okay.

Why this topic irritates me so much? Because everybody says I'm too old to become a top athlete. I may have had some troubles and injuries, but why they don't give me a try? It was so close this summer that I nearly started to believe in that too. I hope, someday, I can explode all those myths. It might take a year or two. But who's counting? ;)
Haapanapoikue. <3

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Marjakarhu liikkeellä


Huh-huh. Nyt täytyy myöntää, etten oikeasti ole ehtinyt kirjoittaa uusia blogitekstejä, vaikka aiheita ja ideoita olisi kosolti. On marja-aika. Päivästä leijonanosa kuluu ulkona. Kotona käyn lähinnä tiskaamassa puurokattilan, pesemässä pyykkiä ja nukkumassa jonkusen tunnin. Niin, ja ne marjat täytyy pakastaa.

Vaikka kilometrejä metsämailla on kiitettävästi alla, on mukava välillä erehtyä luonnon suhteen. Marjakauden alun ennustin jotakuinkin oikein. Olin silti turhaa huolissani sadosta. Lähdin mukaan yleiseen käsitykseen, ettei marjoja ole eikä tule. On sitä hölmö. Kyllä niitä on. Ehkei niin paljon kuin viime vuonna, mutta on kuitenkin, kun menee vain metsään.

Mustikan osalta samalla alalla saattaa olla tyhjää ja pientä rupua, mutta sitten löytyy mättäitä, joilla pääsee suorastaan mässäilemään. Poimuria en ole koskaan käyttänyt. Kerään kaikki marjat aina käsin ja useimmiten muutenkin suoraan pakastusrasioihin. Käsin poimiminen on kivaa, eikä tarvitse tehdä kolmeen kertaan samaa työtä. Kotona kun joutuisi ensin siivoamaan roskat ja sen jälkeen purkittamaan tai pussittamaan. Tietysti, jos ei metsässä halua viettää hieman kauemmin aikaa, niin poimurilla päässee nopeammin kotiin.
Tällä juomalla jaksaa!
Helteistä huolimatta olen siis ollut enimmäkseen maastossa. Kesän tärkein harjoitukseni on ainakin vielä tänä vuonna marjojen poimiminen. Neljä tuntia itsekseen suon keskellä kasvattaa luonnetta ja rohkeutta. Siellä on vain pärjättävä. Onko minua pelottanut? No, ajoittain. Mutta sitten muistan, ettei turvallisempaa paikkaa ole kuin keskellä ei mitään. Todennäköisemmin saan turpaan aamuyöllä nakkikioskilla. Muita poimijoita Jannen lisäksi ei ole näkynyt, joten tappelua marjoista ei ole tullut. Näitä riittää minulle, sinulle, karhuille ja linnuille - ilman kahakkaa.
Juolukka kypsyi mustikan tapaan eriaikaisesti.

Sinällään metsässä ja suolla ei tarvitse olla yksin mihinkään vuorokauden aikaan. Kuuma on kyllä ollut, sillä pitkät housut ja takki on pakko pitää päällä. Surraavia, pöriseviä ja iniseviä seuralaisia riittää. Lintuja on aika vähän enää äänessä, mutta kurkien ajoittaiset törähtelyt tuovat mielihyvää urakkaani. Ilahduttavan monta pientä sammakkoa on hyppelehtinyt edessäni. Onpa suolla ollut yksi kyykäärmekin seuranani. Hyvin olemme samalle alalle sopineet.

Parvekeaamujen parhautta: tuoreita marjoja!
Metsässä minua ei oikeastaan muu harmita kuin oma toimintani. On ärsyttävää, kun itsestä jää aina jälki. On eri asia nähdä, missä hirvi on makoillut tai karhu astellut kuin katsoa taaksepäin omia saappaiden tekemiä norsunjälkiä. Pahinta on kuitenkin kävellä kahden puun välistä ja törmätä hämähäkin seittiin. Ei siinä mitään, että verkko kutittaa naamallani ja on sitkeässä irrottaa, mutta minua harmittaa hämähäkin puolesta. Toinen tehnyt valtavan ja upean työn, jonka tuhoan sekoittamalla kaikki kutimet. Yritän kyllä kulkea varoen.

