Juuret

Kevätiloa kotiovella

Alakaa peellä ja loppuu aalla. Kotimaisemissa Pohojois-Pohojammaalla tuolta "tuoksulta" ei voi välttyä, etenkään näin keväällä. Kaikkeen tottuu. Ilman happipulloa kyllä pärjäsin juoksulenkillä. Nuorempana oli vaikea vastata, kun joku kysyi, mistä olen kotoisin. Nolotti kertoa, että Kärsämäeltä. Vastauksen yritti aina kiertää tai sitten tunnustus piti tehdä mahdollisimman hiljaisella äänellä. Oulusta etelään, semmoinen pieni kylä. Haapajärven, Haapaveden, Pyhäjärven, Pyhännän ja nykyisen Siikalatvan keskellä. Ei tuntunut arvonnousu edes uuden Suomen keskipisteen myötä.

You rang?

Ehkä näin, mutta olen silti ylpeä juuristani. Olen saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä, luonnon lähellä. Nyt vanhemmiten sen arvon ymmärtää vielä paremmin. Ei meillä tarvinnut edes polkupyörää lukita. Harrastusmahdollisuuksia oli riittävästi, lisäksi oli silloin tällöin discoja ja elokuvailtoja. Saattaa kuulostaa tylsältä ja kankealta (nuorempana se ajoittain siltä tuntuikin), mutta ihan tarpeeksi maaseudullakin tekemistä löytyy. En valita, vieläkään. Olen maalainen, viihdyn maalla ja nykyisinkin koen asuvani maalaiskylällä. Olen juurtunut Ylä-Savoon. Tukikohdaksi asettui Iisalmi seitsemän vuotta sitten. Täällä minun on hyvä. Kaikki on lähellä, mitä tarvitsen. Myös lapsuudenkoti.

Vihervarpunen (Carduelis spinus)

Pienellä peukaloisella on kova ääni

Samanlaiseen turvallisuuteen luottavat myös linnut. Moni siivekäs palailee näihin aikoihin synnyinseuduilleen pesimään. Paikkauskollisuus vetää puoleensa. Tiedän yhden uskomattomalta kuulostavan tarinan. Vesannolla on yksi entinen navetta varsinainen pääskyjen pyhättö. Joka kesä siellä pesii kymmeniä pareja, sisällä haarapääskyjä ja ulkona räystäspääskyjä. Viime kesänä minulla oli kunnia tavata samaisen navetan orsilla vuonna 2009 syntynyt haarapääskyn poikanen, ja pesimässä. Ajatella. Komea riukupyrstökoiras on siis lentänyt edestakaisin Afrikkaan viisi ja puoli kertaa. Matkana tämä tekee linnunteitse yhteensä noin 60 000 kilometriä! Mikä selviytyjä! Toivottavasti tämäkin vuosi on sille suotuisa.

Puoli kuuta peipposesta

Oravakin lukee Niksi-Pirkkaa

 Kevät on edennyt mukavaan tahtiin. Pian saapuvat ensimmäiset pääskyt tännekin. Telkillä ja pöllöillä on pesintä jo täydessä vauhdissa. Telkkien soidintaisteluja ja -menoja olen päässyt viime päivinä seuraamaan ihan lähietäisyydeltä. Samalla pienellä järvellä näyttää olevan kolme paria. Parempaa tosi-tv:tä saa hakea. Minä ainakin viihdyn. Pönttöjä kierrellessä löytyi myös yksi oravanpesä, jossa oli viisi hyvin pientä poikasta. Kärpäset ja hyttysetkin ovat heränneet. Ilahduin lisäksi suuresti, kun tavoitin viirupöllöemon pesäpökkelöstä. Viirupöllö on järkähtämättömän paikkauskollinen. Nälänhädässä se ennemmin kuolee kuin vaihtaa maisemaa. Siinä vähän sitkeydestä ja sisukkuudesta mallia.

Ja näin pieniä poikasia oravalla nyt on

Laitettiin tilhille muuttoevästä

I'm very proud where I come from. It's a small country village called Kärsämäki in the middle of Finland. When I lived there, it felt also a place in the middle of nowhere. Nowdays I appreciate the smallness even higher. I have had a chance to grow up in a safety enviroment and what's the best part, nearby the nature. Although the small village, we had a lot possibilities for hobbies. I never complained. But, it felt also nice to travel to the nearest big city called Oulu. It took only plus one hour to get there.

"Häiritä ei saa, tuo juoksu mitä toimittaa."

