I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

Sivut

tiistai 21. marraskuuta 2017

Mukavuusalueella

Yksikään eläin ei vaella huvikseen tai lomaillakseen. Susi saattaa tehdä satojen kilometrien reissuja hakiessaan paikkaansa. Lauma taas vartioi tarkoin laajamittaista reviiriään. Lintu ei lennä etelään lomalle, vaan selvitäkseen hengissä talvesta. Sitä ennen täytyy vielä pukukin uusia kokonaan ja keväällä sama ruljanssi on edessä. Käy työstä.


Minäkin heitin melkoisen ketunlenkin etelään reilu viikko sitten. En kaipaa lomaa enkä vapaa-aikaa, mutta kun ystävä tulee Sveitsistä asti Suomeen käymään, niin halusin pikaisen reissun Helsinkiin tehdä. Viihdyn niin hyvin täällä Savon sydämessä, ettei ole tarvetta pakoon lähteä. Ei edes loskaa tai pimeää.

Vaikka asun kaupungissa, en koe olevani kovin city-ihminen. Kuljen mielelläni tuulihousuissa ja ilman meikkiä, jos oikein stereotyyppisesti asia kärjistetään. Mutta muutenkin vietän aikaani niin paljon luonnonhelmassa, etteivät farkut sinne oikein edes istu.

Olen sikäli erittäin onnellisessa asemassa, että pääsen valmentajani mukana luontoon ja maaseudun rauhaan. Jannen syntymäkoti on järven rannalla, rauhallisella paikalla. Mökillä on juuri sopivasti mukavuuksia. Sähköt on, mutta ei talvilämmitystä. Ei juoksevaa vettä, ulkohuussi. Täydellistä.

Monena aamuna on tullut pakattua omat astiat ja puurot mökille mukaan (ihan vain siksi, kun en tähän aikaan vuodesta enää viitsi mökillä tisktata). Olen joka kerta hyvin innoissani, kun hellaan saa laittaa tulet ja odottaa, että tupa alkaa lämmetä. Siinä sivussa ehtii ihastella ruokintapaikan lintuja. Harmaapäätikka käy usein vierailulla ja pari peippoakin siellä vielä tiaisten ja punatulkkujen seassa viihtyy.

Ihmeellistä, että puurosta tulee paljon samettisempaa, kun sen tekee puuhellalla. Maku on aivan eri kuin kotona! Ja hieman viileässä tuvassa puuroa nauttiessa on jotain vain niin mukavan eksoottista. Kahvikin on aromikkaampaa. Ehkä siksi, että ehdin sitä aidosti makustella joka siemauksella. Ja se aito höyry molemmista. Ah.

Ei tosin ole tavatonta, että ruokailu keskeytyy. Jannen kanssa rengastellaan usein samalla lintuja ja "töihin" on tarvittaessa riennettävä kesken suupalan. Ei haittaa. Yllätyksenä kun voi vastassa olla varpuspöllökin. En vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään. Tovin päästä tuvassakin on jo yli kymmenen astetta lämmintä ja kohmeiset sormet saa äkkiä lämpimiksi.

Helsingissä on kiva käydä, mutta asumaan en siellä pystyisi. Kuopiokin kun on makuuni liian suuri. Kiire tarttuu, samoin rauhallisuus. Valitsen jälkimmäisen, vaikka menossa koko ajan olenkin. Näkökulmia laajentaakseen voi välillä käydä poissa. Pääasia, että pääsen takaisin mukavuusalueelleni, rakkaaseen Ylä-Savoon.


I do love the place where I live so much, that I don't have need for a vacation or travelling at all. Not even because it's dark, cold and slushy here in Northern Savonia. But, I visited Helsinki recently. I did it willingly, because my friend from Switzerland was while in the town and I got luckily time for a lunch with my high school friend too. It was okay to have a quick visit in the big city, but I can not believe myself to live in there. Even Kuopio is too big for me. In Helsinki, there is too much traffic and people, plus everyone seems so busy and it takes surprisingly much time to move few kilometers. Why they run for the bus or train when the next one will leave in a minute? I don't get it. Maybe beacuse I don't rush, I'm usually late from everywhere. But not that often anymore what I used to! :D

But where I really feel comfortable is my coache's childhood house. It's nowdays a summer cottage. There is electricity, but no running water and the dry toilet of course. Rooms are at the same temperature as outside, so if you want to heat them, you need to put the fire in the oven. Perfect! Me and Janne have spent many days there by watching and ringing birds. Maybe it is the atmosphere, but I feel the porridge and coffee tastes different and much better there. You get the right feeling because they are steaming in chilly room too. Great! Your home is where your heart is. And my heart beats for the Northern Savonia. Love this area and it's nature.

torstai 9. marraskuuta 2017

Ihme ja kumma

Kuten viimekertaisessa blogitekstissä kerroin, makromaailma on vienyt minut täysin mukanaan. Pysähdyn kuvaamaan lähes aina kun vaan voin. Se vei kyllä kertalaakista mennessään. Ihmeteltävää on kaikkialla!