Poiminkohan näitä ilman hikikarpaloita..?
Vietän niin paljon aikaa ulkosalla, että olen päivän täysin uutispimennossa. Tärkeimmät uutiset luen aamusella sanomalehdistä. Urheilu-uutiset kiinnostavat sen verran, että ainakin teksti-tv tulee kotiin palattuani selattua. On oikeastaan vapauttavaa olla tietämätön maailmanmenosta. Että jos jotain oikein mullistavaa tapahtuu, niin soittakaa! Tämä marjakarhu on nyt liikkeellä.


Oh, yes. Berries! I've been hurry with those, so I haven't had time to update my blog. When I'm at home, I do laundry and dishes, sleep a few hours and then I go again. It pays off wintertime. It takes courage and increases attitude when you are totally alone in the middle of nowhere in the swamp. Have I been scared? Well, yes. Few times. But when reminding myself that it is much more safety here than outside the local bar. No need to fight for berries. There are plenty of them for you and me, but for bears and birds too.

Maybe I've been there also alone because of hot weather. It's been already a few weeks +28-32 degrees here in Northern Savonia. And there's no option to be without a jacket and trousers in nature. Buzzing "friends" takes care of that. So, it's extra hot. Sweaty but nice work. The sound of birds has almost disappeared. I have only had a company with some Common Cranes, some small frogs and one viper. We all get along with each other. No problem.

I spend so much time outdoors that I read and hear the main headlines from the newspaper and on the radio the next morning. So, if something unbelievable happens, please call me! ;)
Teki mieli hypätä uimaan suolampeen marjanpoiminnan välissä. Tyydyin kuitenkin vain naamanpesuun. Helpotti hetkeksi.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Neiti kesäheinä

Olen niin iloinen nähtyäni pitkästä aikaa siilejä. <3
Suomi ja suvi. Kesä kauneimmillaan ja ruislinnun laulu korvissa. Kesäöinä on todella ollut onni omanani. Kotiin en ole ennen puolta yötä palannut. On kukkaloistoa ja niin vehreää. Voiko ihminen enää parempaa toivoa tai pyytää?

On ollut ilo seurata luonnon kiertokulkua. Kesällä kasvu on niin voimakasta, että sen näkee melkein silmissä. Ensimmäiset mustikat ja mansikat on tullut jo kerättyä. Nams. Pakastin alkaakin ammottaa tyhjyyttään. Ei ole enää kuin puolukkaa jäljellä. Vanamon tuoksut ja veteen piirtyvät varjot ovat hurmanneet minut täysin kesäisen metsän yössä samoillessa.

Riemua on riittänyt linnunpojillakin. Kesä on ollut myös niille pitkästä aikaa suotuisa. Ensimmäiset siiveniskut on sykähdyttävä hetki. Ääntä riittää, samoin valoa. En malta nukkua. Mieleenpainuva hetki on ollut nähdä suopöllön lentoa pellolle nousseen usvan seassa.

Kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin. Ne metsäkoneen puusta pudottamat kanahaukan poikaset kuolivat hoidosta huolimatta. Voi surkeus. Eikä käynnissä olevat hakkuut nostata tunnelmaani. Myös auton alle on katkennut monen linnun tie.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa

On suoranainen harmi, että harva osaa nauttia hetkestä ja vallitsevasta kauneudesta. Minullakin meni kauan aikaa sen sallimiseen ja ymmärtämiseen. Joogan ja meditaation kautta olen oppinut laulamaan sydämeeni hiljaisuutta.

Enää ei tarvitse ajaa virvatulta, kädessäni on viimein onnen kulta. Niin kuin hämärtyvässä yössä päivän äänet ja elo vähenee, olen saanut rauhoitettua omaa elon piiriäni. On taito pysäyttää aika ja melu ympäriltään. Mielen tyyneyttä, ja kaikki on sees. Kun tuulikin nukkuu.