Now I have put down my roots in Northern Savo. I live in Iisalmi which is in my opinion a small city with about 20 000 inhabitants. My childhood home is also near, only 110 kilometers away. Somebody might think that it is far away, but I have used to travel in Finland. And everything where you get in few hours, is near. Birds will also trust for the same kind of safetyness. They will come back for the area they've been born. The best examples I know are Barn swallows (Hirundo rustica) and House martins (Delichon urbica). I have had an honour to follow their trip very near. My coach is a bird ringer and he has ringed over 61 000 birds in his lifetime. Last summer I met a Barn swallow who was ringed in year 2009. Wow! He had made his way back in Finland from Africa five times, which means over 60 000 kilometers! I revere. So, my journeys are way more easier... and closer...

Kevät ja minä

Kevät on voimaannuttavaa aikaa. Lisääntynyt valon määrä tekee ainakin minut toimeliaammaksi ja eloisammaksi talven jäljiltä. Luonto tuoksuu ja herättää eloon. On aika uuden. Uutta on myös tämä blogi. Aion kirjoitella asioista, joita kohtaan luonnossa. Mielelläni jaan myös kokemuksiani hyvästä ruoasta ja musiikista, urheilua unohtamatta. Tervetuloa mukaan!

Kevätilta kauneimmillaan

Koskikara (Cinclus cinclus)

Minun mittarilla kevät alkoi virallisesti kolme päivää sitten. Merkkejä vaihtuvasta vuodenajasta on toki ollut jo pitempään, mutta sunnuntai oli viimeinen päivä, joilloin näin näillä leveysasteilla koskikaroja (Cinclus cinclus). Maanantaina ne olivat lentäneet jo Kajaania ja Sotkamoakin pohjoisemmaksi. Toki yksittäisiä menijöitä voi vielä tavata, mutta pääosin karat ovat lähteneet takaisin kohti pesimäseutujaan, Lappiin. Ikävä tulee näitä täällä talvehtivia "vesipappeja". Kahdeksan kuukautta on pitkä aika odottaa jälleennäkemistä. Onneksi etelästä valuu toisia muuttolintuja seuraksi. Yhtä pitkään olen niitäkin odotellut.



 

Jäällä mönkii karvamato

 
Luonto on siitä jännä juttu, että se ei odottele. Minä odotan ja etenkin minua odotetaan (olen lähes aina viimetipassa tai yleensä harmikseni hieman myöhässä). Aurinko nousee kyllä aina ajallaan, se ei vitkuttele. Joka vuosi tulee myös kevät, ennemmin tai myöhemmin.

Vänkä juttu

Vaikka elänkin hetkessä, on silti mukava odottaa tulevaa. Vuodenaikojen vaihtuminen on kaunista katseltavaa. Ja jos ne pesemättömät ikkunat ahdistavat auringonvalossa, on järkevämpää lähteä luontoon kuin katsella sitä ruudun läpi. Satoi tai paistoi. Antaa tuulen pyyhkiä talven pölyt. Tuoksut ja valot ovat nyt raikkaimmillaan.

"Täällä on bileet, kaikki sileeks!", tuumasivat jänikset

Nyt on myös minun peruskuntoni luotu tulevaksi kesäksi, kiitos koskikarojen. On aika vaihtaa harjoituksia toisenlaisiksi. Lihakset tuntuvat jähmeiltä ja kieltämättä on hieman jyrätty olo. Se on tosin tarkoituskin. Alkaa juokseminenkin vähitellen helpottua, kun en enää hangessa myrrää. Mukava aloittaa jotakin uutta, mutta kuitenkin jotain niin tuttua. Kesään on vielä mukavasti aikaa.

Vakiovarustus

Kun homma ei maistu puulta

Kevääseen liittyy monta tuttua lauluakin. Yksi niistä on tässä jo jonkin aikaa soinut päässäni ja se on Tommi Läntisen Kevät ja minä. "On pimeys ohi. Taas kuljetaan valoon päin. Kevät ja minä - mikä pari! Valon lapset käsikkäin." Tähän on minun helppo yhtyä. Ja kyllä minä ne ikkunatkin pesen, sitten joskus.

Sotkamon korvessa on vielä vähän lunta

Spring. I love all the smells and lights in this time of the year. Everything feels so fresh and new. This blog is new too. I will write about things I meet in nature. I will also write about food and music I like, without forgetting athletics. I hope you will enjoy!

In my calender spring starts immediately when the Dippers (Cinclus cinclus) will move back to north. They spend winter in all around Finland, but they will build a nest in Lapland. I will miss them. I have to wait approximately eight months to see them again. Luckily other migrants will arrive soon. I have missed them too. Nature never waits, all will happen in time. I'm the one who will be waited, because I'm always late. What comes to athletics, I have build a strong base for coming years. I need to thank Dippers for that. I have skied and run in a deep snow to catch them (my coach is a bird ringer). They keep us fit. I won't get tired in a minute or two. I can move now all around the clock. That was our goal in winter. Now it's time to change program and start to run again. It's spring now, so let's enjoy it and feel it!

Auringonlasku karareissun jälkeen Sonkajärvellä