Pääosin kuvaan arkielämääni kännykkäkameralla. Se riittää minulle mainiosti blogin ja Instagramin päivitykseen. Mutta kun haluan oikeasti valokuvata, teen sen järjestelmäkameralla. Puhelimella toki saa kivoja kuvia, mutta kunnon välineillä touhusta tulee suorastaan hifistelyä. Kännykkä ei tarkenna edes niin lähelle kuin haluaisin ja valotuksiin ei voi vaikuttaa, ainakaan minun luurilla.

Aika hyvin olen oppinut jo kameran asetuksia säätämään. Valmentajani aina painottaa, että täytyy osata ottaa kuvia niin, ettei niitä tarvitse jälkikäteen muokata tai käsitellä. Siinä piilee melkoinen viisaus, ihan kaikkeen. Mitäpä sitä samaa työtä kahteen kertaan tekemään. En siis harrasta photoshoppausta ollenkaan.

Täytyy myöntää, etten ole koskaan tutkinut ympäristöäni näin tarkasti. Uusia kasveja on tullut valtavasti vastaan. Seuraavaksi täytyy suunnata kirjastoon, jotta tiedän, mitä kuvaan. Huvittavaa on ollut olla järven jäällä (kyllä, se kesti hetkellisesti jo rannasta!) ja maastossa pötköllään. Uusia kuvakulmia on löytynyt sekä ruutuihin että elämääni.

Jotenkin tuon makromaailman ansiosta olen voinut antaa arvon omille tekemisilleni ja päässyt ajatuksiini myös paremmin sisälle. Jopa mitättömän pieniltäkin tuntuvat asiat saavat kokonaiskuvassa suuren merkityksen. Näinhän se on. Oli sitten kyse hammasvälien puhdistamisesta tai loppuverryttelystä.

Vaikka näen ympärilläni paljon kaunista ja hyvää, mietin silti liikaa, mitä jäi näkemättä ja mitä menetin. Tässä kohtaa törmään väkisin siihen, ettei ihmiselle riitä mikään. En voi olettaa, että pystyisin näkemään jokaisen auringonlaskun eri vivahteet tai ohilentävän linnun määränpään. Tietyt asiat on vain tarkoitettu mahdottomiksi. Ja hyvä niin.

Asiat ovat juuri niin kuin ne haluaa nähdä. Oikukas ihmismieli meinaa välillä vain vääristellä totuutta. Suuruudenhulluudessani minäkin tavoittelin kuuta taivaalta, vaikka kuusen latvakin olisi riittänyt. On tärkeämpää mitä minulla on, kun mitä minulla ei ole. Vast'edes aion siis pitää jalat maassa ja pään pilvissä. Niin, ja valokuvatessani myös tarvittaessa pään pensaassa. Kataja on muuten läheltä varsin kaunis. Kuvasin!


I've gone crazy with macroworld! I take photos every now and then. Mostly I photograph my daily life with cell phone, which has a good camera in it. But if I really want to take good photos, I change for the systems camera. You can get better and more specific pictures with different kind of objectives. And right now I am most excited about the macro objective. Something new and beautiful is everywhere! It really is a very facinating world. And my next stop will be the library, because I don't know many of the plants I've shooted. Fun and useful. I highly recommend. :)

And what comes to photoshopping, I don't use it at all. My coach always says, I have to learn to take enough good photos, that I don't have to edit them later. That's why it is important to learn camera's set up well. And I agree with Janne, why bother to do same job twice? That makes sense overall everywhere, or what? 

I have taken photos on lake's ice (yep, it was thick enough for a while) and on the ground. This different kind of wiev has already given me a lot. By photographing specific targets, I have realized, how big influence the small things really have in my life. Things which might feel insignificant, they do have an impact in the future. Like doing cool down after workout or flossing your teeth. There is a lot of good things around us. So, from now on, I will definitely focus on what I do have instead of what I don't.