En tiedä, minkälainen tie on edessäni. Tiedä mitä tuntemattomista tuvista löytyykään, ja tällä viittaan oman sisimpäni tutustumiseen. Onneksi kaiken ei tarvitse olla niin päivänselvää. On rikkaus, että huominen on ensin hämärän peitossa.


Finnish summer nights are something incredible. I just want to stay up. It's a miracle if I get home before midnight. Love the feeling of dusky nature. You'll see things in a different light and the atmosphere is way different. Just don't want to miss it. I'll miss it in winter. But when I have a chance to enjoy it, why shouldn't I live it.

I can finally live for the moment. It took this far to let it happen. Thanks to yoga and meditation, I have a skill to stop the time and all noises around me. It's okay to be surrounded by the silence. I have no idea, what's front of me. It's good that tomorrow is first covered by darkness. Things will come clear later in daylight.


Kotikaupunkini Iisalmi auringonlaskussa.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kuiva juhannus

Jos olet lukenut aiempia tekstejäni, olet varmasti jo tietoinen, että rakastan öitä ja että valvon usein myöhään. Mikäli juhannuksen perinteeseen voidaan laskea yökukkuminen, niin se on ainoa asia, jota tänä vuonna toteutin.

Ei perinteissä mitään paheksuttavaa ole. Nautin minäkin niistä tavallani. Tänä vuonna nyt vain sattui jäämään välistä niin juhannuksen herkkuruoat kuin saunakin. Jonkun mielestä viikonvaihteeni voi tässä vaiheessa kuulostaa rutikuivalta, mutta todellisuudessa se oli yhtä kostea kuin muillakin.

Vettä satoi, jihuu! Oikeasti, nautin siitä valtavasti. Vietin juhannusaatosta kuusi tuntia metsässä. Ilma oli niin raikas ja voi sitä kasvillisuuden runsautta ja pisaraloistoa! Siemailin puhdistunutta ilmaa keuhkot pullolleen.

Ensimmäiset metsämansikat tuli bongattua. Pian on kypsää!
Riemastuin suuresti, kun näin mustikan raakileita. Ne olivat oikeastaan viittä vaille sinisiä. Mustikkaa tulee paikoin ihan kivasti. Näyttää kypsyvän eri aikaan. Paikoin on pientä, paikoin ei mitään ja sitten on kunnon ryppäitä. Viinimarjoja ja villivadelmia tulee runsaasti!

Metsäreissuni kohokohdiksi nousivat myös löytämäni vanamot. Niitä oli pienellä alalla aivan valtavasti. Ihailin ja kuvailin niitä hyttysarmeijan keskellä, eli en kovin pitkään. Hyttysten kanssa pärjää, kun pysyy liikkeellä. Kun pysähtyy, ei edes tuulesta ole apua. On niitä niin älyttömästi!

Toinen hieno juttu oli, kun näin pyypoikueen. Emo pyrähti likimain jaloistani lentoon ja melkein heti perään kymmenkunta untuvikkoa. Olin haltioissani. Tiaisten tiititystä on mukava kuunnella. Ensimmäiset poikueet alkavat olla lennossa. Kuvasin ja kuuntelin. Kesä.

Sinitiaisen poikaset valmiina lähtöön.
Inhoan sitä sanontaa Suomen kesästä, jossa manataan sen lyhyyttä ja vähälumisuutta. En myöskään pidä siitä, että koleasta ja sateisesta ilmanalasta puhutaan perinteisenä juhannussäänä. Mitä ne hyödyttävät? Sää on mikä on. Pukeutumiskysymys. Jouluna ei ole näin vihreää, vaikka kuusi tuvasta löytyisikin.

