Koti kolossa

Helmipöllön pöntössäkin on hyvä järjestys: poikaset keskellä ja myyrät reunoilla.

Sika on siisti eläin. Hajuhaittoja lukuunottamatta näin on. Kottarainen puhdistaa pönttönsä perusteellisesti ennen kuin asettuu sinne tilapäisesti asumaan. Kalasääsken pesällä jokainen risu on tarkoin aseteltu ja myös kettu on huolella onkalonsa valinnut. Pääskyt koristelevat ja pehmittävät savipesänsä höyhenillä. Minäkin sain tuon saman siisteyden ja järjestyksen kotiini KonMarin avulla.

En arvannut, minkälainen vaikutus sillä on, kun elää pelkästään iloa tuottavien asioiden keskellä. Se konkretisoitui vasta, kun olin käynyt huolellisesti jokaisen tavarani läpi. Pelkästään tavaranpaljous ei ollut ongelma. Joissakin esineissä tai vaatteissa oli vain negatiivinen sävy. Niistä tuntui hyvältä ja vapauttavalta päästä eroon.

Koti kertoo yllättävän paljon ihmisestä ja hänen ajatuksistaan. Oma tilani oli kulutettu loppuun ja miten mahtavaa oli saada sitä karsimalla takaisin. Väitän, että lähimuistini parani tuon projektin jälkeen. Ei tarvinnut enää palata tarkistamaan onko kotiovi lukossa tai kahvinkeitin päällä. Jääkaapin sisältökin palautui kaupassa suhteellisen vaivatta mieleen. Lisäksi aloin kuin itsestään ajatella positiivisemmin. Uskon siihen, että hyvällä ja ilolla ympärilläni on tähän suuri vaikutus.

Päätösten tekeminen on aina ollut minulle suoranaista myrkkyä. Kahvia vai teetä? Paistettuja vai keitettyjä munia? Lenkille vai salille? Pinkki vai violetti? Joo-o. Olen jahkailija ja ehkä juuri siksi en ole saanut elämässäni niin paljon aikaiseksi kuin olisin halunnut. Tämä prosessi auttoi tässä ja antoi alkusysäyksen jollekin suuremmalle. Nykyään osaan päättää nopeammin puntaroimatta kymmeniä vaihtoehtoja ja katumatta ratkaisujani.

Kevättä kotiin, Primavera! :)

Sen lisäksi se herätti minussa innostusta ja sai unelmoimaan. Arki ei tuntunut enää saman tallaamiselta ja harjoituksiinkin löytyi täysin uusi vaihde. Aloin saada enemmän aikaiseksi, mistä hyvänä ja pienenä esimerkkinä aamupuuro. Olen tehnyt sen vuosia mikrossa, sillä ajattelin etten viitsisi pestä puurokattilaa tiskikoneesta huolimatta joka päivä. No, ei käsin tiskaaminen edelleenkään mielipuuhaani ole, mutta mikropuuroa en ole enää sen jälkeen syönyt.

Ihmisen ja eläinten kodeissa on yllättävän paljon yhteistä symboliikkaa. Koti luo turvallisuutta ja mahdollistaa elämän jatkumisen. Voi riemun päivää, kun linnunpöntöstä kuuluu myöhemmin keväällä poikasten sirkutus. Ja jos hyvin on käynyt, piakkoin pesäkolostaan ryömii esiin karhuemo pentujensa kanssa. Ehkä mekin voisimme antaa enemmän arvoa sille, mitä meillä jo on.

Kattilapuuroa!! Nams. <3

I admire pigs. They might smell, but they are tidy animals. Have you noticed how every single branch and stick has a meaning in birds nest? And what about foxes, their home hole is carefully chosen. I got that same organisation and cleanness into my home with help of KonMari method. It does have a huge affection when you live surrounded by the things which bring you joy. It's not only, how much you have stuff. Some items or clothes just might have a negative tone. It felt good and relieved to let those go.

Home tells much about ourselves and about our thoughts. My space was just used up and you might guess how welcome was it to get it back. I have always had troubles to make decisions. Coffee or tea, pink or purple? While the project I noticed, that it got easier. I claim that my short-term memory got also better. What is new too, I think more positive way. I find that the joy around me has an impact for this. I feel more enthusiastic and started to dream again. I got a new gear for my training as well.