No okei, juhannukseni muistutti erehdyttävästi myös joulua. Minun teki yksinkertaisesti niin paljon mieli riisipuuroa keskellä juhannusaattoyötä, että sitä oli keitettävä. Ai että oli metkaa metsäreissun päälle. Jälkiruoaksi lasi punaviiniä. Sekin oli viime joululta. Hups. Mutta hyvää oli. En muuten joulunakaan saunonut. Olenkohan ihan terve? No, silloin en oikeasti ollut.


Pidän arjestani niin paljon, että ne rytmittyvät omalla painollaan, oli joulu tai juhannus. Sunnuntaina paistoi aurinko, oli lämmintä ja niin kesäisen kaunista. Juhannus paketoitui tuohon yhteen päivään. Mökillä oli herkkuruokaa hyvässä seurassa ja illalla saunoin toista tuntia. Tuli lapsuuden juhannukset mieleen.

Voi olla, että olen taivaanrannan maalari. Mutta onhan nämä auringonlaskut ja -nousut jotain käsittämättömän kauniita. Hienointa on nähdä molemmat kajot. Ja päivien lyhentymisestä en sitten suostu puhumaan ennen syyskuuta.

Tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen.

I hate that phrase, which damns the Finnish summer. It is pretty much more than just short and cold. I enjoy any weather. Why complain? Midsummer was rainy, yes! How good it felt to breathe fresh air. I spent six hours in the forest. I admired the beauty of nature. So green and a lot of raindrops. I couldn't have been happier. I took some photos and just wondered, surrounded by thousands of gnats. It's okay when you are on the move. But when you stop, itchy. By the way, berries will ripen soon. Yum.

I have my way to celebrate. This year I skipped the warm food and even sauna in Midsummer fest. Instead, when finally got home at night, I cooked rice porridge. It may be a Christmas delicacy here in Finland. Fine for me. I even drunk a glass of red wine. Well yes, it was from last Christmas too. Am I sick? No, but at Christmas I really was.

Sounds like my Midsummer was alike Christmas. Maybe. But it isn't this green and much light in December. The weekend and the festival was in the one package on Sunday. Good food at the summer cottage with good company, the sauna and swimming. Perfect. The weather was wonderful. Sunny and warm. The Midsummer, I love it. And guess what, it still is.

torstai 21. kesäkuuta 2018

Suomen kesä

Monelle lienee Eino Leinon runo Lapin kesä tuttu ainakin Vesa-Matti Loirin esittämänä. Nyt voisi sanan "Lapin" tilalle vaihtaa "Suomen". On nimittäin kaikki kukkinut niin nopeasti, että ei perässä pysy. Kielot ovat täydessä loistossaan, samoin lupiinit. Pihlajakin kukki jo. Monena vuonna olen kerännyt luonnonkukista juhannuskimpun kotiini. Nyt otin räikeän varaslähdön.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
Tuon usein tuntenut oon raskahasti
Kun katson kansan tämän vaiheisiin

On outoa, kun kaikki on niin aikaisessa. Tuntuu kuin elettäisi reilusti jo heinäkuuta. Olen vähän käynyt tutkailemassa myös marjatilannetta. Mustikan osalta näyttää hieman huonolta, sillä suurin osa taisi palaa karrelle. Raakileita on vain siellä täällä. Enimmäkseen on tyhjiä ja kärventyneitä varpuja. Puolukka vaikuttaa toistaiseksi erittäin lupaavalta, samoin lakka. Pitää vielä samoilla useammalla alueella tilanteen varmistamiseksi.

Suolla pursuaa
Vähäiset sateet ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Ilma tuntuu hieman raikkaammalta. Harmi vain, että väliin mahtui myös julmetun kylmä jakso. Lisänä vielä viimainen pohjoistuuli. Moni on huolissaan sähkökatkoista. Minä olen sydän syrjällään lintujen pesistä ja poikasista. En uskalla edes ajatella, montako pesää tuuli on riepotellut puista alas.

Entäs pienet poikaset. Pesässä on kylmä ilman emoa, mutta ruokaakin pitäisi hankkia. Ei mikään helppo marketin nakki koleassa ja tuulisessa säässä. Tiedän yhden västäräkin pesinnän, jolle ainakin kävi huonosti. Hyvin kehittyneet poikaset olivat paleltuneet pesään. Surku tuli. Eikä ole maastoon hypänneillä untuvikoilla sen helpompaa; ei kovin pehmeä lasku kylmään maailmaan. Alkukarsinta on kovaa.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen
Miks meillä niin on monta mielipuolta
Miks vähän käyttäjiä kanteleen 

Karsinnasta puheenollen, vieläkin suurempi suru tuli puserooni, kun jälleen yksi ikimetsä laitettiin sileäksi. Murruin täysin, kun metsäkone pudotti myös kanahaukan pesän. Alas tuli neljä poikasta, joista yksi menehtyi rytäkässä. Kaikista kamalinta on, että yleinen käytäntö tässä asiassa näyttää olevan laittaa poikaset koneen telaketjujen alle. Painetaan asia metallisella.

Tähän sydänsärkyyn ei saa lääkettä apteekista. Paha olo kaivaa rintaani koko ajan. Kuinka voimme olla näin julmia ja tunteettomia? Millä oikeudella tuhoamme kaiken ympäriltämme? En uskalla edes ajatella, mitä Kuopioon suunnitteilla oleva sellutehdas tekee ympäristöllemme.

Oi oppi ottakaatte joutsenista/Ne lähtee syksyin, palaa keväisin
 Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kansain kohtaloita huokailen

Tuskin opimme koskaan. Tätä menoa tuhoamme itse itsemme. En voi pysäyttää yksin mitään, enkä paljonkaan edes hidastaa. Silti, haluan tarttua toimeen vielä kun se on mahdollista. Tuletko mukaan?

On vastaus vain yksi Lapin suvi
Sit' aatellessa mieli apeutuu
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu


Everything has blossomed so quickly, that it feels like we are living already in July. Can't even imagine that Midsummer festival is still to come. Things like berries came early this year. You might find some blueberries already next week! Only bad thing is that there might not be much of it. It was so hot and it didn't rain at all in May. Well, I can live with that.
The thing I can't accept is cutting trees and in the middle of a summer! Firstly, it's just not right to log a primaeval forest. Secondly, what about all the nests? I felt (and still feel) very deep sadness when I heard that a forest machine dropped a Northern Goshawks nest. Four chicks fell down, one passed away. The most horrible thing is, what human normally do in this situation. It is so cruel that I can't even write it down. But you can guess, what they will do with a machine... My heart is broken. Not any painkiller helps. Why we need to destroy everything?

We never learn, but still, I want to do something. I can stop nothing and it is even hard to slow things down. Together we are stronger. Are you with me?

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Joogan parantava voima

Jos alkaisin purkaa sairastelu- ja vaivahistroiaani, niin siihen ei yksi blogikirjoitus riittäisi. Enkä ole ihan varma, haluaisiko sellaista kukaan edes lukea. Itsekään en mielelläni enää palaa taaksepäin (varsinkaan katsomaan negatiivisia asioita). Todettakoon nyt lyhyesti, että paljon kaikenlaista tullut koettua. Suurin osa kaikesta on itse aiheutettua.

Harva tahallaan särkee itsensä. Useimmat vammat ovat kuitenkin suurimmalla osalla meistä rasitusperäisiä. Intoa kun on, niin järki unohtuu. Kuulostaako tutulta? Minulle on niin käynyt enemmän kuin useasti. Ei sitä näköjään ihan vähällä opi.

Kun harjoittelee kovaa ja virittää kehoaan kunnon iskuun, on myös hitusen alttiimpi erilaisille varmmoille. Pientä kolotusta ei hevillä usko, sillä tietynlainen särky kuuluu harjoitteluun ja on ihan tervettäkin. Sopivin väliajoin on mukava tuntea haastaneensa itsensä ja löytää uusia lihaksia. Jokaisesta kynnenkatkeamisesta ei kannata valittaa.