There are a lot of symbolism between human residences and bases in nature. Home brings safety and makes life continuation possible. My heart melts every time I hear bird chicks chirping. Hopefully, a bear mom with her cubs will crawl out from the nest soon. It will happen if there has been good luck. Maybe we could give more value for the things we already have. Enjoy your time! :)

Your home is where your heart is. <3

Parasta aikaa

Jihuu! Aurinko paistaa, lumet sulaa ja vedet vapautuvat. Kärpäset pörräävät ja linnut hyörivät. On liikettä ilmatilassa ja ääntä joka puolella. Paikoin vähän jo vihertää ja ensimmäiset kukatkin ovat puhjenneet. Kevät. Tätä heräämisen ja elon tunnetta olenkin kaivannut.

Tiltaltti on vain niin söpö ja soma. Cute chiffchaff.

Kotona en ole malttanut paljon olla. Harjoituspaikkani on pääasiassa kalliosuojassa oleva "luola", jonne ei valo pääse. Nyt kun on ollut upeita kelejä, olen viihtynyt hyvin pitkälti ulkosalla. Rengastusretkiä ja harjoittelua siinä ohessa. Leukoja voi vedellä puunoksallakin! ;)

Kun olen oppinut tunnistamaan paremmin lintuja, olen saanut tästä upeasta vuodenajasta enemmän irti. Olen omatoimisesti havainnut tähän mennessä 72 lintulajia. En bongaile enkä ryntäile harvinaisuuksien perässä. Kiikaroin, valokuvaan ja tutkin ympäristöäni siellä missä satun liikkumaan.

Välillä lintujen tunnistaminen on edelleen haastavaa. Olen nähnyt kolmesti jonkin haukkalajin. Arvailuiksi jäivät. Äh. Niitä ei lasketa. Varpushaukan ja tuulihaukan olen kuitenkin jo varmuudella täällä Pohjois-Savossa yhyttänyt.

Hihkuin innosta tässä yhtenä päivänä, kun kuulin hiirihaukan äänen. Komeaa siivekästä en kuitenkaan nähnyt missään. Katselin vain närheä. Aikani ihmettelin, kunnes tajusin, että tuo varislintu vedätti minua oikein kunnolla. Vitsi, miten hyvä matkija se on!

Menin aivan täydestä kerran aikaisemminkin tänä keväänä. Olin kuulevinani töyhtöhyyppiä jo kolmisen viikkoa sitten. Paikka keskellä metsää ei vain oikein täsmännyt havaintoon. Kermaksi kakkuun sain kuulla närhien soidinääntelyä. Upeaa!

Muita ylpeilyn aiheita itselleni on ollut, kun kuulin ja näin tiltaltin viikko sitten sunnuntaina. Lisäksi olen nähnyt isolepinkäisen jo kahdesti. Pajusirkkuja ja västäräkkejä olen tavannut jo useamman yksilön. Jotain hyötyä on myös valokuvaamisesta, kun sen avulla sain selville kuusen latvassa istuneen pikkukäpylinnun. Okei, tässä tarvitsin apua. Niittykirvisen äänen sen sijaan muistin ihan itse.

Tuuriakin on ollut. Olen ollut valokuvaamisen suhteen hyvään aikaan liikkellä, ja olen varsin tyytyväinen muutamaan otokseen. Kurkien kailotusta ja joutsenien tööttäilyä sain ihastella pitkän tovin kaukoputkella. Eilen näin ensimmäisen nokikanan ja ukkometson ylittämässä maantietä. Lehtokurpan soidinäänenkin jo kuulin. Talven aikana tullut kyynärpäävammakin alkaa päästää viimein otteestaan. On kevät - parasta aikaa.

Löydätkö kuvasta rautiaisen? Can you spot a dunnock from this picture?

Oh, I love the springtime! Sunny days, snow is melting, everything is waking. Can you hear birds singing and bugs flying? The silence of the winter is past. Welcome light and colours. I must say, I haven't been much at home. My training place is under the ground, where the Sun is definitely not shining. It has been so great weathers that I have spent a lot of time outdoors. You can do pull-ups also in a tree. ;)


I have done several trips to nature with my coach. He rings birds and I have the honour to help him. While I have time to observe nature and moving birds. I have spotted 72 bird species so far in this year. Quite good for me. I don't chase rarity birds. I just see what I see, wherever I happen to be. Some species are still tricky, but it's okay. I learn every year more and more. So in love with springtime.