Mutta kun kipu on läsnä kaikissa harjoitteissa eikä se lähde normaalilla levolla, on menty pahasti yli. Rasitusperäisen vamman paranemisessa näyttää ainakin minun kohdallani pätevän tietty kaava: se aika, jolloin kipua on tuntunut, täytyy tuplata, jotta särky on varmasti ohi. Esimerkiksi siis kahden viikon kipu paranee neljässä viikossa, yleensä.

Hyvä harjoitteluputki on ikävä katkaista, mutta minkäs teet. Mieluummin olen terve kuin kärsisin tietyistä kivuista läpi loppuelämän, etenkin kun näihin omien vammojeni paranemiseen olen voinut itse vaikuttaa.

Katkeamispisteessä. Auts.
En tiedä, olenko viisastunut vieläkään tarpeeksi kehoni kuuntelussa, mutta ainakin jonkinlaisen viisasten kiven kolotuksiini olen löytänyt! Ja se on jooga. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut henkilökohtaista joogaohjausta Siltalan Jennyltä. Hänen kanssaan kävimme minulle sopivat liikkeet turvallisesti yhdessä läpi. Olen tehnyt hänen kanssaan astanga- ja yin-joogaa.

Toki joogallakin voi itsensä rikkoa. Siksi onkin hyvä saada oikeanlaista ja jokaiselle sopivaa opastusta alkuun. Minulla on vain positiivista sanottavaa joogasta arjessani. Olen joogaillut itsekseni enemmän ja vähemmän reilun vuoden aikana. Joogaan, kun siltä tuntuu ja helpotan liikkeitä tarvittaessa. Rytmitys menee jotakuinkin niin, että kun päätoiminen urheiluharjoittelu sujuu, joogaan vähemmän. Ja kun kolottaa, tekee mieli joogatakin useammin. Vastaisuudessa haluan kaventaa tätä eroa.
Tämä laituri on monen suosiossa. :)

Suurin apu joogasta on kuitenkin ollut korvien väliin. Se on puhdistanut paitsi kehoani, myös ajatuksiani. Olen vapautuneempi. Pystyn keskittämään energiani oikeisiin ja tärkeisiin asioihin. Ylimääräinen sähläys on jäänyt vähemmälle. Jooga auttaa kehoa palautumaan sen luonnolliseen tilaan. Tiellä olen, mutta mutkittelen eteenpäin. Joka tapauksessa kun lihaksia kolottaa tai päätä kiristää, jooga parantaa. Sillä on ihmeellinen voima.

Elämä edessä. Opittavaa riittää. Kaikilla.

I have had a lot of injuries during my sports career. And all of them I have caused by myself. Luckily nothing bigger, like surgeries. But many times repetitive strain injuries have forced me to have a break. Not nice. But I want to live rest of my life as healthy as I can. So, it doesn't feel terrifying to do replacing training like a few weeks or even months.

I'm not sure, will I ever learn, but anyway I have found some kind of a philosopher's stone. It's called yoga. I've been lucky to have private lessons from Jenny Siltala. We discovered together fitting movements for me. That was good, now I can do them safely at home. All my experience of yoga (Ashtanga and Yin) is just positive. I do yoga when feeling so. If necessary, I ease movements. Simple. The rhythm is something like this: when my main athletics training is going well, I do less yoga. When feeling an ache, I want to yoga more often. A goal is to narrow off this difference.

The most help in yoga has been mental. It has cleaned not only my body but my thoughts too. I feel free. I can focus on important things and concentrate my energy right. Yoga helps the body to recover as it should naturally be. I'm on my way with a lot of curves. Anyway, when having pain or tightness in muscles or in thoughts, yoga will heal. It has an amazing power.


Toki luontokin auttaa palautumisessa ja toipumisessa. Nämä hetket ovat upeita! Voi unohtaa kaiken muun vähäksi aikaa.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Yökukkuja

I got a feeling, somebody is watching me. :D
Olen aina pitänyt itseäni yöihmisenä, ihan pienestä asti. Ala-asteellakin mieluummin valvoin ja olisin herännyt vähän myöhemmin. Kouluun tihkaisi nousta joka aamu. Minua ei saa hevillä nukkumaan. Ei vieläkään eikä etenkään näin kesäaikaan. Illoissa on vain jotakin taianomaista. Saan silloin ylivoimaisesti eniten aikaiseksi. Pöllö, mikä pöllö.

Se on varmasti tottumiskysymys; minulle hyvin pinttynyt tapa. Herään kunnolla eloon vasta iltapäivällä. Ei aamuissa mitään vikaa ole. Mutta jos haluan nousta ennen kahdeksaa, siihen tarvitaan yleensä herätyskello ja mielellään myös ämpärillinen kylmää vettä. Pommiin nukkuminenkaan ei ole tavatonta. Välillä tunnen itseni Uuno Turhapuroksi, kun kellonsoittoon on niin hyvä nukahtaa.




Mutta jos minulla on sovittua menoa aamulla tai aamupäivästä, nousen todellakin aikaisin. Haluan olla aamulla hidas. Lyhyt ulkoilulenkki tai joogahetki, puuro, sanomalehti ja kahvi rauhassa. Vasta sitten voi alkaa toimia. Tämä silläkin uhalla, että nipistän yöunien pituudesta. Harvemmin koen itseni silti väsyneeksi.

Miellän itseni päivänsäteeksi, joka valaisee myös yöaikaan. Kaikki on niin erilaista auringonlaskun jälkeen. Vuodenajasta riippumatta yöllä on upeaa. Luonto on hereillä koko ajan. Hämärässä näkee ja kokee ympäristön aivan uudella tavalla. Eri linnut ovat äänessä, samoin tuulen tyyntyessä luonnon tuoksut tuntuvat voimakkailta. Hämyssä kaiken aistii eri tavalla.
En ole ennen nähnyt lumikkoa kesällä.

Minulla on ollut onnea ja osin epäonneakin kulkiessani ilta- ja yöaikaan kameran kanssa. Tilanteet tapahtuvat ja vaihtuvat nopeasti. Vaikka kamera olisi laukaisuvalmiina, aina ei ehdi hienoihin luontohetkiin mukaan. Ja yleensä valoisina kesäöinä on silti liian pimeää kuvaamiselle. Uusia hienoja kohtaamisia olen kuitenkin saanut kokea. Kaksi hirveä hakkuuaukolla ja lumikko tutulla mökkitiellä. Kesän ensimmäisen siilin yhytin viime yönä ja yölaulajaretkellä näin ensimmäistä kertaa viitakerttusen.

Viitakerttusen laulu on monisäikeistä ja värikästä. Kaunis yön ääni.


Blogin päivittäminen on jäänyt osin juuri siksi, että olen kotona käynyt vain nukkumassa muutaman tunnin ja taas karannut luontoon. Päivän retket saattavat kestää reilusti yli puolen yön. Ei minulla ole univelkaa eikä minua väsytä. Ehdin nukkua taas talvella. Pian auringonlasku ja -nousu tapahtuu näillä leveyksillä liki yhtä aikaa. Olen siis yhtä aikaa ilta- ja aamuvirkku, ja olen liikkeellä jo ennen ylösnousua. ;)


I love summer nights. Nature feels totally different by night time. All the sounds, animals and light. Nature is always awake. I could stay up all summer long. Nights just are my favourite. I've been like this since childhood. No problem to stay awake. But mornings.. I like, but I want to calm them down. Nothing extra before jogging or yoga, coffee, breakfast and newspaper. It takes time, but after that, I am ready for a long day.

 

I have no need to stay inside at summer time. I normally come home after midnight and just sleep few hours and then we go again. I have a whole winter time to sleep again. I rarely feel tired. Love to be on go. And why not. Summer nights are just amazing. Besides, soon the sunrise and set are almost at the same time here in Northern Finland. So, I am awake early in the morning too. ;)