Nyt ymmärrän, miksi on sanonta "puhdas kuin pulmunen". Pure as snow bunting, indeed!

Neiti kevät

Vaikka elän ilon ympärillä ja mitään haudanvakavaa ei ole sattunut, on silti mennyt kuukausi ollut äärimmäisen rankka. Normaalisti saan kicksejä kivasta tiskirätistä ja aamukahvimukista eikä arkiaskareiden hoitaminen ole ollut vaikeaa tai vastenmielistä, mutta uupuneena kaikkea hyvää oli vaikeampi nähdä. Tulipahan toinenkin ääripää pitkästä aikaa koettua ja onneksi sitä ei kestänyt tuota pidempään.

Woodpecker was here.

Kaikesta huolimatta treenit ovat kulkeneet varsin mukavasti ja hei, on kevät! Saan lisävoimaa päivänvalosta ja on ihanaa nuuhkia ulkoilmaa auringonsäteiden jo hieman lämmittäessä. Ja mikä parasta, enää ei ole hiljaista. Muuttolintuja on vihdoin saapunut!

Näitä on tarvittu!

Päivän loppuverryttely.

Omia hyviä havaintoja tuli tehtyä heti aprillipäivänä, jolloin näin piekanan. Viime perjantaina olin aivan äimänkäkenä, kun olin Pielaveden torilla kalareissulla (sieltä saa maailman parasta savustettua lohta ja paljon muita kalaherkkuja, winkwink!) ja keskelle aukeaa lensi naurulokki. Sekin tiesi, missä kannattaa käydä kalassa.

Kalalokin ja seitsemän kottaraisen parven yhytin täällä Pohjois-Savossa lauantaina. Urpiaisia ja tilhiä näkee ja kuulee lähes yhtenään. Pulmusiakin pölähtelee tienvarsilla tuon tuosta. Eilen tutulle ruokinnalle lensi ensimmäinen muuttava peippo sekä iso parvi vihervarpusia. Ainoa harmitus on, etten ole kuullut enkä nähnyt suosikkejani pöllöjä.

Vuoden lajisaldoni on tällä hetkellä 45. Mustarastasta pääsin kuvaamaankin.

Sääennuste lupaa viikoksi eteenpäin kelin kääntyvän reilusti plussan puolelle ja aurinkoakin on tiedossa. En malta odottaa muuttoryntäystä. Pian on lintukirjoille, kaukoputkelle ja kameralle käyttöä. Onneksi ei tarvitse säästellä filmiä. Harjoitellakin toki aion. Tehotreenit teen vielä sisätiloissa, mutta lihaskuntoharjoitukset sekä palauttavat verryttelyt hoitelen enimmäkseen luonnossa. Viimeaikoina on esimerkiksi tullut lumikenkäiltyä (upottaa muuten jo aika kivasti) sekä lapioitua mökille oviaukot lumesta.

Ja sitten vielä tämä kappale. Ah. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ja Neiti Kevät. Parasta. <3

 





Hän taas tanssii tahtiin valssin,
Lehmus tuulessa huokailee.
Vanhan talon puuseinää

Aurinko salaa suutelee.

Hän on täällä taas -
kuinka sua kaipasin.
Täällä taas - talven yli odotin.
Ja täällä taas -
neiti Kevät on tullut kaupunkiin.

Murtuu huulet kylmän talven,
Kaiken alkaa hän uudelleen.
Jostain kuulen tutun laulun,
Hänen tiedän taas palanneen.

Lapset laulaa suvivirren.
Kuin vanhus maa huokaisee.
Ensimmäisen leskenlehden
Hauraat silmät hän aukaisee.

Hän on täällä taas -
kuinka sua kaipasin.
Täällä taas - talven yli odotin.
Ja täällä taas -
neiti Kevät on tullut takaisin.






The past month has been tough. Nothing deadly serious, but I got exhausted. Felt weird when I was able to do nothing extra. Just got no power. Luckily it didn't last any longer. Nevertheless, I've done great training and it's finally spring time! Love the sun and long daylight. Getting energy byproduct. And what's best, it's not quiet anymore in here. Moving birds have arrived! Yippee!

Among the forecast, it will be plus degrees and sunny weather over a week! There will be a rush hour in the sky. So, I do have a lot of usage for the camera, the telescope and bird guide books. Still, I have time for my workouts. Power training will be done inside, but muscle strength and recovery sessions I will do in nature. Have a great spring time too! :)